Meillä ei ole vuosikausiin ollut mitään pääsiäiskoristeita; en ole varsinainen koristeihminen - paitsi jouluna. Rairuohon kasvatus ei oikein onnistunut silloin aikoinaan kun yritin, kissat söivät sen tuota pikaa ja koristetiput saivat kyytiä. Mutta silloin tällöin kasvatan kukkaruukussa herneenversoja, lähinnä itseäni varten, mutta olen kyllä huomannut hernepusikossa muitakin herkuttelijoita. Nytpä keksin yhdistää kaksi asiaa, herneenversoviljelmän ja pääsiäistiput. Tulos on vallan hurmaava vaikka sen itse sanon. Sisukin tykästyi pääsiäiskoristeeseen ihan vallan mahdottomasti. Tipuja saa katsella, kosketella, töniä, pussailla ja pudotella hernepensaasta. Ja herneenversoja saa syödä ihan luvan perästä!
Kissoilta piilossa on toinen viljelmä, josta napsin versot sunnuntaina lounaalle saapuvien vieraiden salaattiin - kaikki vieraat eivät ole niin paljon kissaihmisiä, että jakaisivat mielellään salaattiaineksensa kissojen kanssa.
Meidän lähimetsässä asustaa pääsiäispupu tai kolme. Eräänä päivänä näin kolme pupua (keskenkasvuisia rusakonpoikasia), jotka juoksivat kilpaa tuossa pihakalliolla. Sittemmin ne ovat käyneet syömässä ruohoa, jota vielä on aika surkean vähän. Toissapäivänä ehdin tarttua kameraan ja saada jokusen kuvan pikku ruohonpuputtajasta.
 |
| Kuten sanottu, ruoho on vielä aika vaatimatonta, mutta hyvin se maistui pupulle. Ihmettelin valkoista läiskää sen selässä mutta en keksi sille mitään selitystä. En ole pupuekspertti. |
 |
| Pupu siirtyi kallion laidalle tähyilemään, näkyisikö jossain vielä ruohoa. Hetken kulutta eräs naapuri tuli kulman takaa pihaan... |
 |
| ja pupu sai jalat alleen. Nopeasti se hävisi kallion toiselle puolelle. Kamera ehti kuitenkin ikuistaa sen komean hännän, noista istumakuvista sitä ei kokonaan näekään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti