Sisko ja sen veli

Perjantain tapahtuma toistui eilen: tuli täti kuljetuskopan kanssa, jutteli pitkään emännän kanssa ja lähti mukanaan Nikolai-veli. Jäljelle jääneet Nadezjda ja Sisu varmaan ihmettelivät häviämisjuttuja ja viettivät loppupäivän ja illan tiukasti sylissäni ja kainalossani.Varmuus parasta; mistä sen tietää, kuka seuraavaksi viedään. Aamulla Ullalta Raisiosta tuli viestiä, että poika oli pikkuisen ikävöinyt sisaruksiaan ja vanhaa kotia ja oli järjestänyt yöllä uudelle emännälle ja isännälle kissamaisen esityksen.

Kotiin jääneet sisko ja sen veli olivat vielä aamupäivälläkin aika hiljaisia ja vaisuja. Vasta iltapäivällä ne saivat aikaan kilpajuoksun ja painiottelun. Aamulla ne suostuivat valokuvattaviksi keittiön pöydällä ja tuolilla.




Sisko (vas) ja sen veli

Puolikas veljen naamaa ja sisko. Tässä kuvassa Nadezjda näyttää aika lailla samalta kuin äitinsä Kaisa nuorena



Nadezjda edestä...

...ja sivulta

Sisu-kisu edestä...

...ja Sisu-kisu takaa

Tyttö muutti Tampereelle

Eilen koitti sitten se päivä, kun nelikon ensimmäinen lähti uuteen kotiinsa Tampereelle. Kaiken päivää järjestelin Princess Nioradzan eli Ninnin varusteita mieli haikeana. Onhan Miminkan kissalasta ehtinyt  lähteä maailmalle jo monta kissalasta, mutta aina on sama ikävä mielessä. On hyvä, että on saanut tutustua uusiin omistajiin jo etukäteen. Silloin on helpompi luopua pienestä kissasta, kun tietää, millaiseen kotiin pentu lähtee.
Illansuussa Piia tuli upouuden kuljetuslaatikon kanssa tyttöään hakemaan. Parvekkeelta vilkutin lähtijöille luvattuani tulla tervehtimään Ninniä ja hänen uusia palvelijoitaan syksymmällä. Ninnin kuulumisia voi käydä lukemassa hänen blogistaan http://www.nioradzan.blogspot.com/ .
Otin kisuista valokuvia pitkin päivää. En varsinaisesti ajatellut, että saisin siitä kiitäjäporukasta minkäänlaista ryhmäkuvaa, saati sitten sen verran tarkkaa, että erottaisi kuka on kuka. Mutta kas kummaa! Iltapäivällä ipanat kiipeilivät pienessä kiipeilypuussa - ja siinä se tilaisuus tuli! Kattien ilmeet ovat hieman pöllämystyneet, ne ihmettelevät niitä kummallisia ääniä, joita päästelin suustani saadakseni koko porukan katsomaan kameran suuntaan.



Miminkan prinssit ja prinsessat viimeistä kertaa yhteiskuvassa. Vasemmalla Princess Nadezjda, takana Princess Nioradza, edessä Prince Nikolai ja alhaalla Prince Nazarjan

Aamupäivällä Nadezjda (vas) ja Nikolai ottivat torkkuja isossa kiipeilypuussa ja suostuivat heräämään valokuvan ottamisen ajaksi

Ninnin mielestä on aivan ihanaa pyöriä lampaantaljatuolissa ja siinä sitten poseerata valokuvaajalle

Sisu-kisu leikki keittiön pöydän alla siskon kanssa: meni mukamas piiloon ja kurkisti sitten tuolinjalan takaa, huomasiko sisko

Lisää kehräystä eläinlääkärille

Tänään mentiin taas eläinlääkärille kehräämään ja saamaan rokotuspiikkiä takapäähän ja sirupiikkiä etupäähän. Nadezjda-tyttö kyllä koki sirunlaiton ja ylimääräisen rokotuksen jo kaksi viikkoa sitten, hän kun muuttaa ulkomaille. Mitä hän sitten lieneekin kertonut kokemuksestaan muille, kukaan sisaruksista ei ollut moksiskaan eläinlääkärin puuhastelusta piikkien kanssa. Mutta se byrokratia ja papereitten kirjoitus! Siinä oli pienten kissojen hermot vallan mennä, kun piti kökkiä kuljetusboksissa, tytöt yhdessä ja pojat toisessa, ja odotella kotiinlähtöä. En tiennytkään, että pikkuisista  (no jaa, painot olivat puolestatoista kilosta kahteen) lähtee niin mahtavat sopraanot. Lopulta nostin ipanat eteisen puolelle huutamaan, mutta siellä he vaikenivat heti, kun eteisessä oli isompia kissoja odottamassa vuoroaan.



Kotona ensin riehuttiin jonkin aikaa, sitten syötiin ja aterian jälkeen mentiin nukkumaan. Äsken penskat olivat sen verran hereillä, että sain napattua heistä muutaman kuvan.

Nadezjda-tyttö lepäilee kiipeilypuussa

Nioradza eli Ninni kiipeää samalle oksalle ja antaa siskolle poskipesun (pusun?)



Sisu-kisu huilaa peiton päällä sängyllä, mutta kukas siihen tupsahtaa...



Ninni-siskohan se ennättää pitämään seuraa velipojallekin. On niin tosi kivaa tälleen venytellä yhdessä!



Nikolai, porukan suurin, katselee muitten touhua arvokkaasti omalta tuolilta.









 


 

Eron haikeutta jo ilmassa...

Minne onkaan aika karannut - ja melkein huomaamatta? Ipanat ovat kasvaneet luovutusikäisiksi ja löytäneet uudet kodit, ja nyt sitten sovitaan lähtöpäiviä. Se vetää kasvattajan vähän vakavaksi, mutta onneksi kisut eivät tiedä asiasta mitään. Ne leikkivät ja tappelevat onnellisina keskenään niin kuin niiden kuuluukin tehdä.

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti rokotuksineen on jo kaukana takanapäin. Se oli hauska kokemus meille kaikille: pennut eivät pelänneet yhtään vaan kehräsivät niin kovasti, että muuta ei kuulunutkaan. Rokotuspiikki ei saanut  kehräystä loppumaan, ei myöskään sirunlaitto Nadezjdalle. Ensi viikolla mennään uudelleen eläinlääkäriä tervehtimään ja epäilemättä kehruukoneet ovat taas hurisemassa.

Jo muutama viikko sitten pennut saivat tutustua vanhempiin sukulaisiin, Julinka-mummoon ja Nöpö-esivaariin. Nöpö ei ole kovin ihastunut pikkukissoihin, sen mielestä pienet ovat aivan liian villejä. Siispä Nöpö lähtee käpälämäkeen, kun pikkukissojen lauma lähestyy sitä haastaen leikkiin, ja saa sitten tietenkin koko lauman peräänsä juoksemaan kilpaa ympäri huushollia. Julinka sen sijaan hoitaa mummon velvollisuuksia välillä ihan innokkaasti: pennusta kaksin käpälin kiinni ja pesuun. Välillä taas se ei viitsi yhtään; silloin pentu saa kyytiä suhinan säestyksellä.

Eräänä päivänä heitin pennuille muutaman salaatinlehden lattialle, kun ne innokkaasti hääräsivät työpöydällä avustaen minua salaatinteossa. Niistäpä riittikin iloa sekä haastetta pitkäksi aikaa. Lihansyöjän, varsinkaan pikkuisen, ei ole ihan helppoa syödä salaattia, sen huomasin, mutta kovasti sitä yritettiin.







 



Näin pikku tyttö nauttii elämästä, kun on päässyt mummon kainaloon makailemaan. Pikkuinen leipoi koko ajan mahtavan hyrinän säestyksellä. Keskimmäisessä kuvassa Julinka ei suinkaan näytä kieltä ipanalle vaan yrittää nuolla hieman epäjärjestyksessä olevia turkiksiaan.





Pikku Sisu pääsi myös eräänä aamuna mummon viereen. Oikein täytyi suukko antaa mummolle, niin ihanaa on tässä mummon kyljessä venytellä itseään.