On hauskaa tontuilla, kun joulu on ovella... Osa 1

Kaikkihan me tiedämme, että tonttuja on olemassa. Ihan oikeasti on. Pohjoismaisen kansanuskomuksen mukaan tonttu on kääpiömäinen haltija, joka viihtyy asumusten tienoilla ja joka hyvin kohdeltuna edistää talon onnea ja hyvinvointia. Ihmiset ennen vanhaan uskoivat lujasti, että talon tärkeillä rakennuksilla oli oma tonttunsa; oli riihitonttu, saunatonttu, myllytonttu ja kotitonttu.
Kun kaikkia niitä kohteli hyvin, ne hoitivat oman osuutensa - ja päinvastoin.
Jos nyt kuitenkaan ei halua uskoa näihin pikkuisiin tonttuihin, uskottavaksi jää vähän isompia tonttuja.  Esimerkiksi joulutontut, nuo pukin reippaat apulaiset, jotka raatavat pitkin vuotta valmistaakseen ihmisille kaikki ne miljoonat lahjat, joita ihmiset toivovat saavansa jouluaattona, vaikka kaapit suorastaan pursuilevat rompetta  edellisten joulujen jäljiltä. Joulutonttuja voi nähdä iltaisin ennen joulua hiippailemassa ikkunoiden takana; niiden työtehtäviin kuuluu myös vakoileminen. Lahjoja tuodaan vain kilteille lapsille, tuhmat eivät saa mitään. Joulutonttuja näkyy runsaina esiintyminä juuri näihin aikoihin koulujen joulujuhlissa.
Sitten vielä on niitä oikein isoja tonttuja. Sellaisia tonttuja, jotka kaahaavat autoillaan ylinopeutta missä ja milloin vain, jotka heittelevät roskia ihan minne vain ja ylipäätään tekevät kaikenlaisia töllöntöitä ja tyhmyyksiä. Niitä tonttuja on tosi paljon, joka paikassa - niitä jokainen on nähnyt ympäristössään. (Nykysuomen sanakirja: tonttu 'yksinkertainen, tyhmä ihminen)

Meillä asuu kotitonttu. Yksitoista kuukautta se asuu kaapissa, josta se tulee ulos joulukuun alussa ja jonne se laitetaan takaisin viimeistään Nuutinpäivänä. Tänä vuonna se pikkuisen leikki Julinkan kanssa, joka otti päivänokosia  kiipelypuussa.
            

Julinka nukkuu kaikessa rauhassa mutta herää äkkiä johonkin ääneen: joku hiipii jossakin. Kuka?

Kummallista, ei näy ketään missään.

Paitsi... jaaha, kotitonttu on astunut ulos kaapistaan, taitaa olla joulu tulossa.

Mitä, aikooko se tulla tähän samaan petiin? Eihän tähän mahdu kuin yksi pieni kissa tai no, sanotaanko keskikokoinen.

Ai että jos ei kaksi mahdu, niin jonkun pitää lähteä! Ja mikäs tuolla lattialla vipeltää ja vinkuu?

Sinullako on ihan oma punainen jouluhiiri, jonka myös pitää päästä tähän nukkumaan?

No olkoon sitten niin! En nyt juuri kyllä viitsisi lähteä, kun Marjatta voi kohta tulla ja antaa vähän lounasta tai välipalaa. Ihan kiva, että kylkeni kelpaa teille pehmeäksi tyynyksi. Mutta mitä tuolla lattialla nyt tapahtuu?