sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Paluumuuttaja muutti jälleen...

Niinhän siinä pitikin käydä, että pikku Miriam tulee tänne ensimmäiseen kotiinsa, tuttuun paikkaan, vain käymään ja toipumaan elinympäristön vaihdoksen aiheuttamasta shokista ennen  lopullista muuttoa  naapuritaloon Ullan kissaksi. Nyt he ovat asustelleet yhdessä muutamia viikkoja ja ovat mainiosti sopeutuneet toisiinsa. Miriam rakastaa ihmisiä ja on onnellinen saadessaan olla ihmisensä kanssa kaiken aikaa. No, välillä ihmisen tietenkin pitää poistua kodista ihmisten asioille, mutta sen ajan kisu käyttää hyödykseen ja nukkuu, jotta jaksaa taas leikittää ihmistään, kun se palaa kotiin.
Mirru nojailee kaapin kulmaan ja miettii, mitä tehdä, minne mennä.

Parvekkeellahan voisi käydä lenkillä. Sinne voi mennä ikkunasta ja tulla takaisin ovesta. Tai sitten lenkin voi tehdä toisinpäin, siis mennä ovesta ja...

Porkkana ei ole oikea vaan kankaasta tehty. Kissan suussa se kuitenkin maistuu paremmalta kuin luomuporkkana ihmisen suussa. Maun salaisuus on tietenkin aimo annos kissanminttua pötkön sisuksissa.  Rupesi korva kutiamaan kesken nautiskelun!

Laittoivat, mokomat, nameja kuppiin ja sanoivat: Osaatkos ottaa sieltä?

Osaan toki, suuhun asti sain ensimmäisen, mutta hitaanpuoleista tämä on tällä viisiin.

Saisikohan toisella tassulla vikkelämmin? Jos vaikka olen vasentassuinen!


Mitä hulluja! Olen kissa, syön siis kissojen tavalla eli kuono kuppiin vaan niin syvälle kuin sopii!