maanantai 20. tammikuuta 2014

Nuutinpäivästä on jo viikko...

Meillä on sellainen periaate, että jos joulukuusi on kaunis, se viedään pois vasta Nuutinpäivän jälkeen. Jos se on ruma tai neulaset ovat pudonneet uuteen vuoteen mennessä, se saa lähteä Nuutinpäivän jälkeen. Tämä viimeisin joulupuu oli todella kaunis yksilö, mutta lähdettävä senkin vain oli, se on joulukuusen kohtalo. Meiltä  joulukuusi lähtee kappaleina, oksat jätesäkissä ja runko kaljuna. Tämä joulukuusi toimitti virkaansa viimeiseen asti, vielä palasinakin: siitä lähti ihana tuoksu loppuun asti. Onneksi ihmissilmä ei näe mitään niistä miljoonista - no, monista sadoista tai tuhansista - pienen pienistä ötököistä joita kuusessa on. Luin tästä aiheesta kerran jutun, johon oli laitettu lukijoiden iloksi suurennetut kuvat muutamasta eri ötökästä. Mutta kuten sanoin, onneksi niitä ei näe, paitsi ehkä meidän Sisu, jota kuusi kyllä jaksoi kiinnostaa toisin kuin vanhempia katteja.
Meidän joulukuusi vuosimallia 2013.

Sisu tutkii kuusta silmä tarkkana. Hän saattaa nähdä jonkun pikkuisen asukin siellä puun uumenissa.

Sisu avusti minua auliisti, kun riisuin pois koristeita, mutta kyllästyi sitten ja loikkasi ikkunalaudalle tarkkailemaan siivekkäiden liikehdintää lähipuissa.

Kuulihan hän tietysti ääniä: nips, naps, oh hoh onpas paksu oksa, naps, ja kääntyi lopulta katsomaan puuhiani. Hämmästys oli melkoinen kun hän näki, että alaoksat olivat levällään lattialla.

Niitä piti lähteä ihan vierestä katsomaan. Mutta lattia oli täynnä teräviä neulasia, niitä putoili niskaan ja oksia myös; Sisu poistui arvokkaasti takavasemmalle.

Verhon takaa Sisu kurkisteli, kun oksia putoili ihan roppakaupalla, niitä tuli iso kasa. Yhtäkkiä Sisun tarkat korvat kuulevat rapinaa oksien suunnalta.

"Tää on nyt pakko katsoa! Mikä sinne oikein meni?"

"Nää neulat pistelee mun varpaita enkä mä saa sitä kiinni enkä mä edes nähnyt mikä se oli! Mitä mä oikein teen tässä risukasassa? Nosta mut pois!"

"Terveisiä vaan niille elukoille siellä säkissä, mä aion nyt pestä itseni putipuhtaaksi tässä sohvannurkassa ja ottaa sitten nokoset. Kyllä on joulukuusen purkaminen  kovin raskasta pienelle kissalle!"

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Taas juhlitaan!

Eilen oli Miminkan L-pentueella syntymäpäivä. Veljekset Leonid 'Nallukka', Luka Ben 'Killi' ja sisko Lilija Flora täyttivät kuusi vuotta. Veljeksethän asuvat kotona Julija-emon kanssa Marja-Leenan hyvässä hoidossa. Sisko muutti Hirvensaloon ja voi siellä toivottavasti hyvin; terveiset ja onnittelut sinnekin!
Kävin tänään poikien syntymäpäiväjuhlissa. Päivänsankarit kyllä enimmäkseen ottivat nokosia emännän makuuhuoneessa. Sain heistä sentään muutaman kuvan, kun kävin vähän nykimässä heitä hereille. Julija piipahti tarkistamassa, onko kakkua tarjolla, ja kun ei ollut, hän vetäytyi kylpyhuoneen lampun päälle nukkumaan.
Marja-Leena ja minä saimme sitten rauhassa nauttia juhlien tarjoilusta, kuplajuomasta, prinsessaleivoksista (prinssileivoksia ei kuulemma kaupassa ollut) ja hyvästä kahvista.
Näin ihanan kukkakimpun oli emäntä hankkinut poikien syntymäpäivän kunniaksi - eivätkä pojat sen enempää kuin äitikään olleet yhtään maistelleet kimppua. Kissoista ei koskaan tiedä, mikä maistuu ja mikä ei!

Unestaan herätetty Nallukka. "Ai mihin nyt pitäisi katsoa?"

"Onko hyvä näin?"


"No nyt siis katson suoraan kameraan, mutta miksi et kuvaa myös Killiä. Jaa että yhteiskuvaa suunnittelet?"

Ei uskoisi, että niinkin isokokoinen kissa kuin Killi mahtuu tähän  pieneen petiin.  Siihen kuulemma mahtuu pojan lisäksi vielä äitikin, siis yhtä aikaa!

"Katsonko nyt väärään suuntaan? On tämä kuvamallina olo vaikeata. Ja miten niin yhteiskuva, ei Nallukka tähän mahdu, se on ihan varma juttu."

Saatiinhan ne veljekset lopulta samaan kuvaan! Oikein paljon onnea päivänsankareille!