torstai 16. elokuuta 2012

Sisu ja kukkakärpänen eli elävän ravinnon metsästys

Noin kuukausi sen jälkeen kun Tiku ja Taku olivat hämäräperäisellä tavalla (siis Sisun kannalta katsottuna) kadonneet, Sisu sai takaisin talvella kadonneen ruokahalunsa. Ihan hassua, kadotaan noin vain ja tullaan takaisin. Tiku ja Taku kuitenkin lienevät poissa lopullisesti! Ruoka siis maistuu pojalle yhtä hyvin kuin äidille ja varsinkin mummulle. Aina ei tunnu kodin aamiainen, lounas ja päivällinen riittävän Sisulle, vaan välipalaa pitää ryhtyä pyydystämään itse. Elävää ravintoahan lentelee ihan sisälläkin, puhumattakaan nyt parvekkeesta. Näpsäisin muutaman kuvan Sisusta näissä metsästypuuhissa. Lopputulos oli kuten yleensäkin: saalis lensi tiehensä ja Sisu jäi ihmettelemään, mikä kohta prosessissa meni pieleen.

Sisu huomaa Mårbackan ja poutapilven takana innokkaasti pörräävän kukkakärpäsen. Siitäpä saisi maittavan välipalan, kun nälkä jo kurnii vatsassa.

Kyllä juu, siellä se on mutta miten sen saisi hampaisiinsa, kun välissä on tuollainen kukkaryteikkö! Sisu vahtii kärpäsen liikkeitä hievahtamatta, valmiina lopulliseen iskuun - kunhan saalis nyt vaan älyäisi pörrätä vähän lähemmäksi.

Mutta hui hai! Saalis lisäsi korkeutta ja suunnisti kohti etelää, pois meidän parvekkeelta, missä henkiriepu on todellisessa vaarassa.

Rohkea metsästäjä jäi tällä(kin) kertaa ilman välipalaa. Mutta onneksi Sisu on sinnikäs optimisti. Kunhan seuraava uhri pörrää paikalle, pitäköön vain varansa ettei joudu suuren metsästäjän suuhun!