Tuonne jonnekin tietokoneen uumeniin on päässyt kertymään pienoinen kuvavarasto paitsi omista nelijalkaisista perheenjäsenistä myös maailmalle lähteneistä (lähetetyistä) kullannupuista. Kuvia katsellessa mielikuvitus lähtee lentoon ja pukkaa tarinaa, faktaa tai fiktiota...
Tällä kertaa innoittajana on espoolaistunut Princess Nioradza eli Ninni-neiti, joka lähti lomareissuun - perheen kanssa toki, eihän sitä nyt pikkuinen kissa yksinään.
Näin Ninni-neiti kertoo lomamatkasta melkein toiseen päähän Suomea:
 |
| Kun olen yksin kotona, viihdytän itseäni esimerkiksi tällä tavalla. Heitän keltaisen hämähäkkini uimaan juomakuppiin ja sitten pelastan sen sieltä. Ihan aina en viitsi kastella tassujani. Kumma kyllä, kertaakaan ei ole hämyri uponnut pohjaan, se on aika taitava kellumaan. |
 |
| Isin sylissä on tosi kiva löhötä. Tällainen lomanvietto sopii hyvin kissalle. Välillä voi siirtyä äiskän syliin - ja sitten taas isin jne. Ymmärrättehän? |
 |
| No nysse rupesi kattomaan lätkää. En ole oikein innostunut lätkästä paitsi ihan joskus, esim. kun silmät ovat kiinni. Nyt ei ole ja lähdenkin tästä muualle.. |
 |
| pelaamaan ihan ikiomaa pallopeliäni. Siihen ei tarvita kuin pallo jossa on nameja sisällä. Namit tietysti kuuluu syödä, mami ottaa aikaa ja laittaa sitten lisää nameja palloon. Tai ei aina laita, silloin on peli loppu. Mutta mitäs nyt puhutaan tuolla keittiön suunnalla, jotain matkasta ja pakkaamisesta. |
 |
| Hyvä kun olin kuulolla! Pakkaan nyt itseni tähän mamin käsilaukkuun ja varmistan, ettei minua unohdeta. Voi että tää laukku sopii mulle! |
 |
| Jaa että ei kissaa käsilaukkuun, no ei sitten. Täältä matkalaukusta ne ei huomaa mua ollenkaan, ja matkaan pääsy on varma! |
 |
| Häntä ei osunut matkalaukkuun ja paljasti mainion suunnitelman. Toisaalta, matkalaukusta ei näkymät ole kovin kummoiset kun siinä ei ole ikkunaa. Tästä näkee missä mennään. Oli aikaa katsella, matka kesti kaaauan, nukuinkin välillä, heräsin ja aina vaan mentiin, sinne Suomen toiseen laitaan. |
 |
| Perillä olikin ihan toisenlaiset näkymät kuin Mansessa tai Espoossa. Ja sitten nuo kaukana olevat hirmu isot eläimet tulivat ihan ikkunan luo tuijottamaan minua. Niillä oli kamalan isot sarvet! Pikkuisen kiristelin niille hampaita kun vähän pelkäsin. Mutta kun kuulin, että ne on poroja, niitä joilla joulupukki (!) ajelee, lopetin kiristelyn kun tuumailin, että jos Petteri Punakuono on siellä mukana niin se voi vaikka pahastua. Siellä oltiin monta päivää ja sitten tultiin takaisin kotiin. Minä sain kovasti kehuja kun käyttäydyin niin hienosti koko pitkän matkan. |
