maanantai 29. syyskuuta 2014

Syksyistä puuhastelua ja ennustus

Loppukesän ja syksyn hommista ehdottomasti mukavinta  on sienien keruu supisuomalaisessa metsässä. On lämmintä, aurinko paistaa, hirvikärpäsiä ei näy missään (ei kyllä hirviäkään), ei verenhimoisia metsästäjiä jahtaamassa niitä hirviä (joita siis ei näy missään) - on vain suopursun tuoksua ja suppilovahveroita sadoittain vihreillä sammalmättäillä. Onnekas sienestäjä saattaa löytää herkkutatin tai kaksi, ehkä vielä muutaman kantarellinkin.
Eilen oli täydellinen sieniretkipäivä, ja kolmituntisen retkeilyn tuloksena oli mahtava saalis.
Näitä ihania suppilovahveroita sain saaliikseni kaksi tällaista lautasellista. Käsittelin ne ja laitoin pakastimeen odottamaan aikaansa.

Tässä varsinaiset löytöni, varsinkin nuo tummat ruusun näköiset! Ihailin niitä pitkän aikaa ennen kuin pilkoin ne pannulle kantarellien kanssa. Kermaa mukaan ja vähän suolaa ja pippuria, ja tadaa! Tarjolla oli aivan superherkullinen musta torvisieni-kantarellikastike. Kokeilkaapa! Mustia torvisieniä ei ikävä kyllä kasva ihan joka paikassa, täytyy tietää niiden piilot.

Jokin aika sitten levysoittimeni lopetti yhteistyömme ihan yksipuolisesti, ja minun täytyi käyttää se  korjaajalla. Sain sen sitten toimivana takaisin ja päätin, että juuri nyt on sopiva aika inventoida CD-levyt ja vanhat C-kasetit. Otin ne kaikki pois kaapista valitakseni poisheitettävät. Siinäpä vasta homma! Yhdestäkään CDstä en halunnut luopua, kasetit sen sijaan saivat mennä ihan muutamaa lukuun ottamatta. Sisu oli kovasti mukana auttamassa, kaateli levypinoja, hyppeli olkapäälläni ja asettui lopuksi levyjen tilalle kaappiin seuraamaan touhujani. Sisu on - niin kuin olen monta kertaa todennut - ns. osallistuva kissa.

Tässä ennustus ensi talven lumitilanteesta perustuen meidän pihan pihlajien marjojen määrään: Tuleva talvi on vähäluminen, mikäli uskomme vanhaa kansaa, joka sanoo, että pihlaja ei kanna kahta taakkaa. Uskokoon ken haluaa!