Julinka-rouva lukee sanomalehteä

Olen juonut aamukahvini ja lukenut sanomalehdet, nyt on Julinkan vuoro. Yhdessä emme oikein voi nauttia tästä mukavasta aamurituaalista, kas kun Julinka heittäytyy koko komeudessaan lehden päälle. Ei siinä juuri sivua pääse kääntämään. Hän närkästyy moisesta häirinnästä suuresti ja saattaa huiskaista hännällään kahvikuppini nurin, vahingossa tietenkin... Niinpä olemmekin sopineet - Julinka pitkin hampain - että minä luen lehdet ensin, hän sitten myöhemmin.

"No niin, vihdoinkin on minun vuoroni päästä lukemaan päivän uutiset sekä Kamu. Mitähän tässä etusivulla oikein on, ei ihan näytä kotimaan uutisilta, taitaa olla mainos! Marjatta ystäväiseni, kääntäisitkö toisen puolen näkyviin, luin jo tämän."

"Kyllä, tässä mainostetaan elokuvaa nimeltä Pilvikartasto. Mikä se on? Ymmärrän kyllä pilvet, mutta että kartasto! Pilvien kartta? Kun menemme maalle, Marjatta joskus katsoo kartasta jotain, mutta olen jotenkin luullut sen liittyvan maanteihin. Ne pysyvät paikallaan, mutta pilvet liikkuvat kaiken aikaa, miten niistä nyt kartasto?"

"Kun katson tarkemmin noita tyyppejä tuossa kuvassan ne ovat aika oudon näköisiä. Erityisesti tuo pää, jossa on merkillisiä viivoja naamassa. Joku urhoollinen kissa varmaan on joutunut puolustamaan henkiriepuaan, kun tuo äijä on saanut sen satimeen."

"Mitäs sanotte, eikö ole hiukan hölmönlainen juoni.Toivottavasti se kissa selvisi kunnialla ja kaikin puolin terveenä mokoman sadistin kynsistä! Tai olisiko kourista parempi ilmaus?"

"Kai se elokuva pitäisi nähdä ihan omin silmin, että selviäisi koko juoni ja miten siihen liittyvät pilvet ja kartat. Mutta turha toivo, Marjatta ei käy elokuvissa, vielä vähemmän se ottaisi kissan mukaan leffaan. Kotisohvalla vaan saamme katsella elokuvia. Eivätkä minua muunlaiset elokuvat kiinnostakaan kuin eläinaiheiset, pääosassa mieluiten joku komea poikakissa! Hoh hoijaa, alkaa tämä lehdenluku pikku hiljaa väsyttää."

"Onneksi tämä Hesari on aika mukavan pehmeä päänalunen, tähän voi kissarouva uinahtaa toviksi. Onhan tuossa vielä Turkkarikin, mutta nyt en kerta kaikkiaan jaksa..."

Samaan aikaan toisaalla.

" Nyt olisi vähän nälkä, mutta en jaksa lähteä tästä mihinkään. Näenkö oikein, ihan kuin pienen pieni talvikärpänen sinnittelisi tuolla ylähyllyn reunalla. Mitä jos söisin sen?"

"Juuri ja juuri jaksan tassuni kohottaa ylös. Mutta pakko myöntää, ei tällä konstilla mitään elävää kiinni saa. Kas lentävä itikan saalistaminen, se vaatii kärsivällisyyttä sekä tarkkaa silmän ja tassun koordinaatiota -  ja sen itikan."

"Argh, haukkaan sitten palasen hyllyn kulmasta, nälkäinen kun olen! Ei vainkaan, kunhan esitän. Lähden tästä ihan kohta keittiöön lounaalle, olen kuulevinani että joku siellä jo koputtelee ruokakaapin ovea."

Pysykää kanavalla, jatkuu piakkoin!