lauantai 15. marraskuuta 2014

Onnittelut 17-vuotiaalle päivänsankarille!

Päivänsankari tänään on Miminkan Hamilkar eli Nöpö, meidän oma kultainen hurmaava vanhaherra, jota me kotiväki onnittelemme lämpimästi. Päivänsankarin kunniaksi järjestetään iltapäivällä juhlat, joihin on kutsuttu monta vierasta! Vieraat tosin eivät ole venäjänsinisiä, mutta heidän kodeissaan asuu sellaisia, vieläpä Nöpön sukulaisia. Juhlat kävisivät kuitenkin liian jännittäviksi, jos sukulaiset henkilökohtaisesti tulisivat paikalle onnittelemaan suvun vanhinta, joten vain edustajat saapuvat.

Tämä kuva, samoin kuin seuraava, on otettu kesäkuussa mökillä. Kissat kuluttivat aikaa katselemalla ikkunasta ulos tuuleen ja sateeseen. Kurjasta säästä huolimatta - tai ehkä sen takia - lintulaudalla vieraili lintuja ja oravia, joita kissat pitivät tiukasti silmällä.

Nöpö hämmästelee rakeita, jotka ropisevat ikkunalautaan.

Nämä kaksi kuvaa ovat runsaan kahden vuoden takaa. Nöpön mielestä on mukava nuuhkia niittykukkien tuoksua -  kissankellojen, apiloiden, kärsämöiden. Niitä on myös ihan kiva maistella.

Toisaalta, ihan kaikkia kasveja ei tarvitse maistaa. Poutapilvi ja mårbacka saivat olla ihan rauhassa.

ONNEA SYNTYMÄPÄIVÄN JOHDOSTA, NÖPÖ!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Tampereellakin asuu Prinsessa

Sunnuntain tihkusateessa toteutin vihdoinkin pitkäaikaisen suunnitelmani käydä tapaamassa Tampereen prinsessaa, joka nyt yhdessä henkilökuntansa (leikittäjä, kokki,  tarjoilija, siivooja, autonkuljettaja  ym./yhteensä kaksi henkilöä eli Piia ja Lassi) kanssa asustaa uudessa viehättävässä kodissa. Tapani mukaan pikkuisen eksyin matkalla, mutta vika ei tällä kertaa ollut aivojeni navigaattorin vaan Tampereen kaupungin, joka on myllertänyt Kekkosentien mullin mallin yrittäessään kaivaa sitä tunneliin. Kylttien sekamelskassa hiukan harhauduin, mutta onneksi löysin tien perille puhelinsoiton ja pienen etsiskelyn jälkeen.
Ninni-prinsessa tunsi heti ääneni ja pysytteli seurassa koko ajan, vaikka yleensä monien venäjänsinisten tapaan ensin vieraiden tullessa kipittää piiloon ja liittyy seuraan pienen harkinta-ajan jälkeen. Otin hänestä paljon kuvia. Katsellessani niitä sitten kotona ihmettelin, miten kissa voikin olla niin erinäköinen kuvakulmasta riippuen. Yhdessä kuvassa hän näyttää aivan mummoltaan Julinkalta, toisessa taas hän on ihan isänsä Prins Emilin näköinen. Toki hän on ihan oman itsensä näköinen oikeasti livenä, kameran ikuistama tuokio vaan tuo esiin kissan erilaiset ilmeet.

Ninni tulee tervehtimään vierasta, joka onkin vanha tuttu - äänestä päättäen.

Hetki leikittäjän polvella. Tästä kuvasta tulee mieleeni N-pentujen isäpappa Prinsen.



Prinsessa istuu tuolilla ja tutkii tarkalla silmällä, mitä pöydälle ilmestyy.

Ninni on kova tyttö juttelemaan. Hänellä on monta eri ääntä ja sävyä niin kuin oli äidilläänkin nuorempana. Asia kyllä tulee selväksi.

Tämä Prinsessa pitää henkilökuntansa topakasti tassun alla. Ensin asia kerrotaan ja sitten katsotaan tiukasti, että siihen myös reagoidaan.



Pienen pieni punainen liikkuva piste on aivan mahtavan hauska Ninnin mielestä. Myös minun mielestäni, ja aionkin ostaa meille samanlaisen vempeleen kunhan pääsen niitä myyvään kauppaan.

Tässä kuvassa Ninni näyttää aivan Julinkalta...

mutta tässä hän on oma hurmaava itsensä, Mansen vihreäsilmäinen kaunotar!
Kiitokset vierailusta, Ninni, Piia ja Lassi!