sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kärpänen ilmatilassamme!

Aamulla lueskelin Hesaria ja Turkkaria (= Hesarin nyt kaikki tietävät, Turkkari on paikallinen aviisi) aamukahvini lisukkeeksi. Sisu avusti tapansa mukaan hääräämällä edestakaisin lehteni päällä. Nostin pöydän reunalle hänen raksukipponsa, johon hän heti keskittyikin. Julinka näki ja kuuli kauempaa, että joku rouskuttelee jossakin raksuja, jotka häneltä itseltään ovat allergian vuoksi kiellettyjä. Ja mitä tapahtui? Vaivihkaa  kissarouva hiippaili tuolin kautta pöydän toiselle puolelle - ja voi sentään hänen kaihoavaa katsettaan.
 Julinka on toiselta nimeltään Pohjattoman Yritteliäs; hetkessä hän oli työntämässä kuonoaan kuppiin saadakseen kaapatuksi edes muutaman herkkupalan, ennen kuin hänet nostetaan saunaan lukkojen taakse.
Sadepilvet puuttuivat kokonaan tänään Turun taivaalta, minne olivatkaan ajelehtineet! Sen kunniaksi lähdin polkupyörällä taittamaan taivalta (viisi kilometriä) Julijan, Killin ja Nallukan luo. Heidän emäntänsä on matkoilla, ja minä olen nyt  trion catsitter. Kissat olivat ovella vastassa, heillä oli kova nälkä. Ruokittuani katit istahdin sohvaan aikomuksenani seurustella heidän kanssaan. Pojat hävisivät jonnekin, Julija loikkasi seurakseni tuolin selkänojalle. Mutta seurustelusta ei puhettakaan, rouva ryhtyi tuijottamaan jonnekin - tai jotakin. Kas, siellä jossakin pörräsi joku. Ampiainenko?
"Nyt apuun, pojat! Porukalla kimppuun, oli se mikä tahansa!"

          Killi kiinnostuu hankkeesta, katselee rauhallisesti ympärilleen...
        vaihtaa paikkaa eteisen nurkasta pöydän alle. "Ei täällä mitään näy vaikka ääni kyllä kuuluu!"
Nallukka päivystää parvekkeella. "Okei, tarkistan tämän alueen!"

Julija on bongannut siivekkään ja liitänyt sen perässä kylpyhuoneeseen. Minä menen uteliaisuuttani katsomaan mahdollista saalista. Jos se on ampiainen, se saa kyydin ulos minun toimestani. Mutta pörisijä ei ole ampiainen vaan hervottoman iso kärpänen.

Kissojen kiipeilypuun kolossa asuva kesy ilves (Lynx lynx) on havahtunut toimintaan. "Hei haloo, täällä ei näy yhtään mitään syötävää!"

Kärpäsjahdin lopuksi saalis lensi ihan omatoimisesti ja huomattavan vikkelästi ulos vapauteen. Nallukka totesi filosofisesti äidille ja veljelle: "No ei yhdessä kärpäsessä nyt niin kovin paljon syötävää kolmelle olisi ollutkaan."

tiistai 5. elokuuta 2014

"The Long, Hot Summer" .....jatkuu ja jatkuu

Laitetaanpa heti tähän alkuun Sisun kommentti kuvan kera tuosta alkukesän otsikosta, jossa puhuttiin jotain ruususuusta. Sisu oli vankasti sitä mieltä, että kyllä meidänkin kodista löytyy pikkuinen ja söpö kissa, jolla on hurmaava ruususuu - ja lisäksi vielä helmihampaat siellä ruusuisuuden keskellä.
 "Katso vaikka itse ja ota kuva todisteeksi!" Näin tein; tässä tulos.
 Kuumassa pimeässä yössä  voi kenelle tahansa, myös kastraattikollipojalle, pälkähtää päähän kummallisia ajatuksia. Niin kuin nyt vaikkapa tutkimusmatka pihalle, kun kissavahti lähtee viemään roskapussia ulos emännän ja isännän ollessa matkoilla kaukana ulkomailla. Eräänä iltana Dante-poika (Miminkan Mihail) päätti lähteä tutkimaan, mitä heinäkuinen helleyö tarjoaa uteliaalle urokselle. Tarkoitus ehkä oli palata aamun tullen omalle ruokakupille aamiaiselle - tai sitten ei, kuka noista kollipoikien ajatuksista niin tarkasti tietää. Siis silloin kun kyseinen kolli ei etsiskele kuumaa suhdetta jonkun sipsakan misun kanssa. Dantella on Harro-ystävä kotona, hän ei enää tyttöjen perässä juokse. Kotikadun toisella puolella avautuva omakotitalojen puutarhamaailma taisi huumata Danten niin, että hän viipyi retkellään toista viikkoa. Puutarhoista löytyi siileille tarkoitettua kissanruokaa ja vettä sievissä kupeissa. Voi olla, että joku hiirikin päätyi nälkäisen kissan suuhun. Kotiväki ja kasvattaja olivat huolesta suunniltaan! Ilmoituksia jaettiin postilaatikoihin ja teipattiin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin Tässä kohdin onkin kiitoksen paikka kaikille niille ystävällisille henkilöille, jotka Danten nähtyään ottivat yhteyttä omistajiin. Erään puhelinsoiton ansiosta Dante sitten löydettiin istumasta oman kotipihansa edustalla kadunreunassa, ja siitä hän pääsi kotiin omiensa luo - ja oli takuulla yhtä onnellinen kuin kotiväkikin. Kuvassa Dante lepäilee heti paluunsa jälkeen viileällä lattialla. Mukana tullutta salamatkustajaa eli punkkia ei ole vielä löydetty.
 Tässä on Danten ystävä Harro burmalainen. Kuva ei ole ihan upouusi, eihän Harro villapaitaansa kesähelteellä käytä, ei todellakaan. Siihen pukeudutaan talvella, kun kylmällä säällä lähdetään lenkille. Minun vain oli pakko laittaa kuva tähän, kun se on niin ihana!
 Kävin jokin aika sitten kyläilemässä Lara-kissan (Miminkan Klarisa) ja hänen emäntänsä luona. Ottamistani kuvista tämä on ehdottomasti herttaisin. Lara ei aina oikein pidä kamerastani. Hän livistää sohvan taakse tai jonnekin muualle näkymättömiin. Tällä kerralla siis sain muutaman kuvan pikku ujokista. Emännän polvella on tosi ihanaa olla siliteltävänä, tassut leipovat ilmaa ja hyrinä kuuluu.
 Prahan Prinsessa Nadezjdalta - no, Birgitta-emännältä - tuli kuva tytöstä. Uutinen on se, että syksyllä prinsessa ei enää ole prinsessamme Prahassa vaan jossain muualla. Missä, siitä kerrotaan sitten aikanaan.
 Sisu Linssilude halusi päästä kuvaan verenpisaroiden kanssa, ja tietenkin pääsi. Minulla oli melkoista säätöä parvekekukkien kanssa, kun sekä ruusuliisan että kiinanruusun lehdet maistuivat kissoista niin kovin makoisilta, ja sitten sai lattioilta ihan jatkuvasti siivota sitä, mitä seuraa kun kissat syövät ruohoja. Onneksi ne lopulta kyllästyivät hommaan ja jättivät kasvit rauhaan.