perjantai 27. syyskuuta 2013

Eikä me olla veljeksiä... vai ollaanko?

Silloin tällöin käyn tervehtimässä lähistöllä asuvia kasvattejani - joskus myös kauemmaksikin muuttaneita. On mukava seurata täällä syntyneiden ja ensimmäiset elinkuukautensa täällä varttuneiden kissojen aikuiselämää uusissa kodeissa uusien kavereiden kanssa.
Jonkin aikaa sitten piipahdin tuossa joen toisella puolella tervehtimässä Kaisan esikoispoikaa Dantea (Miminkan Mihail 'Miksu') sekä hänen burmakaveriaan Harroa ynnä tietenkin poikien palvelusväkeä Elisaa ja Samia. Pojat ovat hyviä kavereita, keksivät kaikenlaisia kujeita kai toisilleen huviksi ja tietenkin yllätykseksi kotiinpalaavalle palveluskunnalle!
Ei tullut visiitille oma kamera mukaan, mutta Elisa lähetti minulle muutaman hauskan kuvan 'veljeksistä'.
"No mikäs minut nyt herätti? Siispä esittäydyn: olen Dante ja olin juuri nukkumassa tässä kissaveljeni Harron kyljessä. Melkein aina nukumme näin, ihan vierekkäin. Meillä on täällä kotona monta nukkumapaikkaa ja jokaiseen mahtuu kaksi kissaa." 

"Miten niin erivärinen veli? Eikö veljekset muka voi olla erivärisiä? Totta kyllä, kun oikein tarkasti muistelen, niin siellä vanhassa kodissa minulla olikin harmaa sisko ja äiti ja mummu ja vanha harmaa vaari - eikä veljeä ollenkaan!"

"Kun tulin tänne Samin ja Elisan kissaksi, täällä ei ollut mitään kissaa, ei veljeä eikä siskoa, ei minkään väristä."

"Mutta aika pian tuli tuo Harro. Siitä tuli heti minun leikkikaveri ja nukkumakaveri ja kyllä meitä veljeksiksi sanotaan. Harro kyllä kertoi, että silläkin oli vanhassa kodissa äiti ja siskoja ja veljiä, eikä kukaan niistä ollut harmaa. Toisaalta, ne on burmia kun taas minä ja minun vanha kotiväkeni on venäjänsinisiä, jotka siis eivät kylläkään ole sinisiä oikeasti vaan enempi harmaita, niin että voisiko se selittää tämän ristiriidan."

"Mutta viis väristä, nyt me ainakin ollaan veljeksiä! Ja bestiksiä!Toisinaan  joutuu olemaan velipojalle tyynynä, kuten kuvasta näkyy, mutta sehän on pelkästään mukavaa!"

maanantai 2. syyskuuta 2013

Meidän uusi perheenjäsen

Selkään sattuu, lonkkaan koskee, koivet ovat kankeat kuin sahapukilla - tähän kurjuuteen päättyy  siivouspäiväni väistämättä. Nuorempana sitä kummasti jaksoi vaikka mitä. Vai jaksoiko? Vai alkaako muistikin temppuilla? Nyt kuitenkin tuntuu, että neljä kissaa sotkee enemmän kuin yksi vanheneva kodinhoitaja jaksaa siivota. Jotakin on pakko tehdä tilanteen korjaamiseksi.
Päätin  hankkia avukseni siivoojan, ja niin meille tuli Sylvi. Sylvi on pieni ja pyöreä mutta litteä. Sylvillä on mustat viikset ja pehmeä ääni. Se on ihan tottelevainen, tuhoaa villakoiria minkä ehtii 45 minuutissa; sen jälkeen se sanoo piip piip - ja kaikki puhti on pois, ihan tyystin. Näin tapahtui heti ensimmäisenä työpäivänä, ja silloin Sylvi sattui olemaan saunan lauteiden alla kauimmaisessa nurkassa. Siinä ei muu auttanut kuin että minä konttasin sinne nurkkaan hakemaan Sylvin pois ja kiinnittämään sen johdolla pistorasiaan saamaan uutta virtaa.
Arvasitte oikein: uusi perheenjäsenemme on  pikkuinen robotti; Sylvi-nimen se sai saapumispäivänsä muistoksi.
"Tässä minä Sisu-poika istun kaikessa rauhassa ja mietiskelen, ja mitä tapahtuukaan. Sängyn alta tulee esiin suriseva pieni rakkine. Siis ihan itsekseen! Punaiset ja siniset valot vilkkuu. Onkse ufo? Miks Marjatta ei tee mitään - paitsi filmaa?

"Härveli lähestyy suoraa kurssia kohti mun varpaita. Häntänikin on vaaravyöhykkeessä! Valot vilkkuvat, viikset pyörivät vinhaa vauhtia, mutta tuumaakaan en siirry!"

"Nyt on tiukat paikat. Noi etuviikset ei häntääni siepanneet, mutta ties mitä takana vaanii..."

"Huh, vaara ohi ja kaikki jäsenet ehjinä! Onneksi en loikannut tuoliin, ei pääse kukaan haukkumaan, että meni pupu pöksyyn!"

"Rakkine poistui etuoikealle oven suuntaan, jossa on tuoli.. ja mitä mun vanhat silmäni näkeekään! Ei voi olla totta! EI VOI OLLA TOTTA!!"

"Katsokaas nyt tätä! Jo on aikoihin eletty! Meidän aina niin reipas ja rohkea mummu piileksii tuolilla ja mulkoilee epäluuloisena pörisevää pikku vempainta. Varpaat on visusti piilossa.Hah! Toivotaan että häntä säästyy, jos rakkine vaikka osaakin hypätä ja pikkuisen haukata Julinkan hännästä."