torstai 30. huhtikuuta 2015
Sisun vapputervehdys
Sisun lisäksi koko Miminkan kissalan väki toivottaa ystävilleen oikein aurinkoista, lämmintä ja mukavaa vappua! Olemme sitä mieltä, toisin kuin Sisu-kisu, että vappu on ihan mukava kevään juhla, ei lainkaan väsyttävän pitkästyttävä niin kuin Sisun naamasta voisi päätellä.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Tänään onnittelemme J-tyttöjä
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Katajavanhus ja valkoinen kukka
Ihan höpöjä en eilen jutellut, kun arvelin että keskiviikon kova tuuli olisi voinut paiskata puun oksan päähäni luontoretkellä. Kävin tänään taas lenkillä... ja mitä näinkään!
Keskiviikkona tämä katajavanhus vielä seisoi ehjänä paikallaan lenkkipolun varrella. |
Toisensa löytänyt pariskunta nousi pintaan - onnellisina yhdessä. Veijarimme ilmekään ei värähdä. Aina ei voi onnistua. Mutta ehkä ensi kerralla. Tai ensi vuonna. |
Kuplat vain jäivät, kun pariskunta sukelsi näkymättömiin. Pian nekin katosivat. Mutta lohdutukseksi pikku veijarille: häähumu on vasta alkamassa, ehkä sinua onnistaa jo huomenna! |
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Sinisiä kevätkukkia ja yllätys ruohikossa
Toissapäivänä, siis keskiviikkona, päätin lähteä kameran kanssa joen rantaan katsastamaan luontoa. Siellä on yksi paikka, jossa kasvaa sinivuokkoja. Ihan sen lähellä on vanha tekolampi, jonne sammakot keväisin kerääntyvät kutemaan. Jyrkällä joenrantatörmällä kasvaa tuoksuorvokkeja ja hiukan myöhemmin keväällä esikkoja. Alueella oli talo vielä 15 vuotta sitten, nyt rakennuksista ei ole enää mitään jälkiä näkyvissä, ainoastaan joidenkin puutarhakasvien jälkeläiset ( ja se tekolampi) kertovat tarkkaavaiselle katsojalle jotakin paikan historiasta.
Minua ilahduttaa se seikka, että vaikka vuokot kasvavat suositun lenkkipolun vieressä, ne ovat saaneet siinä kasvaa ja levitä ihan rauhassa, niitä ei ole revitty kotiin vietäväksi. |
Mikä katse! |
Tämä kaunokainen on jäljellä vanhasta puutarhasta. |
Ei juttua ilman kissaa! Nämä kissat ovat kuitenkin pajun (Salix) kissoja. |
lauantai 4. huhtikuuta 2015
Pääsiäistipuja, pääsiäispupuja ja kissa
Meillä ei ole vuosikausiin ollut mitään pääsiäiskoristeita; en ole varsinainen koristeihminen - paitsi jouluna. Rairuohon kasvatus ei oikein onnistunut silloin aikoinaan kun yritin, kissat söivät sen tuota pikaa ja koristetiput saivat kyytiä. Mutta silloin tällöin kasvatan kukkaruukussa herneenversoja, lähinnä itseäni varten, mutta olen kyllä huomannut hernepusikossa muitakin herkuttelijoita. Nytpä keksin yhdistää kaksi asiaa, herneenversoviljelmän ja pääsiäistiput. Tulos on vallan hurmaava vaikka sen itse sanon. Sisukin tykästyi pääsiäiskoristeeseen ihan vallan mahdottomasti. Tipuja saa katsella, kosketella, töniä, pussailla ja pudotella hernepensaasta. Ja herneenversoja saa syödä ihan luvan perästä!
Kissoilta piilossa on toinen viljelmä, josta napsin versot sunnuntaina lounaalle saapuvien vieraiden salaattiin - kaikki vieraat eivät ole niin paljon kissaihmisiä, että jakaisivat mielellään salaattiaineksensa kissojen kanssa.
Kissoilta piilossa on toinen viljelmä, josta napsin versot sunnuntaina lounaalle saapuvien vieraiden salaattiin - kaikki vieraat eivät ole niin paljon kissaihmisiä, että jakaisivat mielellään salaattiaineksensa kissojen kanssa.
Meidän lähimetsässä asustaa pääsiäispupu tai kolme. Eräänä päivänä näin kolme pupua (keskenkasvuisia rusakonpoikasia), jotka juoksivat kilpaa tuossa pihakalliolla. Sittemmin ne ovat käyneet syömässä ruohoa, jota vielä on aika surkean vähän. Toissapäivänä ehdin tarttua kameraan ja saada jokusen kuvan pikku ruohonpuputtajasta.
Kuten sanottu, ruoho on vielä aika vaatimatonta, mutta hyvin se maistui pupulle. Ihmettelin valkoista läiskää sen selässä mutta en keksi sille mitään selitystä. En ole pupuekspertti. |
Pupu siirtyi kallion laidalle tähyilemään, näkyisikö jossain vielä ruohoa. Hetken kulutta eräs naapuri tuli kulman takaa pihaan... |
ja pupu sai jalat alleen. Nopeasti se hävisi kallion toiselle puolelle. Kamera ehti kuitenkin ikuistaa sen komean hännän, noista istumakuvista sitä ei kokonaan näekään. |
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
Lisää näyttelykuvia naapurista
Princess Nadezjda ei sunnuntain näyttelyssä hurmannut smaragdisilmillään vain tuomaria vaan myös erään paikallisen valokuvaajan nimeltä Alex Orlov. Hän kuvasi prinsessaa niin kuin nyt prinsessoja kuvataan, kun sellainen nähdään ilmielävänä. Tunnustettakoon tässä, että kun läntisen naapurimaamme prinsessa prinssinsä kera kävi täällä Turussa visiitillä joitakin aikoja sitten, minäkin riensin kameroineni muutaman (sadan? tuhannen?) muun turkulaisen kanssa kuvaamaan häntä.
Mutta asiaan! Tässä siis vielä muutama kuva kauniista venäjänsinisestä. Kiitokset kuvaajalle ja kiitokset myös Birgitalle, joka lähetti kuvat minulle.
Mutta asiaan! Tässä siis vielä muutama kuva kauniista venäjänsinisestä. Kiitokset kuvaajalle ja kiitokset myös Birgitalle, joka lähetti kuvat minulle.
Arvostelu meneillään, tuomari varmaan nappaa kohta kissan käsiinsä... |
Aivan oikein. Näin pieni ja siro kissa mahtuu hyvin istumaan tuomarin kämmenellä. Katsekontaktia otetaan puolin ja toisin. |
Valinta voi kestää ja kestää ja kestää. Tällainen tilanne vaatii kissalta hyviä hermoja, lähellä ympärillä on muita kissoja, myös ihmisiä ja meteliä. |
Birgitta kertoi, että Princess Nadezjda käyttäytyi arvokkaasti koko näyttelyn ajan, tilanteessa kuin tilanteessa. Hienoa! Kerran vielä onnittelut uudelle IC-tytölle! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)