perjantai 12. huhtikuuta 2013

Syntymäpäivä - ja kakku!

Tänään, Julian nimipäivänä, tuli kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun Miminkan J-tytöt Julinka ja Julija syntyivät. Julinka on tämä meidän mummu, Sisun paras kaveri. Kaunis Julija-sisko asuu poikiensa Nallukan ja Killin kanssa muutaman kilometrin päässä emäntänsä (vai piianko) Marja-Leenan hellässä hoidossa. Sain kutsun Julijan syntymäpäiväkahville ja -kakulle. Tapani mukaan otin kameran mukaan, ja täytyy sanoa, että kuvasaalis oli todella hauska.

Kakku on tuotu pöytään ja päivänsankari aloittaa herkuttelun. Kakku näyttää aivan tavalliselta pikku täytekakulta, mutta se tuoksuu kalalta. (Se on tehty kalasta ja kermasta ja lisukkeista ja on tarkoitettu kissoille) Julija sai luvan syödä ihan niin paljon kuin jaksaa. Julijan ystävät tietävätkin, että pikku rouvalla on hyvä ruokahalu; voi olla että kakusta ei jää kuin rippeet!

Näin, silmät kiinni ja hurmoksessa Julija makustelee kakkuaan.

Killi-poika seuraa tilannetta lattialta. Onko se äiti todella niin epäkohtelias, ettei kutsu omia poikiaan osuuksille!

Eipä vainkaan, totta kai pojat saavat tulla nauttimaan herkusta. Nallukka ei ota kutsua vastaan, mutta Killi loikkaa pöydälle ja maistaa pikkuisen kermavaahtoa. Hän ei ole kalan ystävä, kalasta tulee paha oli.

Kermavaahto on namia, tuumii Killi ja ja nuolee huulensa.

Julija on onnessaan: kakku on todella iiiihanaaaa!

Mutta, mutta...  paljon on vielä jäljellä vaikka miten söisi.

Killi kiiruhtaa äidin avuksi, mutta kun se kala nyt ei oikein sovi pojan suuhun.

Julijan ilme alkaa hyytyä.Vauhti hidastuu, haukkaukset harvenevat. Kohta ei jaksa enää yhtään! Mutta kyllä oli ikimuistoisen makea kakku!

Äidin ja veljen herkutellessa Nallukka istuksii kirjahyllyn päällä ja seuraa tilannetta. Houkuttelusta huolimatta hän ei liity kakun seuraan.

Niin kävi, että Julija luovutti ja siirtyi päivälevolle lempinojatuoliinsa, josta ei sitten liikahtanutkaan yhtään mihinkään pitkään aikaan. Synttärikakkua jäi vielä huomiseksikin. Marja-Leena ja minä siirryimme kahvipöytään nauttimaan kahvista ja herkullisesta kakusta ilman kalaa.

Meidän oma päivänsankarimme Julinka voi vain mielessään nauttia kalakakusta - reppana kun on allerginen monenlaiselle hyvällä, myös kalalle. Hän sai syntymäpäivän kunniaksi ylimääräisen namiannoksen ja upouuden kiipeilypuun, joka kylläkin tasapuolisesti jaetaan muiden nelijalkaisten kanssa.