maanantai 30. toukokuuta 2011

Leikkiä lakananvaihtopäivänä

Kaisa on kovin tarkka pentukorin lakanan puhtaudesta; niinpä meillä vaihdetaan lakanaa tämän tästä. Muuten Kaisa yrittää vimmatusti saada vaatekomeron ovea auki kantaakseen pienokaiset turvallisempaan paikkaan. Tänään nostin nukkuvan pentulauman lakanoineen päivineen sängylle. Ne tietenkin heräsivät ja rupesivat siinä pikku hiljaa leikkimään keskenään pienten kissojen tavalla. Kaisa istui korissa ja tuumaili, onko lasten turvallista olla siinä keskenään, ilman emoa ja korin suojaavia reunoja. Aikansa tuumailtuaan se hyppäsi lastensa viereen ja rupesi pesemään niitä.























































lauantai 28. toukokuuta 2011

Kaksi ja puoli viikkoa kissanelämää



On taas ollut sen verran kiirettä, että en ehtinyt kisujen kahden viikon kunniaksi laittaa blogiin kuvia, vaikka niitä muutaman sain otettua. Tässä nyt kuitenkin muutama malliksi siitä, miten pennut ovat kehittyneet. Ne ovat söpöjä pikku pullukoita paitsi toinen poika, jolla on vähän ollut ongelmia, kun paino ei ole noussut toivotulla tavalla. Se on kuitenkin reipas ja virkeä pikku kissa, ja aikaa myöten varmaan ottaa sisarukset kiinni kasvussa.



Pentujen silmät aukesivat melko myöhään, tytöillä ja pikku pojalla 7-8 päivän iässä ja isolla pojalla vasta kymmenentenä päivänä. Kuluneen viikon aikana ne ovat ruvenneet pikku hiljaa liikuskelemaan korissa ja leikkimään toistensa kanssa. Eilen ja tänään isompi poika on päättäväisesti noussut takajaloilleen kurkistelemaan korin reunan yli suureen maailmaan.



Ryhmäkuva (jossa pikku poika on piilossa muiden takana) sekä kaksi seuraavaa on otettu keskiviikkona, kun kaksi viikkoa tuli täytteen, ja kaksi alinta eilen eli perjantaina. Tässä seuraavassa kuvassa ovat pikku tyttö (oikealla) ja pikku poika. Seuraavassa kuvassa pikkuveli on etualalla, pikku sisko takana. Kolmannessa kuvassa iso tyttö hämmästelee kameraa, ja alinna iso poika nojailee lämpimään pullonkylkeen.































sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Neloset kasvavat... ja kiljuvat



Otsikko kertoo lyhykäisyydessään, mitä keskiviikkoaamun jälkeen on tapahtunut. Pennuilla on nälkä ihan tämän tästä ja yleensä kaikilla yhtäaikaa (näinhän se menee, niin kuin kissapentueen kasvattanut tietääkin), joten joka ipana suunnistaa nisälle erittäin määrätietoisesti. Se oma vaan ei välttämättä löydy heti tai joku toinen on sen jo vallannut, ja silloin kuuluu valtava kiljunta. Pikkuisen myös huidotaan tassuilla. Kaisalla on maitoa riittänyt, ja pennut ovat kasvaneet ihan hurjasti. Pienokaiset kiljuvat äänekkäästi myös, kun puntaroin niitä kaksi kertaa päivässä. Silloin emo huolestuu ja kurkkii korin reunan yli, mihin lasta viedään. Ja kun pitelen pentua kämmenellä ihan vaan totuttaakseni sitä ihmisen käsittelyyn, Kaisa jopa yrittää ottaa pentunsa turvaan. Vauvojen silmät ovat vielä tiukasti kiinni. Mielenkiintoista nähdä, väheneekö ääni yhtään sitten kun pennut alkavat nähdä.

















keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Tässä olemme kaikki neljä!



Varhain tänä aamuna Kaisa synnytti toisen pentueensa. Siinä ei kauan nokka tuhissut, 45 minuuttia, ja kaikki neljä mönkivät korissa ja etsivät omaa nisää. Pennut syntyivät ihan helposti mutta melkoisen huudon saattelemina. Kaisa oli tietenkin sellaisen urakan jälkeen hyvin väsynyt, mutta aivan upeasti hän hoiti hommat itse. Kahta viimeksi syntynyttä pentua vähän kuivailin Kaisan apuna. Noin tunnin kuluttua viimeisen syntymästä vaihdoin koriin puhtaan lakanan ja otin perheestä kuvan. Tässä he ovat: kaksi pikku prinsessaa ja kaksi pikku prinssiä (luulisin) sekä heidän uupunut mutta onnellinen emonsa.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kauheaa meteliä naapurista



Perjantaiaamuna hermostuimme kaikki neljä, kun naapurista rämähti ihan hirvittävä sähkösirkelin (?) ääni. Kissat eivät ensin tienneet, minne mennä ääntä piiloon. Mutta eihän sellaista ääntä piiloon pääse täällä sisätiloissa. Kysäisin myöhemmin avoimen oven ohi mennessäni, mistä mokoma ääni johtuu. Parkettiahan siellä laiteltiin. Tänä aamuna se sitten jatkui. Kaisa on ollut aamusta alkaen rauhaton ja äänekäs. Välillä hän asettuu hetkeksi koriinsa mutta kuuntelee sieltä levottoman oloisesti terävää ääntä, joka aika ajoin viiltää ilmaa. Ajattelin ettei ole kovin mukavaa ruveta synnyttämään sellaisessa metelissä. Mutta niin kävi, että remonttimiehet olivatkin ripeitä otteissaan, saivat laudat lattiaan, pakkasivat tavaransa ja lähtivät pois! Kaisakin rauhoittui ja rupesi pikku nokosille.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Vielä viikko odotusta...



Jos Kaisa on yhtä täsmällinen kuin ensimmäisellä kerralla pentuja synnyttäessään, meillä on viikon kuluttua tähän aikaan jo pienokaiset korissa. Mutta kun on kysymys kissoista, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu - vaikka niinhän asia on kyllä kaikessa muussakin tässä elämässä.

Kaisa on voinut hyvin, lepäillyt paljon ja ulkoillut parvekkeella haistellen kevään tuoksuja ja katsellen pikkulintujen puuhia. Hän on myös pyydystänyt itselleen elävää ravintoa, koska emännän tarjoama on kaikkea muuta kuin elävää. Vatsa on kasvanut tasaisesti molemmilta puolilta, painoa Kaisalla on nyt +1000 g. Eilen tunsin ensi kertaa pentujen liikkuvan, kun varovasti pidin kättäni kyljen päällä, ensin toisella puolella ja sitten toisella. Se on joka kerta yhtä sykähdyttävä kokemus. Runsas kahdeksan viikkoa sitten Kaisa ja Prinssi kohtasivat toisensa niissä merkeissä, ja nyt jälkikasvu potkii vatsassa ja odottaa syntymäänsä. Vielä viikko...