lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kissoja, kissanpentuja ja kissaihmisiä

Vietin viime viikonlopun Göteborgissa venäjänsinisten kissanpentujen ja vähän vanhempienkin kissojen sekä heidän mukavien omistajiensa seurassa. Siitä lähtien kun Kaisan tytär pikku Miriam sai ensimmäiset pentunsa 11. tammikuuta, aloin suunnitella matkaa Ruotsin länsirannikolle katsomaan tyttöä ja hänen lapsosiaan. Erinäisistä syistä en päässyt matkaan aiemmin, mutta ei väliä, tämä oli hyvä aika nähdä pennut, kun ne nyt ovat jo kehittyneet omiksi pikku persoonikseen.
Pentuja on kolme, kaksi tyttöä ja niille veli. Tyttöjen nimet ovat Mudhoneys Julieta ja Juliana ja poika on Julier, kutsumanimeltään Pyret eli pikkuinen, hän kun oli syntymäpainoltaan vähäisin. Oli mutta ei ole enää.
Pennut ovat todella kauniita ja sopusuhtaisia. Niillä on kaikilla oikein hyväntuntuinen pehmeä turkki, kahdella jo lupaava silmien viherrys. Ne ovat reippaita, rohkeita ja sosiaalisia. Oli taas mukava seurailla pentujen loputonta uteliasuutta ja tutkimisintoa, kun ne touhusivat olohuoneesssa ja leikkivät uusien ja vanhojen lelujen kanssa. Sain ottaa yhden kerrallaan syliini, kääntää selälleen ja silitellä vatsaa. Pentu köllötteli siinä pitkät ajat ja kuunteli vieraalta kuulostavaa puhetta. Ihanaa!
Heidän emonsa Miriam aika lailla äitinsä Kaisan näköinen, vähän pienempi ja tällä hetkellä tietysti imetyksen jäljiltä melko hoikassa kunnossa. Olen ihan varma, että hän muisti minut ja tunsi ääneni. Hän näytti kuuntelevan kovin tarkasti, kun puhuin hänelle suomea. Toisen emon, Disentiksen, pennut ovat  lähteneet uusiin koteihinsa jo jokin aika sitten, ja rouva oleilikin omissa oloissaan.
Lauantaina iltapäivillä lähdimme kaupungille ja suunnistimme tervehtimään Mistlurens-kasvattajaa B-G:tä ja hänen tyttöjään. Minun ensimmäinen venäjänsiniseni Mirjam, kasvatukseni kantaäiti oli juuri Mistlurens-kissalasta.  Nyt siellä oli kauniilla Marisa-emolla hoideltavanaan kaksi suloista tyttöpentua Siri ja Sonja apunaan nuori Nora-neito.
Sunnuntaina Kyanos-kasvattaja Karin tuli noutamaan minua ja isäntääni ja vei meidät kävelylle Göteborgin kasvitieteelliseen puutarhaan. Hieno paikka! Käväisimme kasvihuoneessa ihastelemassa toinen toistaan upeampia orkideoja. Sääkin oli upea, noin 17 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Puutarhasta siirryimme Karinin kotiin kahville ja tervehtimään hänen kissojaan. Ja eikös sielläkin ollut kissanpentu, pieni neljän kuukauden ikäinen Bibi-tyttö, joka emäntänsä Karinin mukaan on niin raidallisessa ja ruudullisessa iässä, että harvoin näkee.
Illalla sitten lensin takaisin Turkuun Tukholman kautta, samaa reittiä kuin lauantai-aamuna saavuin. Turussa oli sää hiukan toisenlainen kuin Göteborgissa, lämpötila juuri ja juuri nollan yläpuolella.
Minulla oli tosi mukava viikonloppu kauniiden kissojen ja mukavien kissaihmisten Martinin, Karinin ja B-G:n ja heidän perheidensä kanssa, kerran vielä lämpimät kiitokset siitä heille.
Otin valtavasti kuvia, ja viikko onkin sitten vierähtänyt kuvia katsellessa ja käsitellessä. Vaikeinta on nyt valita, mitkä laitan tähän tähän mukaan kun kaikkia ei voi ottaa.


Miriam-emo hoitelee jälkikasvuaan kuten emon kuuluukin tehdä.

Tässä hän sitten rentoutuu upouuden kissanminttuisen hiiren seurassa.

En yritäkään nimetä pentuja näissä kuvissa, olen huono tunnistamaan pentuja kuvista, mutta onko nimillä nyt niin väliä.












Mistlurens-siskokset Siri ja Sonja tai toisinpäin




Pikku Bibi

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Näyttelykuvia, osa 2

Ensimmäisen osan kuvat olivat lauantailta paitsi Julijan kohdalla. Kosmo ja Ninni olivat vain yhden päivän, samoin Julija, joka siis arvosteltiin sunnuntaina. Silloin oli mukana  toinen muhkea Miminkan kollipoika Mihail, joka on Ninnin ja Kosmon vanhempi veli(puoli). Kumpanakin päivänä kilpailuun osallistuivat ruotsalaiskaunottaret Tsaritzas Blue Pearl eli Pärlan, joka on meidän nuorison pikkuserkku sekä Tsaritzas Zelda.

Miminkan Mihail eli Dante, 2 v, ensimmäistä kertaa arvostelunäyttelyssä. Aika rennosti poika otti homman, mutta mikäpäs siinä oli odotellessa omaa vuoroa turvallisen isännän kainalossa.  
Eikä siinä tuomarin käsissäkään mitään kamalia tapahtunut. Sunnuntain tuomari oli huomattattavan lempeä otteissaan - ihan toista maata kuin lauantainen täti.

Tuomari silitteli turkkia ja...

lopulta kaappasi pojan syleilyynsä. Danten posket tekivät tuomariin suuren vaikutuksen. Monet kollit ovat nykyään kovin pikkuposkisia, etten sanoisi ihan kokonaan poskettomia.




Aikansa siinä istuskeltuaan Dante kuitenkin halusi pois.


Sami-isännän sylistä voikin sitten kurkistella, mitä tuomari kirjoittaa arvosteluseteliin.


Pikkuneiti Pärlan eli Tsaritzas Blue Pearl Ruotsista lauantain tuomarin käsissä.

Aika tiukasti ovat tuomarin kädet Pärlanin kaulan ympärillä, mutta neitokaisen ilme ei värähdäkään.

Emännän sylissä voi jo ihan rentoutua...

ja katsella ympärilleen.

Sokerina pohjalla kaunis Tsaritzas Zelda, joka on pärjännyt näyttelyissä vallan hienosti.

Menestystä tuli Zeldalle tässäkin näyttelyssä. Lämpimät onnittelut!

Näyttelykuvia, osa 1

 Viime viikonloppuna oli kissanäyttely Turun Messukeskuksessa. Paikalle on saapunut aika monta sataa karvaturkkia ja jokunen karvatatonkin. Venäjänsinisiä oli kumpanakin päivänä toistakymmentä. Oli mukava tavata tuttuja kissoja ja heidän omistajiaan. Todella mukavaa oli nähdä omia kasvatteja, sekä kokeneempia kävijöitä että ensikertalaisia näyttelyssä. Kiitokset Marja-Leenalle, Ullalle, Piialle sekä Elisalle ja Samille.
Pitemmittä puheitta kuvien pariin! Tässä osa, jatkoa seuraa huomenna - toivottavasti.
Miminkan Julija, porukan grand lady, odottelee uudessa kömmössään toiminnan alkamista.

Julija odottelee omaa vuoroaan emännän sylissä.

Tuomari on jo arvostellut Julijan, nyt odotellaan että hän saa kirjoitetuksi mielipiteensä arvosteluseteliin.

Miminkan Prince Nikolai eli Kosmo emäntänsä sylissä,

...sitten tuomarin pöydällä


ja sitten tuomarin käsittelyssä. Tämä lauantain tuomari totisesti käsitteli kissoja tavalla, jollaista en olen ennen nähnyt. Ja kaikenlaista olen sentään nähnyt vuosien varrella käydessäni kissojani kanssa näyttelyissä.

Tässä tuomari mittaa hännän pituutta ja kokeilee, onko hännän päässä jotain ylimääräistä eli ns. knikki. Ei ole. Kosmo katsoo hieman pitkään moista touhua.

Jotakin tuomari tässäkin etsiskelee, ehkäpä kollipojan  kulkusia sieltä hännän alta. No, ne nyt näkyvät mainiosti ihan vain kertavilkaisulla.

Kosmon ilme  tässä vaiheessa arvostelua kertoo kaiken: tylsää, saisi jo loppua. Hienosti Kosmo jaksoi loppuun asti, mutta hänellähän onkin takanaan jo yksi näyttelyssäkäynti viime marraskuussa, silloin nuoriso-osastolla. Nyt hän on  virallisesti kissa-aikuinen eli juuri ja juuri kymmenen kuukautta kuten sisko Ninni.

Sitten tuomarin käsittelyyn pääsi sisko Ninni eli Miminkan Princess Nioradza.

Ninni kurkistaa Piian kainalosta.

Tiukkaa tuijotusta puolin ja toisin.

Näinkin voi käydä, kun on pieni ja kevyt. Pääsee istumaan tuomarin kämmenelle.

Helpottunut ilme sekä kissalla että emännällä. Ensimmäinen arvostelu on onnellisesti ohi.

.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Murkkupoika ja hygienia

Meidän pikku Sisusta on tullut murkku - siis teini-ikäinen. Ihan noin vain, yhtäkkiä ja varoittamatta. Kai sen sai aikaan sopiva ikä yhdessä helmikuun lisääntyneen valoisuuden kanssa. Hiekkalaatikossa rupesi tuoksahtelemaan voimallisesti, poika alkoi kranttuilla syömisensä kanssa ja ennen kaikkea, mahtavan mourun kera hän teki selväksi, että hän haluaa ulos suureen maailmaan. Joko parvekkeelle tai porraskäytävään! Ulko-oviasiassa hän on vähän antanut periksi ja parvekkeelle hän pääsee mielin määrin halutessaan, joten äänenkäyttö on vähentynyt ihan siedettäväksi. Hygieniasta ja hiekkalaatikolla käynneistä keskustelimme hiukkasen. Korostin siisteyden merkitystä meidän kaikkien kannalta. Siis että kun on käyty vessassa, puhdistaudutaan tarkasti ennen kuin tullaan istuksimaan mihin vain, koska muuten jää haiseva jälki. Ei tainnut sanomani ihan vielä mennä perille, mutta koskas murkut ovat kasvattajiaan kuunnelleet! 










Minä: Puhutaanpa nyt vähän siisteydestä.
Sisu: Okei, puhutaan vaan vaikka en mä kyllä ymmärrä miks just mun kans. Kai tiedät että kissat on siistejä eläimiä. Ja mä oon kissa, mitä! Mutta jos sä nyt vaadit jotain ihme lisäpesuja, niin olkoon.... mä suostun sun mielikses.

Mä nyt sit aloitan tästä oikeasta etujalasta, se taitaa olla likainen. Vai onks tää vasen?


Puhdasta tuli!


Sit siirryn tähän toiseen jalkaan. Se näyttäiskin vähän puhtaammalta. Vai onks varpaassa jotain outoa?
Nyt kelpaa tepastella noilla etujaloilla, mut sit on vielä nää takajalat!


Mä aloitan täältä lähempää ja yritän jaksaa sit tonne loppuun! Hitsi kun nää on pitkät...
eihän ne mahtuneet kokonaan yhteen kuvaan! Mulla on ihan valokuvamallin sääret, pitkät ja hoikat. Juu-u ja nyt ne on ihan puhtatkin!
Minä: Tähänkö lopetit? Mitä sanoinkaan siitä hygieniasta?  Sisu: Emmä muista. Mitä on hygienia?? Mä kuulen roplausta takavasemmalta, saanks mä nyt mennä kattomaan mikä roplaa? Se voi olla vaikka hiiri!