sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syksyn väriloistoa ja evakkoreissu

Meidän taloyhtiön neljä taloa on sijoiteltu kauniiseen maisemaan: ihanan vihreitä kuusia ja ikihonkia, koivuja, pihlajia, vaahteroita - kaikki kuulemma ihan luomuna kasvaneita. Talojen rakentamisen jälkeen on vielä sopiviin paikkoihin istutettu ruusu- ja aroniapensasaitoja. Lopputulos on viehättävä. Keväällä ja alkukesällä saa ihastella lehtipuiden hennon vihreitä lehtiä ja pensasaitojen punaista ja valkoista kukkaloistoa. Ja näin syksyllä puut ja pensaat hehkuvat lähes uskomattomissa väreissä. Ei todellakaan ole tarvis lähteä Lappiin ihailemaan väriloistoa, sitä riittää ihan omassa pihassakin. Tietysti Lapissa on ruskan lisäksi jotain muutakin, mitä meidän pihasta puuttuu, esimerkiksi  tunturit ja porot. Pihamme kalliot ja oravat kyllä jäävät toiseksi maasto- ja eläinvertailussa.
Toissapäivänä vihdoin tartuin toimeen - tai siis kameraan - ja valokuvasin pihamme väriloiston ennen kuin lokakuun tuuli lennättää kaikki lehdet maahan. Ihan viime tipassa sen tein, eilen ja tänään on koivunlehtiä sadellut tuulen myötä maan peitoksi. Huomenna varmaan lehdenpuhalluskone pörrää ja häiriköi kaiken päivää pihalla.
Meidän, siis kissojen ja minun, asuman talon pääty. Oikealla kasvava upea koivu on kuulemma valinnut paikkansa huonosti, sen juuret häiritsevät vesijohtoa tai jotain, ja puu on saanut häätökäskyn.

Ruusuaidan takana on käynti takapihalle, ja aronia-aidan takana on lasten leikkipaikka.

Tätä kujaa pitkin mennään naapuritaloon Ulla-serkun luo.

Tämä kuva olisi kannattanut ottaa pari kolme päivää aikaisemmin; silloin vaahterassa oli vielä kaikki lehdet tallessa, samoin aroniassa. Autoni parkkiruutu on juuri vaahteran kohdalla, ja erinäiset keltaiset lehdet olen viime aikoina poiminut autoni päältä ennen liikkeellelähtöä.

Tämä ihana koivu kasvaa Ulla-serkun parvekkeen edessä ja levittää miljoonia siemeniään myös hänen parvekkeelleen.


Rauhallinen lauantai-iltamme eilen päättyi draamaan ja evakkoon. Puoli kahdeksan aikaan kävin kutsumassa Sisua pois parvekkeelta. Alhaalla seisoi muutamia ihmisiä, jotka kehottivat minua poistumaan asunnostani, koska naapurin ikkunoista tuli savua. Minä en kylläkään nähnyt mitään enkä haistanutkaan, mutta lähdin kiireesti ottamaan esille  kissojen kuljetusbokseja. Onneksi Kaisa oli Ullalla hoidossa, niin että pakattavia kissoja oli vain kolme. Nöpö ja Sisu menivät sovinnolla bokseihinsa, mutta Julinka säikähti tilannetta ja piiloutui. Kissarouvaa etsiessäni joku tuli soittamaan ovikelloa ja taas sain kehotuksen varmuudeksi poistua asunnosta. Löysin Julinkan sängyn alta ja sulloin sen omaan boksiinsa. Minulla on aina ollut, ihan periaatteesta, joka kissalle kuljetuslaatikko asunnossa sisällä. Oikeasti en ole ajatellut, että katastrofi tulisi ja kuljetusbokseja tarvittaisiin, mutta näin vain kävi! Porraskäytävässä oli liikettä, kun yläkerran asukkaat lapsineen ja kissoineen myös siirtyivät ulos turvaan. Paloautot olivat tulleet paikalle, niitä oli aika monta sekä kadun puolella että pihassa, ja palomiehet olivat jo työn touhussa täyttä päätä.


Vein kissat autooni ja kipaisin hakemaan kameran. Tässä kuvassa näkyy palava asunto, jonka ikkunoista tulee mustaa savua. Meidän ikkuna on kuvan vasemmassa reunassa alhaalla. Tulipalo oli siis naapuriportaassa ylimmässä kerroksessa. Lehdestä luin tänä aamuna, että koko huoneisto paloi asuinkelvottomaksi, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut.


Palomiehet työssään. Palo siis saatiin sammumaan nopeasti ja raivaustyöt aloitettiin välittömästi. Myöhään yöhön nämä äänet kuuluivat meille. Palasin kissojen kanssa evakosta (minä Ullan luota, kissat  autosta) vähän kymmenen jälkeen. Kissat olivat helpottuneita, kun pääsivät kotiin, mutta parvekkeelle ne eivät uskaltaneet mennä, kun ulkoa kuului ajoittain julmetun kovaa ääntä raivausmiesten heitellessä palaneita tavaroita parvekkeelta alas.