perjantai 29. maaliskuuta 2013

Sisun pääsiäistervehdys eli mitä tapahtuikaan kun pöydälle ilmestyi maljakollinen keltaisia tulppaaneita

Ostin kimpun kauniita keltaisia tulppaaneja pääsiäisen kunniaksi. Asettelin ne maljakkoon ja laitoin maljakon keittiön pöydälle. Paikalle pyyhälsi Sisu ihailemaan kukkien kauneutta. Mutta Sisulleko riittäisi pelkkä katselu - ei todellakaan! Totta kai kissan pitää käytellä kaikkia aistejaan tutustuessaan kukkiin. Onhan meillä ennenkin toki ollut tulppaaneja maljakossa, mutta ei  juuri näitä yksilöitä, joten ne pitää siis tutkia mahdollisimman perusteellisesti.
Kun huomasin, mitä tuleman pitää, hain vikkelästi kameran ja rupesin kuvaamaan. Sattuneesta syystä muutamat kuvat ovat hieman epätarkkoja...

Tästä se alkoi. Sisu heittäytyi selälleen pöydälle ja ihaili kukkia hetkisen alhaalta päin ja silitteli siinä samalla maljakon pintaa. "Oi, todella kauniita kukkia ja tuoksuvat huumaavasti keväältä! Nämä ihanuudet pitää ehdottomasti tutkia perin pohjin."

"Kas noin, tästä sainkin mukavasti kiinni. Ai mitä sä Marjatta sanoit, että varsi muka menee poikki! Höh, ota sä nyt vaan niitä kuvia kun mä tutkin kasvia."

"Hopsis, ote lipsui ja kukka karkasi. Kuinkas se nyt noin?"

"Yritän nyt täältä toiselta puolelta. Varresta vaan tanakasti kiinni ja taivutus..." Naps!

"Tässä kävikin nyt just niin kuin Marjatta sanoi, varsi meni poikki ihan tosta vaan. Ei kai kukaan huomannut? No Marjatta tietysti kun se vaanii vieressä kameran kanssa mutta siitä ei ole väliä. Ajattelin että jos vaikka Nöpö-vaari haluaisi kukan itselleen."

"Nytpä pitääkin olla tarkka ja taitava, että saa kukan käpälään...

ja suuhun. Tätä siis täytyy ehdottomasti maistaa, on se niin makeen näköinen! Mitä sanoit, että ei saa syödä? Ja miksei muka? Mä näin kerran kun Nöpö söi tulppaanin kukkaa tai ainakin melkein, siis söi, miks mä en kanssa saa maistaa. Ai se ei ole kissan ruokaa!? Laitat maljakkoon, tommosen nysän!"

Näiden keltaisten tulppaanien kera toivotamme porukalla kaikille lukijoille hyvää pääsiäistä.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kuka koputtaa ruokakaapin ovea?

Edellisessä jaksossa Sisu siis kuulee, miten joku nälkäinen perheenjäsen kolkuttelee ruokakaapin ovea. Kaisa-äiti se ei varmaankaan ole, hänellä ei ole tapana potkia ovea vaan hän istuu paikoillaan sen edessä ja antaa äänimerkkejä. Itse asiassa hän määkii kuin lammas. Nälkäinen Julinka-mummu toisaalta kyllä käyttelee tarmokkaasti etutassujaan kaapinovella yrittäessään sitä auki. Mutta Julinkahan ottaa tupluureja Hesarin päällä. Sisu loikkaa hyllyltä alas ja rientää keittiöön.
 
Nöpö-vaarihan se siinä istuskelee mietteliään näköisenä. Täysin vastoin tapojaan hän on ottanut vain ihan pienet aamupäiväunet, kömpinyt alas saunan lauteilta ja köpötellyt keittiöön etsimään lisäystä aamiaiseen. Nöpölle käy usein niin, että hän ei muista syödä kerralla tarpeeksi, ja sitten pitää tulla pyytämään santsia. Meillähän ei voi jättää ruokaa lojumaan minnekään, koska Julinka-mummu ei jätä koskaan mitään syömättä, olipa ruoka kenen hyvänsä!

Sisu: Moi vaari, mä kuulin kun joku kolisteli kaapinovella. Säkö se olit? Annas kun mä nuolen sun turkikset ojennukseen!
Nöpö: No ei nyt tarvitse, kiitos vain - tai jos ihan vähän sitten.

Sisu: Kuule vaari, oleksä unohtanut eilen pestä hampaat, näyttää vähän siltä?
Nöpö: Poika, poika, älä rupea hävyttömäksi vanhalle vaarille. Tottakai hampaat on puhtaat ja raikkaat, ja miksi oikeastaan tunget niin lähelle!

Sisu: Ja sitten mä pesen sun nenän ja silmät ja ehkä vielä korvatkin. Miten niin hävytön? Emmä voi pestä sun naamaa jos mä olen metrin päässä, kieli ei ole niin pitkä.
Nöpö: Tarkoitan vaan, että nyt pesu saa riittää!

Sisu: Jos sä nouset takatassuille niin mä myös. Sitä paitsi mulla on molemmat etutassut ilmassa, sulla vaan toinen. Mä näytän ihan mangustilta, joo - mutta sulla kyllä on aika tuima ilme!
Nöpö: Yritän tässä elekielellä ilmaista sen minkä jo sanoin, nyt pesu poikki. Puhtaus voi olla puoli ruokaa, mutta nyt jo haluaisin sen toisen puolen ihan hampaisiin narskuteltavaksi.

Sisu: Okei, viesti meni perille. Mutta kai saan sentään putsata oman häntäni ennen ateriaa?
Nöpö: Sinun häntäjuttusi ei ollenkaan kuulu minulle, ole hyvä vain.

Pojat suunnistavat sulassa sovussa, arvojärjestyksessä, sen kaapin ovelle, minkä takana kuivamuonapurkit ovat tallessa.

Voi meidän nälkäisiä poikia! Vanhaherra ja pikkupoika vieri vieressä odottamassa, että joku avaisi kaapin oven. Itse asiassa oven avaus onnistuu kyllä kissoilta itseltäänkin, mutta ruokapurkkien kansien avaaminen ei - sattuneesta syystä (joka siis nukkui Hesarin päällä, mutta keskustelun aikana valpastui ja aikoo  nyt osallistua ateriaan)!
 

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Julinka-rouva lukee sanomalehteä

Olen juonut aamukahvini ja lukenut sanomalehdet, nyt on Julinkan vuoro. Yhdessä emme oikein voi nauttia tästä mukavasta aamurituaalista, kas kun Julinka heittäytyy koko komeudessaan lehden päälle. Ei siinä juuri sivua pääse kääntämään. Hän närkästyy moisesta häirinnästä suuresti ja saattaa huiskaista hännällään kahvikuppini nurin, vahingossa tietenkin... Niinpä olemmekin sopineet - Julinka pitkin hampain - että minä luen lehdet ensin, hän sitten myöhemmin.
"No niin, vihdoinkin on minun vuoroni päästä lukemaan päivän uutiset sekä Kamu. Mitähän tässä etusivulla oikein on, ei ihan näytä kotimaan uutisilta, taitaa olla mainos! Marjatta ystäväiseni, kääntäisitkö toisen puolen näkyviin, luin jo tämän."


"Kyllä, tässä mainostetaan elokuvaa nimeltä Pilvikartasto. Mikä se on? Ymmärrän kyllä pilvet, mutta että kartasto! Pilvien kartta? Kun menemme maalle, Marjatta joskus katsoo kartasta jotain, mutta olen jotenkin luullut sen liittyvan maanteihin. Ne pysyvät paikallaan, mutta pilvet liikkuvat kaiken aikaa, miten niistä nyt kartasto?"

"Kun katson tarkemmin noita tyyppejä tuossa kuvassan ne ovat aika oudon näköisiä. Erityisesti tuo pää, jossa on merkillisiä viivoja naamassa. Joku urhoollinen kissa varmaan on joutunut puolustamaan henkiriepuaan, kun tuo äijä on saanut sen satimeen."

"Mitäs sanotte, eikö ole hiukan hölmönlainen juoni.Toivottavasti se kissa selvisi kunnialla ja kaikin puolin terveenä mokoman sadistin kynsistä! Tai olisiko kourista parempi ilmaus?"

"Kai se elokuva pitäisi nähdä ihan omin silmin, että selviäisi koko juoni ja miten siihen liittyvät pilvet ja kartat. Mutta turha toivo, Marjatta ei käy elokuvissa, vielä vähemmän se ottaisi kissan mukaan leffaan. Kotisohvalla vaan saamme katsella elokuvia. Eivätkä minua muunlaiset elokuvat kiinnostakaan kuin eläinaiheiset, pääosassa mieluiten joku komea poikakissa! Hoh hoijaa, alkaa tämä lehdenluku pikku hiljaa väsyttää."

"Onneksi tämä Hesari on aika mukavan pehmeä päänalunen, tähän voi kissarouva uinahtaa toviksi. Onhan tuossa vielä Turkkarikin, mutta nyt en kerta kaikkiaan jaksa..."


Samaan aikaan toisaalla.

" Nyt olisi vähän nälkä, mutta en jaksa lähteä tästä mihinkään. Näenkö oikein, ihan kuin pienen pieni talvikärpänen sinnittelisi tuolla ylähyllyn reunalla. Mitä jos söisin sen?"

"Juuri ja juuri jaksan tassuni kohottaa ylös. Mutta pakko myöntää, ei tällä konstilla mitään elävää kiinni saa. Kas lentävä itikan saalistaminen, se vaatii kärsivällisyyttä sekä tarkkaa silmän ja tassun koordinaatiota -  ja sen itikan."

"Argh, haukkaan sitten palasen hyllyn kulmasta, nälkäinen kun olen! Ei vainkaan, kunhan esitän. Lähden tästä ihan kohta keittiöön lounaalle, olen kuulevinani että joku siellä jo koputtelee ruokakaapin ovea."

Pysykää kanavalla, jatkuu piakkoin!