lauantai 20. maaliskuuta 2010

Kilpajuoksua ja tassupalloa


Aika tarkkaan kuusi viikkoa sitten syntyivät pienoiset pennut, alle satagrammaisia molemmat. Nyt samaiset pennut vilistävät ympäri huushollia niin kovaa vauhtia, ettei kiinni saa. Paino on kasvanut tasaisesti molemmilla, aamulla Mihail painoi 706 g ja Miriam 613 g.

Viime viikolla Miriam keksi uuden leikin. Se on tassupallo. Siihen tarvitaan tassut, 4 per osallistuja sekä pieni paperipallonen. Sitä voi leikkiä yksin tai kaksin. Palloa tönitään etutassuilla sinne tänne, ja takatassut ovat tarpeen, kun juostaan ottamaan sitä kiinni. Kaveri voi potkia palloa myös tai sitten napata sen hampaisiin ja viedä piiloon. Todella hauska leikki! Verhossa kiipeileminen on nykyään out, kun vekarat oppivat kapuamaan ikkunan edessä olevaan kiipeilytelineeseen. Aluksi käytiin vain alatasolla, mutta eipä aikaakaan, kun molemmat löytyivät päiväunilta ylimmältä tasolta, joka on 1,7 m korkeudella lattiasta. Sieltäkäsin voi myös sujuvasti opetella bongaamaan takapihan siivekkäitä, tinttejä ja muita.

Pennut nauttivat suunnattomasti, kun saavat juosta kilpaa eteisessä ja olohuoneessa. Ne todella pinkovat lujaa! Ei uskoisi, ellei omin silmin näe, miten niin pienet olennot kehittävät pikkuruisista kintuistaan sellaisen vauhdin. Ja kun Kaisa-emo huolestuneena hölkkää perässä, ipanat livahtavat ison sohvan alle piiloon. Silloin tällöin emo vielä yrittää raahata vikuroivan ja vastalauseita vinkuvan ipanan olohuoneesta lastenhuoneeseen siinä kuitenkaan onnistumatta.
Pentujen leikin valokuvaaminen ei juurikaan onnistu emännän taidoilla, siksi kuvat ovat lähinnä muotokuvia. Ja toden totta, sekään ei ole ihan helppoa, kun on kysymys lähes ikiliikkujista. Nukkuva kissanpentu on suloinen ja siitä saa kuvan kuka vain, mutta hereillä oleva kissanpentu... se onkin ihan toinen juttu!











































tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kissanristiäiset




Yli kaksi viikkoa on kulunut edellisestä kerrasta, ja sen huomaa ipanoista. Vaippaikä on ohi, nyt touhutaan täyttä vauhtia ympäri lastenhuonetta ja käydään keittiössä ja olohuoneessa asti. Kaisa-emo oli alkuun ihan helisemässä muksujen kanssa: kun toisen sai kannettua koriin, toinen ehti sillä aikaa karata ties minne. Nyt Kaisa on luovuttanut ja tyytyy kulkemaan perässä varoitus- ja neuvomisääniä kuristen. Kolmeviikkoisina pennut tutustuivat ympäristöön korin ulkopuolella, varovasti ja vähän kerrallaan sekä haistelivat ja maistelivat kermaviiliä ja keitettyä kalaa. Viime viikon aikana kaikenlainen ruoka on ruvennut maistumaan, jauheliha ja jopa pienet lihanpalaset. Kala on edelleen suuressa suosiossa, mutta kumma kyllä kana ei kelpaa, vaikka emo kuinka malliksi näyttää, että hyvää on, syökää nyt lapset. Hiekkalaatikkoa on myös jo opittu käyttämään pikkuasioissa - isoa asiaa ei sinne vielä ole ilmestynyt. Leikki on lasten - myös kissalasten - työtä, ja sitä ipanat harrastavat paljon ja tosissaan! He juoksevat, hyppivät, painivat ja kiipeilevät. Allaolevassa kuvassa taustalla näkyy verho, jota pitkin voi ja saa kiivetä vaikka ylös asti, ja sinnehän tyttö eräänä iltana kiipesi melkein oravan nopeudella. Velipoika jäi toiseksi siinä kisassa!


Otsikkona on sana kissanristiäiset eli ipanat ovat nyt saaneet nimet. Tytön nimessä ei ollut mitään miettimistä, se oli päätetty jo siinä vaiheessa kun syntyi tyttöpentu. Ensimmäisen venäjänsinisen kissani Mistlurens Mirjamin mukaan tytöstä tuli Miriam. Poika sai nimekseen Mihail. Eli Mirru ja Miska! Kissallahan täytyy olla kolme eri nimeä, väittää runoilija T.S.Eliot. Tässä niistä kaksi, ja sitä kolmattahan ei tiedä kukaan muu kuin kissa itse!