Prinsessoja, hurmureita ja sisko

Viime lauantaina toteutin kauan suunnittelemani matkan Tampereelle ja kävin tervehtimässä siellä asuvia kasvattejani sekä heidän omistajiaan. Ensin suunnistin - huonosti kylläkin, eksyin pikkuisen kun ei ollut navigaattoria eikä oikein karttaakaan mutta onneksi kännykkä toimi - Kirsin ja Jarin ja heidän kollipoikiensa Sumun ja Kössin luo Hatanpäähän. Sumu on Miminkan Kassian, Kaisan veli, ja Kössi on Sumun ihana punavalkoinen 'isoveli' ja paras kaveri. Kyllä oli mukava nähdä pitkästä aikaa sekä kissaa että isäntäväkeä. Sumu on ehkä pikkuisen suurentunut sitten viime näkemän, mutta täytyy sanoa, että kaikki K-pentueen kissat, pojat Sumu ja Laku (Klavdei) varsinkin, olivat aika isoja venäjänsinisiä jo nuoresta pitäen. Sumu ja Kössi ovat tottuneet valokuvaukseen ja poseerasivat kokemuksen tuomalla tyylillä. Sain paljon kuvia, joista vain muutaman laitan tähän jotta jää tilaa prinsessoille ja siskollekin.

Hatanpäästä suunnistin ihan eksymättä Peltolammille, missä Miminkan Princess Nioradza eli Ninni asustelee emännän ja isännän kanssa. En olekaan nähnyt tyttöä sen jälkeen kun hän lähti kotoa elokuussa, ja vähäsen jännitti, millaiseksi hän on kasvanut. Oikein sievä hän on, siro ja pieni, vähän niin kuin Sisu-veli täällä kotona. Mutta valokuvien ottaminen Ninnistä, kas siinäpä olikin haastetta kerrakseen! Hän oli niin vikkelä ja liikkuvainen, että tarkan kuvan saaminen oli todella onnen kauppaa. Muutaman sentään onnistuin nappaamaan.
Suurkiitokset Tampereen kisujen emännille ja isännille visiitistä, oli todella mukava nähdä teitä kaikkia!

Eilisiltana kävin visiitillä Sumun ja Kaisan siskon Laran (Klarisa) ja hänen emäntänsä luona, jotka ovat muuttaneet keskikaupungin hulinasta Portsasta melkein maaseudun rauhaan Nättinummeen. Lara oli vieläkin niin jännittynyt muutosta, että piileksi sohvan takana, eikä valokuvaamisesta tullut mitään. Mutta heitä käyn silloin tällöin tapaamassa, joten arkistosta  löytyi kuvia Larasta. Ja niistä kyllä huomaa, etteivät K-pentueen tytötkään  mitään miniatyyrejä ole, kaukana siitä. No, on heillä aika muhkea äitikin, tämä Sisun paras kaveri  Julinka-mummu. Ja kun isä Babblekaan ei ole venäjänsinisistä pienimpiä, kuinkas sitten lapset voisivat olla kovin pienikokoisia - eivät ole omenat kauas puusta pudonneet!



Sumu (Miminkan Kassian)







Kössi ja Sumu





Ensimmäinen prinsessa eli Nioradza, kotoisasti Ninni





Toinen prinsessa eli Nadezjda



Miminkan Klarisa eli Lara



Keskustelua sanomalehden äärellä

On sunnuntaiaamu. Nautin aamukahvista ja sunnuntain lehdistä. Hesarin olen jo lukenut, on Turun Sanomien vuoro. Kissat ovat ihme kyllä pysytelleet jossakin; nehän saavat aamiaisensa ennen minua, muuten mistään ei tulisi mitään. Kohta Julinka hyppää pöydälle ja jää hetken kuluttua kääntämäni sivun alle. Seuraavaksi paikalle saapuu Sisu, joka on yleensä aina siellä, missä tapahtuu tai missä Sisu luulee jotain tapahtuvan.  Seuraavaa keskustelua en varsinaisesti kuullut, mutta body language on helposti luettavissa.




Sisu: Jaaha, mitäs täällä tapahtuu? Kuka piileksii lehden alla? Onkse mun äiti? Mitä!? Emmä tunne ketään pelkästään hännästä. Näytä naamas!



Julinka: Ei sun äitis mitään lehtiä lue. Se olen minä ja olin just lukemassa yhtä mielenkiintoista juttua tuolla lehden sisällä kun sä keskeytit.



Julinka: No, mä luen nyt sitten tästä vielä tämän yhden jutun, siinäkin on oikein mielenkiintoinen teema...
Sisu: Miten niin luet? Osaaksä lukea ylösalaisin olevaa kirjoitusta, voi juku! Sitä paitsi sulla on silmätkin melkein kiinni. Miten ihmeessä sun lukeminen oikein onnistuu tolla tavalla?

Sisu: Hei mummu, sä olet ihan oikeassa, täällä lehden sisällä on tosi mielenkiintoisia juttuja. Tässä voisi melkein ottaa torkut. Julinka: Joo joo, täytyy varmaan loput uutiset katsella illalla telkkarista.

Sisu: Sä olet kyllä tosi kiva mummu ja sen kunniaksi mä pesen sun naaman nyt ihan kokonaan niin sun itses ei tarvi. !Sä saat sit pestä mun korvat, jooko

Lumi on kylmää!

Pikkuisen on taas ehtinyt kulua aikaa edellisestä tekstistä, joulu ehti tulla ja mennä - niin ja joulukuusi.
Vanhemmat kissat suhtautuvat joulukuuseen rutiinilla, samoin ne osaavat varoa elävien kynttilöiden tulta. Ihan totta! Mutta Sisu-poika oli silmät pyöreinä ihmetellessään joulukuusen oksia, pisteleviä neulasia ja kaikkea sitä kiiltävää ja heiluvaa sälää, mitä oksille oli ripustettu. Ikkunan puolella oli yksi hopeapallo ihan Sisua varten. Poika sai istua ikkunalaudalla ja heiluttaa palloa.Se oli Sisun mielestä hauskaa.


Lunta...hm!  On kyllä aika kylmää.

Parisen viikkoa joulun jälkeen satoi parvekkeelle niin paljon lunta (eli siis ohut kerros), että Sisu sai kunnon tassukosketuksen lumeen. Oli hauskaa katsella, kun poika askelsi hyvin varovaisesti lumessa, potkiskeli sitä takajaloillaan ja aina välillä kaapaisi etutassulla suuhun. Aikansa sitä huvia kesti, mutta lumi oli kylmää, tassuja alkoi paleltaa ja poika tuli juoksujalkaa sisään, kun avasin parvekkeen oven. Ja hetken kuluttua hän halusi sinne uudelleen. Tätä kesti sitten jokusen päivän eli siihen saakka, kun lumi suli pois.


Tuolla aidan takana maassa on lisää lunta, mutta olkoon. Tämä riittää tälle pojalle!

Joulun aikaan ja myös tammikuussa tuli Prahasta kuvia Nadezjdasta. Laitan ne tähän muidenkin ihailtaviksi. Tyttö on kasvanut ja kaunistunut entisestään.



Nadezjda vasemmalla vieressään 'isosisko' Sylphida



Nadezjda poseeraa joululiinalla. Toisesta tassusta on ajeltu vähän karvoja pois, kun otettiin verinäyte, jotta tiedetään, saako tyttö luvan mennä Ruotsiin kesällä. Kyllä saa.

 Vielä olisi muutama kuva ja tarina julkaistavaksi, mutta en jaksa, kello on paljon, väsyttää. Mitäs jos jatkan huomenna, ihan totta... tai ylihuomenna.