Nuutinpäivästä on jo viikko...

Meillä on sellainen periaate, että jos joulukuusi on kaunis, se viedään pois vasta Nuutinpäivän jälkeen. Jos se on ruma tai neulaset ovat pudonneet uuteen vuoteen mennessä, se saa lähteä Nuutinpäivän jälkeen. Tämä viimeisin joulupuu oli todella kaunis yksilö, mutta lähdettävä senkin vain oli, se on joulukuusen kohtalo. Meiltä  joulukuusi lähtee kappaleina, oksat jätesäkissä ja runko kaljuna. Tämä joulukuusi toimitti virkaansa viimeiseen asti, vielä palasinakin: siitä lähti ihana tuoksu loppuun asti. Onneksi ihmissilmä ei näe mitään niistä miljoonista - no, monista sadoista tai tuhansista - pienen pienistä ötököistä joita kuusessa on. Luin tästä aiheesta kerran jutun, johon oli laitettu lukijoiden iloksi suurennetut kuvat muutamasta eri ötökästä. Mutta kuten sanoin, onneksi niitä ei näe, paitsi ehkä meidän Sisu, jota kuusi kyllä jaksoi kiinnostaa toisin kuin vanhempia katteja.

Meidän joulukuusi vuosimallia 2013.

Sisu tutkii kuusta silmä tarkkana. Hän saattaa nähdä jonkun pikkuisen asukin siellä puun uumenissa.

Sisu avusti minua auliisti, kun riisuin pois koristeita, mutta kyllästyi sitten ja loikkasi ikkunalaudalle tarkkailemaan siivekkäiden liikehdintää lähipuissa.

Kuulihan hän tietysti ääniä: nips, naps, oh hoh onpas paksu oksa, naps, ja kääntyi lopulta katsomaan puuhiani. Hämmästys oli melkoinen kun hän näki, että alaoksat olivat levällään lattialla.

Niitä piti lähteä ihan vierestä katsomaan. Mutta lattia oli täynnä teräviä neulasia, niitä putoili niskaan ja oksia myös; Sisu poistui arvokkaasti takavasemmalle.

Verhon takaa Sisu kurkisteli, kun oksia putoili ihan roppakaupalla, niitä tuli iso kasa. Yhtäkkiä Sisun tarkat korvat kuulevat rapinaa oksien suunnalta.

"Tää on nyt pakko katsoa! Mikä sinne oikein meni?"

"Nää neulat pistelee mun varpaita enkä mä saa sitä kiinni enkä mä edes nähnyt mikä se oli! Mitä mä oikein teen tässä risukasassa? Nosta mut pois!"

"Terveisiä vaan niille elukoille siellä säkissä, mä aion nyt pestä itseni putipuhtaaksi tässä sohvannurkassa ja ottaa sitten nokoset. Kyllä on joulukuusen purkaminen  kovin raskasta pienelle kissalle!"

Taas juhlitaan!

Eilen oli Miminkan L-pentueella syntymäpäivä. Veljekset Leonid 'Nallukka', Luka Ben 'Killi' ja sisko Lilija Flora täyttivät kuusi vuotta. Veljeksethän asuvat kotona Julija-emon kanssa Marja-Leenan hyvässä hoidossa. Sisko muutti Hirvensaloon ja voi siellä toivottavasti hyvin; terveiset ja onnittelut sinnekin!
Kävin tänään poikien syntymäpäiväjuhlissa. Päivänsankarit kyllä enimmäkseen ottivat nokosia emännän makuuhuoneessa. Sain heistä sentään muutaman kuvan, kun kävin vähän nykimässä heitä hereille. Julija piipahti tarkistamassa, onko kakkua tarjolla, ja kun ei ollut, hän vetäytyi kylpyhuoneen lampun päälle nukkumaan.
Marja-Leena ja minä saimme sitten rauhassa nauttia juhlien tarjoilusta, kuplajuomasta, prinsessaleivoksista (prinssileivoksia ei kuulemma kaupassa ollut) ja hyvästä kahvista.

Näin ihanan kukkakimpun oli emäntä hankkinut poikien syntymäpäivän kunniaksi - eivätkä pojat sen enempää kuin äitikään olleet yhtään maistelleet kimppua. Kissoista ei koskaan tiedä, mikä maistuu ja mikä ei!

Unestaan herätetty Nallukka. "Ai mihin nyt pitäisi katsoa?"

"Onko hyvä näin?"



"No nyt siis katson suoraan kameraan, mutta miksi et kuvaa myös Killiä. Jaa että yhteiskuvaa suunnittelet?"

Ei uskoisi, että niinkin isokokoinen kissa kuin Killi mahtuu tähän  pieneen petiin.  Siihen kuulemma mahtuu pojan lisäksi vielä äitikin, siis yhtä aikaa!

"Katsonko nyt väärään suuntaan? On tämä kuvamallina olo vaikeata. Ja miten niin yhteiskuva, ei Nallukka tähän mahdu, se on ihan varma juttu."

Saatiinhan ne veljekset lopulta samaan kuvaan! Oikein paljon onnea päivänsankareille!

Päivänsankarimme tänään - Miminkan K-pennut

Tänään onnittelemme Kaisaa hänen täyttäessään 6 vuotta. Lämpimät onnittelut saavat myös sisarukset eli Klarisa-sisko Turussa, Kassian-veli Tampereella ja Klavdei-veli Helsingissä!
Miminkan K-pentueen emo on meidän Julinka ja isä Susanssin Blue Babble Boy. Pentue on Julinkan ainoa, yrityksistä huolimatta lisää ei tullut, mutta näistä pennuista puolet eli Kaisa ja Laku ovat jatkaneet sukua.

IC Miminkan Klavdija 'Kaisa'

Miminkan Klarisa 'Lara'

Miminkan Klavdei 'Laku'

Miminkan Kassian 'Sumu'

Pikkuiset raitaturkit unten mailla maidon jälkeen, ikää on vajaa viikko. Silmät eivät ole vielä auenneet. Julinka oli hyvä emo, onnellisena hän imetti pienokaisiaan, nuoli turkit ja hoiti vessa-asiat. Mutta kun emon velvollisuudet oli suoritettu, Julinka mielellään lähti lenkille lastenhuoneesta, seurustelemaan muitten kanssa.

Viikko on kulunut edellisestä, pennuilla jo silmät auki. Paitsi että kaksi nauttii vielä maitobaarin antimista silmät kiinni ja yksi on nukahtanut aterian jälkeen. Neljäs ipana haukottelee antaumuksella juuri ennen nukahtamista.

Pennut ovat nyt vähän vaille kolmeviikkoisia, ne on nostettu pois pesäkorista varmaankin lakananvaihdon ajaksi. Pennut leikkivät ja painivat sopuisasti ja emo vahtii silmä tarkkana.

Julinka imettää. En ole koskaan kenenkään muun kissaemon nähnyt imettävän tällaisessa asennosssa, eikä se Julinkallakaan ihan tavallinen ollut. Mutta asento kuvaa hyvin Julinkan rentoutta emona; asenne oli, että tässä me olemme, minä ja pentuni, tervetuloa katsomaan meitä, ihan kuka tahansa!

Pennut ovat neliviikkoisia. Noin viikon ajan ne ovat totutelleet muuhunkin ruokaan kuin emon maitoon. Tässä taitaa olla tarjolla keitettyä kalaa kermaviilikastikkeella, ja hyvin näkyy maistuvan.



Viisiviikkoiset pennut päiväunilla pehmopesässä. Jotenkin on käynyt niin, että yksi on pudonnut yli laidan, mutta mokoma pikkuseikka ei ollenkaan häiritse väsyneen unta.

Kaisa-tyttö noin seitsemän viikon ikäisenä.

Punaiset rusetit Prahassa

Jouluaattona tuli kuvatervehdys Prahan Prinsessalta Nadezjdalta ja hänen ystävältään Sylphidalta ja heidän emännältään. Joulun kunniaksi emäntä oli laittanut tytöille punaiset rusetit kaulaan ja saanut jopa napatuksi muutaman kuvankin tilanteeesta. Upeaa! Luulenpa, että jos yrittäisin samaa esim. Sisun ja Nöpön kanssa, tuloksena olisi kauhistus, paniikki ja näkymättömiin paenneet pojat!

Rusetit on saatu paikoilleen,valokuvaaminen voi alkaa! Nadezjda (oikealla) katselee kohtalaisen tyynenä jonnekin alaspäin, Sylphidan ilme kertoo selvääkin selvemmin, mitä hän ajattelee rusetista kissan kaulassa.

Nadezjda taitaa kuiskata jotain Sylphidan korvaan tai kenties hän antaa joulusuukon kaverin poskelle.

No niin, sessio on ohi, kuvat purkissa ja Nadezjda poistuu kuvasta. Sylphida taustalla tuumailee, että eihän tuo nyt niin kamalaa ollutkaan. Hopeinen turkki, vihreät silmät ja punainen rusetti on todella kaunis yhdistelmä!
ILOISTA TAPANINPÄIVÄÄ KAIKILLE!

On hauskaa tontuilla... Osa 2

Lattialla ei tapahdu yhtään mitään mainittavaa, sen sijaan minä tietokoneeni ääressä purskahdan hervottomaan nauruun, kun avaan sähköpostin ja näen siellä eräältä kasvatiltani - okei, kotiväeltä - tulleen joulutervehdyksen. Ja millaisen tervehdyksen! Kuvassa aivan meidän Sisun näköinen kisu kurkistaa punaisen tonttupuvun hupun alta, selässä on pienet siiventyngät! Mikäs tämä nyt oikein on? Onko se uusi ennen tuntematon tonttulaji, jolla on pienet siivet ja neljä jalkaa vai onko se viluinen pieni enkeli, jolla on tonttupuku lämmikkeenä.
No ei, sehän on pikku Ninni, Princess Nioradza, joka ihan vaan joulun kunniaksi sai päälleen tonttuisen enkelipuvun (tai siivillä varustetun tonttupuvun; voihan sattua, että tontunkin joskus täytyy vähäsen lentää ja silloin siivistä voi olla hyötyä). Ninni siis siinä poseeraa ja lähettää jouluterveisiä meille kaikille! Kiitos Ninni!
            

Ninni-kisun kuvan myötä toivotan kaikille lukijoille
HYVÄÄ JOULUA!

On hauskaa tontuilla, kun joulu on ovella... Osa 1

Kaikkihan me tiedämme, että tonttuja on olemassa. Ihan oikeasti on. Pohjoismaisen kansanuskomuksen mukaan tonttu on kääpiömäinen haltija, joka viihtyy asumusten tienoilla ja joka hyvin kohdeltuna edistää talon onnea ja hyvinvointia. Ihmiset ennen vanhaan uskoivat lujasti, että talon tärkeillä rakennuksilla oli oma tonttunsa; oli riihitonttu, saunatonttu, myllytonttu ja kotitonttu.
Kun kaikkia niitä kohteli hyvin, ne hoitivat oman osuutensa - ja päinvastoin.
Jos nyt kuitenkaan ei halua uskoa näihin pikkuisiin tonttuihin, uskottavaksi jää vähän isompia tonttuja.  Esimerkiksi joulutontut, nuo pukin reippaat apulaiset, jotka raatavat pitkin vuotta valmistaakseen ihmisille kaikki ne miljoonat lahjat, joita ihmiset toivovat saavansa jouluaattona, vaikka kaapit suorastaan pursuilevat rompetta  edellisten joulujen jäljiltä. Joulutonttuja voi nähdä iltaisin ennen joulua hiippailemassa ikkunoiden takana; niiden työtehtäviin kuuluu myös vakoileminen. Lahjoja tuodaan vain kilteille lapsille, tuhmat eivät saa mitään. Joulutonttuja näkyy runsaina esiintyminä juuri näihin aikoihin koulujen joulujuhlissa.
Sitten vielä on niitä oikein isoja tonttuja. Sellaisia tonttuja, jotka kaahaavat autoillaan ylinopeutta missä ja milloin vain, jotka heittelevät roskia ihan minne vain ja ylipäätään tekevät kaikenlaisia töllöntöitä ja tyhmyyksiä. Niitä tonttuja on tosi paljon, joka paikassa - niitä jokainen on nähnyt ympäristössään. (Nykysuomen sanakirja: tonttu 'yksinkertainen, tyhmä ihminen)

Meillä asuu kotitonttu. Yksitoista kuukautta se asuu kaapissa, josta se tulee ulos joulukuun alussa ja jonne se laitetaan takaisin viimeistään Nuutinpäivänä. Tänä vuonna se pikkuisen leikki Julinkan kanssa, joka otti päivänokosia  kiipelypuussa.
            

Julinka nukkuu kaikessa rauhassa mutta herää äkkiä johonkin ääneen: joku hiipii jossakin. Kuka?

Kummallista, ei näy ketään missään.

Paitsi... jaaha, kotitonttu on astunut ulos kaapistaan, taitaa olla joulu tulossa.

Mitä, aikooko se tulla tähän samaan petiin? Eihän tähän mahdu kuin yksi pieni kissa tai no, sanotaanko keskikokoinen.

Ai että jos ei kaksi mahdu, niin jonkun pitää lähteä! Ja mikäs tuolla lattialla vipeltää ja vinkuu?

Sinullako on ihan oma punainen jouluhiiri, jonka myös pitää päästä tähän nukkumaan?

No olkoon sitten niin! En nyt juuri kyllä viitsisi lähteä, kun Marjatta voi kohta tulla ja antaa vähän lounasta tai välipalaa. Ihan kiva, että kylkeni kelpaa teille pehmeäksi tyynyksi. Mutta mitä tuolla lattialla nyt tapahtuu?

Miminkan Grand Old Man - 16 vuotta tänään. Onnittelut Nöpölle!

On todella vaikea uskoa, että kokonaiset 16 vuotta on kulunut siitä, kun meidän talon vanhempi herra, siis Nöpö, sekä hänen siskonsa ja veljensä syntyivät. Asuin silloin vielä edellisessä asunnossa, mutta muutto oli edessä kolmen viikon kuluttua. Koko huusholli oli siis lähes täynnä tyhjiä, puolityhjiä ja pakattuja pahvilaatikoita; kaaos oli melkoinen. Mutta Darinkaa ei tilanne juurikaan hetkauttanut. Kun aika tuli, se synnytti pennut tyynen rauhallisesti minun sänkyyni, siihen valmiiksi laitetun pentukorin viereen. Koriinhan äiti lapsineen sai heti viimeisen vauvan tultua siirtyä, ja siinä samassa korissa ne sitten kolmen viikon kuluttua kuljetettiin uuden kodin saunan lauteille odottelemaan muuton loppumista ja olojen rauhoittumista.

Kauan saivat kissat odotella normaalioloja. Pahvilaatikkoaikaa kesti monta viikkoa, mutta pentuja se ei tuntunut haittaavan. Niillä oli kaikesta päättäen mukava lapsuus, kun saivat kiipeillä pahvilaatikoiden päällä, leikkiä hippaa ja kätkeytyä piiloon äidiltä ja apuäidiltä eli Annoushka-mummulta, joka vaivojaan säästämättä auttoi tytärtään lastenhoidossa ja niskasta kantoi pikku karkureita koriin äidin luo maidolle. Aikanaan sisko ja veli muuttivat uusiin koteihin, mutta Nöpö sai jäädä vanhaan kotiin. Leikkikaverina Nöpöllä oli monen vuoden ajan äidin veli Dani, mutta eniten Nöpö tykkäsi äidistään. Äidin vieressä oli paras nukkumapaikka - ei ihan kylki kyljessä, siitä ei äiti välittänyt, mutta siinä lähellä. Äidin luona Nöpö halusi piipahtaa, vaikka oli tyttöystäviäkin kylässä. Äiti ja muut kissat olivat hienotunteisesti  oven takana morsiamien vierailun ajan. Nöpön neljä morsianta saattoivat maailmaan yhteensä 14 pienokaista, joista viiden kautta suku on jatkunut.

Noista ajoista on paljon vettä virrannut Aurajoessa. Nöpö alkoi kirjoittaa pakinoita, kun tyttöhuolia ei enää ollut. Kun meillä viime vuosina on ollut muutamia pentueita, Nöpö ei ole jatkanut Dani-enonsa lailla pentujen leikittäjänä, pikemminkin päinvastoin. Nöpö on vetäytynyt sivuun, itse asiassa mennyt karkuun ja turvaan, kun vilkkaat pennut ovat pyyhältäneet vieressä. Nuoremmat hoitakoot lapsensa, ei vanhan herran tarvitse!

EC Miminkan Darinka ja H-pennut Hannibal edessä, Hamilkar eli Nöpö takana ja jossain siinä välissä veljesten sisko Honey Hesperidia, myöhemmässä elämässä Josefina.

Nöpö oli jo pienenä melkoinen hurmuri - no totta puhuen, kaikki kissanpennut ovat ihania hurmureita

Naisväki on poistunut pesästä, raitapaidat voivat käydä pienen painiottelun.

Ikkunan edessä on tilapäiset verhot, joista pienen kissa kynnet saavat hyvän otteen ja kiipeily on ihan easy peasy. Tässä siskon tyylinäyte. Ipanat kiipeilivat myös huonesaarnissa, joka ei pitkään kestänyt kahtatoista tassua hennoilla oksillaan vaan otti ja kuoli.

Muutama vuosi on kulunut onnellisesta lapsuusajasta. Nöpö on nuorukainen, joka tässä lekottelee selällään. Tapa on säilynyt kautta vuosien.


Hauskaa syntymäpäivää Nöpö!