perjantai 9. joulukuuta 2011

Mitä kummaa tuolla lasin takana tapahtuu?

Tänään Sisu-kisu istui aamusta alkaen keittiön ikkunalaudalla ja katseli ulos ihmeissään, nenä kiinni ikkunalasissa ja välillä takajaloilleen nousten. Ulkona tapahtui jotain sellaista, mitä Sisu ei ollut vielä kertaakaan elämänsä aikana nähnyt. Siellä satoi lunta, taivaan täydeltä ja lähes vaakasuoraan, myrskytuulen myötä. Sitä piti katsella oikein tarkkaan ja yrittää saada kiinni niitä valkoisia hahtuvia, jotka hetken viivähtivät ikkunan pinnalla ennen kuin muuttuivat vedeksi.Vasta iltapäivällä, kun lumentulo laantui, Sisu malttoi lähteä päiväunille saunan lauteille Nöpö-papan seuraksi.

Viime lauantaina ei onneksi satanut lunta eikä vettäkään, kun kävimme, Sisu-kisu ja minä, yökylässä Nurmijärvellä. Matka sujui Sisulta jo rutiinilla, mitään koppikauhua ei tullut kuljetuskopassa, varsinaisesti. Teimme saman matkan ensimmäisen kerran runsas kuukausi takaperin. Silloin Sisua rupesi ahistamaan moottoritiellä muutaman kilometrin päässä kotoa. Hän teki tiettäväksi, että hän haluaa kuljetuslaatikosta pois heti paikalla ja juuri nyt. Näin ei tapahtunut ja Salon kohdalla Sisu uskoi, että matka sujuu mukavammin nukkuen kuin kiemurrellen ja apua huutaen. Paluumatkalla ei enää ahdistanut, ei myöskään tällä jälkimmäisellä matkalla ollenkaan. Siitä olen oikein iloinen, että Sisu ei ole perinyt äitinsä eikä äitinsä isän matkustusgeeniä!
Jälkimmäisellä paluumatkalla Sisu kylläkin esitti äänekkäitä mielipiteitä kesken matkan. Mutta se taisi liittyä siihen seikkaan, että matkani ratoksi soitin joulumusiikkia. Kun Jussi Björling kolmannen kerran lauloi O Helga Natt (suosikkini kaikkien joululaulujen joukossa), Sisu aloitti kiljumisen. Ehkä hän halusi laulaa Jussin suohon tai ei kerta kaikkiaan kestänyt enää kolmatta kertaa. Miten lie, Jussin lopetettua Sisukin vaikeni ja rupesimme kuuntelemaan uutisia.

Kaksi viikkoa sitten Sisun veli Miminkan Prince Nikolai  eli Kosmo oli emäntänsä Ullan kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Kosmoa ei pelottanut juuri ollenkaan paitsi ehkä ihan pikkuisen tuomarinpöydällä.  Muuten poika oli rauhallinen ja rohkea,  katseli ympäristöään tarkkaavaisesti ja uteliaana vaikka ympärillä oli vieraita ääniä, hajuja, kissoja ja ihmisiä aivan loputtomiin. Viereisessä häkissä oli vanhempi sukulaisherra Miminkan Leonid eli Nallukka, josta tosin ei näkynyt hännänpäätäkään. Tuomarinpöydällä Nallukka sitten esiintyi kaikessa komeudessaan, myöskin sunnuntaina, ja sai sertin kumpanakin päivänä. Tiedossa on taas ulkomaanmatka joskus kevätpuoleen. Kosmo ei saanut serttiä, kun on vielä keskenkasvuinen, vaan Ex I ja sievän vaaleansinisen ruusukkeen.
Kosmo tuomari Donatella Mastrangelon arvosteltavana

Nallukka tuomarinpöydällä


Kosmo turvallisesti emännän käsissä, taustalla näyttelyhäkki

Valitettavasti Miminkan Princess Nioradzan eli Ninnin emäntä Piia ei työn vuoksi voinut tuoda Ninniä näyttelyyn mutta ehti sentään itse piipahtaa katsomassa, miten oman kisun veli pärjäsi. Oli kiva tavata taas; ehkäpä Ninni nähdään jossain tulevassa näyttelyssä.

Tässä Ninni-kisu lepäilee uudessa pinkissä pesässään sievänä ja tyttömäisenä (kuva lainattu Ninnin blogista, kiitos)
 Prahasta on tullut kuvia sikäläisestä prinsessasta Nadezjdasta, joka kasvaa ja kaunistuu päivä päivältä. Tässä viimeisin kuva - ja täytyy sanoa, että poseerauksessa on todella kuninkaallista ryhtiä.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kolmas kerta toden sanoo

Juuri kun Nadezjda ja Sisu olivat sopeutuneet leikkimään kahdestaan,  meille ilmestyi vieras nainen kuljetuskopan kanssa. Ehkä kisut arvailivat, kumman vuoro on lähteä.  Hyvin he kuitenkin ottivat vastaan vieraan, Birgitan, ja tekivät tuttavuutta hänen kanssaan. Siskohan siitä sitten lähti, ensin hotelliin yöksi uuden emännän kanssa ja seuraavana päivänä lentokoneella Helsinkiin ja sieltä Prahaan. Reipaasti ja rohkeasti oli Nadezjda käyttäytynyt matkalla. Uudessa kodissa odotti venäjänsininen 'isosisko' Sylphida leikkikaveria. Hienosti ovat tytöt ystävystyneet - vain joskus taitavat pikkukisun leikit olla hieman liian rajuja aikuiselle kissalle.
Edellisessä tekstissä onkin kuva Sisusta ja siskosta yhdessä; se on otettu vain pari kolme päivää ennen siskon lähtöä. Tästä kuvasta näkyy hyvin Sisun ilme, kun hän ihmettelee, minne kaikki sisarukset ovat kadonneet. Tokihan isojen kissojen kainaloon on mukavaa mennä halittavaksi ja saamaan turkinhoitoa, mutta ei niistä samalla tavalla ole leikkikaveriksi kuin samankokoisista. Nöpö kyllä juoksee usein Sisun kanssa mutta aina karkuun!

"Where have all the kittens gone..."
Tuskin oli siskon lähdöstä kulunut viikko kun Sisu pääsi kuljetuskoppaan ja pienen pienelle automatkalle.
Vein hänet veljeni perheen luo hoitoon. Sisu oli siellä kuin kotonaan; olihan siellä tuttuja ihmisiä, varsinkin Antti-poika ja kaverinsa Konsta, jotka ovat käyneet leikittämässä nelosia kesän aikana.Itse lähdin käymään Uppsalassa SW-näyttelyssä katsastamassa, miltä näyttää Sisu-pojan ruotsalainen pikkuserkku  Pärlan eli Tsaritzas Blue Pearl, jonka isä on Miminkan Leonid. Tosi kaunis on tyttö, hieno yhdistelmä isäänsä ja emoaan. Toivottavasti näemme Pärlanin täällä Turussa ensi vuonna näyttelyssä kilpailemassa aikuisten luokassa.

Tsaritzas Blue Pearl - Pärlan
Lopuksi vielä pari kuvaa Sisusta, joka innostui leikkimään itsekseen tyhjässä muovilaatikossa, kun isot kissat taas kerran kuorsasivat saunan lauteilla.
"Näin sitä sukelletaan laatikkoon, pää edellä ja häntä perässä."
  

"Odottakaas kun tässä vähän harjoittelen ilmeitä!"

"No niin , enkö näytäkin vähintään yhtä suloiselta kuin nuo kaksi pikkukattia tuossa purnukan kyljessä?"

maanantai 29. elokuuta 2011

Sisko ja sen veli

Perjantain tapahtuma toistui eilen: tuli täti kuljetuskopan kanssa, jutteli pitkään emännän kanssa ja lähti mukanaan Nikolai-veli. Jäljelle jääneet Nadezjda ja Sisu varmaan ihmettelivät häviämisjuttuja ja viettivät loppupäivän ja illan tiukasti sylissäni ja kainalossani.Varmuus parasta; mistä sen tietää, kuka seuraavaksi viedään. Aamulla Ullalta Raisiosta tuli viestiä, että poika oli pikkuisen ikävöinyt sisaruksiaan ja vanhaa kotia ja oli järjestänyt yöllä uudelle emännälle ja isännälle kissamaisen esityksen.

Kotiin jääneet sisko ja sen veli olivat vielä aamupäivälläkin aika hiljaisia ja vaisuja. Vasta iltapäivällä ne saivat aikaan kilpajuoksun ja painiottelun. Aamulla ne suostuivat valokuvattaviksi keittiön pöydällä ja tuolilla.




Sisko (vas) ja sen veli


Puolikas veljen naamaa ja sisko. Tässä kuvassa Nadezjda näyttää aika lailla samalta kuin äitinsä Kaisa nuorena


Nadezjda edestä...
...ja sivulta
Sisu-kisu edestä...

...ja Sisu-kisu takaa

lauantai 27. elokuuta 2011

Tyttö muutti Tampereelle

Eilen koitti sitten se päivä, kun nelikon ensimmäinen lähti uuteen kotiinsa Tampereelle. Kaiken päivää järjestelin Princess Nioradzan eli Ninnin varusteita mieli haikeana. Onhan Miminkan kissalasta ehtinyt  lähteä maailmalle jo monta kissalasta, mutta aina on sama ikävä mielessä. On hyvä, että on saanut tutustua uusiin omistajiin jo etukäteen. Silloin on helpompi luopua pienestä kissasta, kun tietää, millaiseen kotiin pentu lähtee.
Illansuussa Piia tuli upouuden kuljetuslaatikon kanssa tyttöään hakemaan. Parvekkeelta vilkutin lähtijöille luvattuani tulla tervehtimään Ninniä ja hänen uusia palvelijoitaan syksymmällä. Ninnin kuulumisia voi käydä lukemassa hänen blogistaan http://www.nioradzan.blogspot.com/ .
Otin kisuista valokuvia pitkin päivää. En varsinaisesti ajatellut, että saisin siitä kiitäjäporukasta minkäänlaista ryhmäkuvaa, saati sitten sen verran tarkkaa, että erottaisi kuka on kuka. Mutta kas kummaa! Iltapäivällä ipanat kiipeilivät pienessä kiipeilypuussa - ja siinä se tilaisuus tuli! Kattien ilmeet ovat hieman pöllämystyneet, ne ihmettelevät niitä kummallisia ääniä, joita päästelin suustani saadakseni koko porukan katsomaan kameran suuntaan.

Miminkan prinssit ja prinsessat viimeistä kertaa yhteiskuvassa. Vasemmalla Princess Nadezjda, takana Princess Nioradza, edessä Prince Nikolai ja alhaalla Prince Nazarjan



Aamupäivällä Nadezjda (vas) ja Nikolai ottivat torkkuja isossa kiipeilypuussa ja suostuivat heräämään valokuvan ottamisen ajaksi




Ninnin mielestä on aivan ihanaa pyöriä lampaantaljatuolissa ja siinä sitten poseerata valokuvaajalle


Sisu-kisu leikki keittiön pöydän alla siskon kanssa: meni mukamas piiloon ja kurkisti sitten tuolinjalan takaa, huomasiko sisko

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Lisää kehräystä eläinlääkärille

Tänään mentiin taas eläinlääkärille kehräämään ja saamaan rokotuspiikkiä takapäähän ja sirupiikkiä etupäähän. Nadezjda-tyttö kyllä koki sirunlaiton ja ylimääräisen rokotuksen jo kaksi viikkoa sitten, hän kun muuttaa ulkomaille. Mitä hän sitten lieneekin kertonut kokemuksestaan muille, kukaan sisaruksista ei ollut moksiskaan eläinlääkärin puuhastelusta piikkien kanssa. Mutta se byrokratia ja papereitten kirjoitus! Siinä oli pienten kissojen hermot vallan mennä, kun piti kökkiä kuljetusboksissa, tytöt yhdessä ja pojat toisessa, ja odotella kotiinlähtöä. En tiennytkään, että pikkuisista  (no jaa, painot olivat puolestatoista kilosta kahteen) lähtee niin mahtavat sopraanot. Lopulta nostin ipanat eteisen puolelle huutamaan, mutta siellä he vaikenivat heti, kun eteisessä oli isompia kissoja odottamassa vuoroaan.

Kotona ensin riehuttiin jonkin aikaa, sitten syötiin ja aterian jälkeen mentiin nukkumaan. Äsken penskat olivat sen verran hereillä, että sain napattua heistä muutaman kuvan.
Nadezjda-tyttö lepäilee kiipeilypuussa
Nioradza eli Ninni kiipeää samalle oksalle ja antaa siskolle poskipesun (pusun?)

Sisu-kisu huilaa peiton päällä sängyllä, mutta kukas siihen tupsahtaa...


Ninni-siskohan se ennättää pitämään seuraa velipojallekin. On niin tosi kivaa tälleen venytellä yhdessä!


Nikolai, porukan suurin, katselee muitten touhua arvokkaasti omalta tuolilta.





 

 

torstai 18. elokuuta 2011

Eron haikeutta jo ilmassa...

Minne onkaan aika karannut - ja melkein huomaamatta? Ipanat ovat kasvaneet luovutusikäisiksi ja löytäneet uudet kodit, ja nyt sitten sovitaan lähtöpäiviä. Se vetää kasvattajan vähän vakavaksi, mutta onneksi kisut eivät tiedä asiasta mitään. Ne leikkivät ja tappelevat onnellisina keskenään niin kuin niiden kuuluukin tehdä.
Ensimmäinen eläinlääkärikäynti rokotuksineen on jo kaukana takanapäin. Se oli hauska kokemus meille kaikille: pennut eivät pelänneet yhtään vaan kehräsivät niin kovasti, että muuta ei kuulunutkaan. Rokotuspiikki ei saanut  kehräystä loppumaan, ei myöskään sirunlaitto Nadezjdalle. Ensi viikolla mennään uudelleen eläinlääkäriä tervehtimään ja epäilemättä kehruukoneet ovat taas hurisemassa.
Jo muutama viikko sitten pennut saivat tutustua vanhempiin sukulaisiin, Julinka-mummoon ja Nöpö-esivaariin. Nöpö ei ole kovin ihastunut pikkukissoihin, sen mielestä pienet ovat aivan liian villejä. Siispä Nöpö lähtee käpälämäkeen, kun pikkukissojen lauma lähestyy sitä haastaen leikkiin, ja saa sitten tietenkin koko lauman peräänsä juoksemaan kilpaa ympäri huushollia. Julinka sen sijaan hoitaa mummon velvollisuuksia välillä ihan innokkaasti: pennusta kaksin käpälin kiinni ja pesuun. Välillä taas se ei viitsi yhtään; silloin pentu saa kyytiä suhinan säestyksellä.
Eräänä päivänä heitin pennuille muutaman salaatinlehden lattialle, kun ne innokkaasti hääräsivät työpöydällä avustaen minua salaatinteossa. Niistäpä riittikin iloa sekä haastetta pitkäksi aikaa. Lihansyöjän, varsinkaan pikkuisen, ei ole ihan helppoa syödä salaattia, sen huomasin, mutta kovasti sitä yritettiin.



 


Näin pikku tyttö nauttii elämästä, kun on päässyt mummon kainaloon makailemaan. Pikkuinen leipoi koko ajan mahtavan hyrinän säestyksellä. Keskimmäisessä kuvassa Julinka ei suinkaan näytä kieltä ipanalle vaan yrittää nuolla hieman epäjärjestyksessä olevia turkiksiaan.


Pikku Sisu pääsi myös eräänä aamuna mummon viereen. Oikein täytyi suukko antaa mummolle, niin ihanaa on tässä mummon kyljessä venytellä itseään.


keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Yhdeksänviikkoiset, tarmoa täynnä

Pennut täyttivät tänään yhdeksän viikkoa. Päivällä ne riehuivat toistensa innoittamina pitkin poikin olohuonetta, lastenkamari ei riitänyt mihinkään. Leikistä väsyneinä ne sitten levähtivät hetkisen sohvalla ja korituolin pehmeällä lampaantaljalla, ja minä sain otettua muutaman kuvan. Pieni poika eli Sisu piti kiipeilypuuta parempana paikkana kuin sohvaa, kun siellä voi sekä lepäillä että tarkkailla takapihan tapahtumia.
Princess Nadezjda

Princess Nioradza

Prince Nazarjan eli Sisu-kissa

Prince Nikolai