sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lekottelua syyspäivän auringossa

Onpas pikkuisen vierähtänyt aikaa edellisestä tekstistä! Kaikenlaista on kyllä sattunut ja tapahtunut ja valokuviakin on kertynyt, mutta kirjoittajan aika vaan tuntuu joskus olevan kortilla - jos ymmärrätte sanonnan.
Tällä kertaa tämän aurinkoisen sunnuntaipäivän kuvasatoa tekstin kera sekä pari muuta juttua.
Sunnuntailounaan jälkeen Julinka löysi mukavan torkkupaikan pianonkannelta. Aurinko lämmitti ihanasti... ah tätä kissanelämää!


Äkkiä jokin ääni herätti nukkuvan kissarouvan.

Keittiön suunnalta se kuului. No just juu kun ei saa rauhassa ottaa edes pieniä torkkuja.

Sisu-poika jäi lounaan jälkeen keittiön pöydälle lukemaan aamulehtien sarjakuvat. Minä olen niin julma, että joskus - aika usein - siirrän lukuhaluisen pojanriiviön saunaan tai jonnekin muualle oven taakse saadakseni lukea lehdet ihan yksinäni. Sisu siis on lukenut sarjikset ja suunnittelee nyt lähtevänsä vaikkapa parvekkeelle pelottelemaan pieniä itikoita.

Mutta kas, mummuhan se siinä makailee ihan joutilaana. Seurallisena poikana Sisu kiilaa mummun viereen pianonkannelle. Ja tottakai mummu nuolee pojan turkin puhtaaksi.

Aah, eikö tämä ole onnea, puolin ja toisin!

Parvekkeella odottavat ihanat punaiset omenat. Ajattelin tehdä niistä hilloa, mutta jotenkin niiden määrä vähenee vähenemistään aina kun käyn parvekkeella.

Eräänä aurinkoisena päivänä tein autoretken Norrskatan saarelle, kolmen lauttamatkan päähän Turusta. Siellä oli kaunista ja merellistä, tuntui melkein kuin olisi pikkuisen käynyt ulkomailla. Saaristolaislampaat nähdessäni tietysti pysäytin auton ottaakseni kuvia näistä hurmaavista elukoista. Olen suuri lampaiden ystävä.

Siinä aidan takana seisoessani kaikki lampaat lähtivät tulemaan luokseni, ne olivat ilmeisesti kovasti seurankipeitä. Kun kerran oltiin ruotsinkielisellä alueella, kysäisin niiltä: - Kuis on, ymmärrättekös te mitä mä teille puhun? Kuka teistä osaa suomea?  Kaikki vastasivat kuorossa : - Mää! Mää! Mää!