Silloin tällöin käyn tervehtimässä lähistöllä asuvia kasvattejani - joskus myös kauemmaksikin muuttaneita. On mukava seurata täällä syntyneiden ja ensimmäiset elinkuukautensa täällä varttuneiden kissojen aikuiselämää uusissa kodeissa uusien kavereiden kanssa.
Jonkin aikaa sitten piipahdin tuossa joen toisella puolella tervehtimässä Kaisan esikoispoikaa Dantea (Miminkan Mihail 'Miksu') sekä hänen burmakaveriaan Harroa ynnä tietenkin poikien palvelusväkeä Elisaa ja Samia. Pojat ovat hyviä kavereita, keksivät kaikenlaisia kujeita kai toisilleen huviksi ja tietenkin yllätykseksi kotiinpalaavalle palveluskunnalle!
Ei tullut visiitille oma kamera mukaan, mutta Elisa lähetti minulle muutaman hauskan kuvan 'veljeksistä'.
 |
| "No mikäs minut nyt herätti? Siispä esittäydyn: olen Dante ja olin juuri nukkumassa tässä kissaveljeni Harron kyljessä. Melkein aina nukumme näin, ihan vierekkäin. Meillä on täällä kotona monta nukkumapaikkaa ja jokaiseen mahtuu kaksi kissaa." |
 |
| "Miten niin erivärinen veli? Eikö veljekset muka voi olla erivärisiä? Totta kyllä, kun oikein tarkasti muistelen, niin siellä vanhassa kodissa minulla olikin harmaa sisko ja äiti ja mummu ja vanha harmaa vaari - eikä veljeä ollenkaan!" |
 |
| "Kun tulin tänne Samin ja Elisan kissaksi, täällä ei ollut mitään kissaa, ei veljeä eikä siskoa, ei minkään väristä." |
 |
| "Mutta aika pian tuli tuo Harro. Siitä tuli heti minun leikkikaveri ja nukkumakaveri ja kyllä meitä veljeksiksi sanotaan. Harro kyllä kertoi, että silläkin oli vanhassa kodissa äiti ja siskoja ja veljiä, eikä kukaan niistä ollut harmaa. Toisaalta, ne on burmia kun taas minä ja minun vanha kotiväkeni on venäjänsinisiä, jotka siis eivät kylläkään ole sinisiä oikeasti vaan enempi harmaita, niin että voisiko se selittää tämän ristiriidan." |
 |
| "Mutta viis väristä, nyt me ainakin ollaan veljeksiä! Ja bestiksiä!Toisinaan joutuu olemaan velipojalle tyynynä, kuten kuvasta näkyy, mutta sehän on pelkästään mukavaa!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti