maanantai 19. huhtikuuta 2010

Vieraita kaukaa Kotkasta

Lauantaina pennuille tuli täyteen kymmenen viikkoa kissanelämää. Merkkipäivän kunniaksi Susanna (ipanoiden isoisän, Susanssin Blue Babble Boyn, kasvattaja) tuli Kotkasta tervehtimään pikkuisia. Hän otti paljon upeita kuvia Kaisasta ja varsinkin pennuista. Saimme luvan laittaa kuvia myös tähän; kiitokset Susannalle!

Pennut olivat nukkumassa Susannan saapuessa mutta heräsivät tietenkin katsomaan, mitä tapahtuu ja kuka tuli. Miriam-tyttö on juuri hieronut unihiekan silmistään ja istahtanut sitten ihmettelemään vierasta.
Mihail-poika ja iso kissanminttu-pötkö, mainio lelu.


Kaisa-emo vahtii edelleen yhtä tarkasti pentujensa turvallisuutta kuin aikaisemminkin . Kaisa kyllä tietää, että ihmiset eivät ole vaaraksi hänen pennuilleen, mutta varminta on kuitenkin olla varuillaan ja valppaana.


Pennuilla taitaa olla joku mangustigeeni, kun niillä on tapana tämän tästä istahtaa takajaloilleen, milloin lelun kanssa, milloin ihan muuten vaan. En ole aikaisemmilla pennuilla sellaista havainnut ainakaan tässä määrin. Mihail istuu ja tuijottaa vakavana valokuvaajaa.








Miriam-mangusti kököttää uusi sulkasaalis suussaan. Miriamilla on hauska tapa napata joku pieni hiiri (keltainen kissanmintunmakuinen on suosikki) suuhunsa, aloittaa pieni jupina ja juosta hiiri suussa muka karkuun; velipoika lähtee aina perään, ja siitä kehittyykin varsin pitkä ja hauska kilpajuoksu.




torstai 8. huhtikuuta 2010

Kiipeilyteline on superkiva

Pikkukissoille mieluisin paikka tuntuu olevan ikkunan edessä oleva kiipeilyteline, jossa on kaksi tasoa, kaksi hyllyä ja luola. Hyllyillä on leikitty monet leikit ja nukuttu lukemattomat päiväunet. Usein illalla nukkumaanmenoaikaan Kaisa-äiti loikkaa luolaan ja kutsuu lapset mukaansa. Ahdastahan siinä on, usein viimeksi paikalle tulleesta pennusta ei mahdu kuin puolet sisäpuolelle. Siellä on kuitenkin ihanaa nauttia pikkuiset iltamaidot; päivällä ei maitoa juuri saakaan, silloin syödään lihaa ja kalaa ja kaikkea muuta hyvää!
Ylähyllyllä on kivaa mutta ahdasta, kun kaikki kolme ovat siellä yhtäaikaa. Kaisa käy siellä harvoin. Hyllyt ovat pentujen reviiriä eivätkä he nyt oikein ymmärrä, miksi äitimuorikin siellä tungeksii!

Pikku Mirru ei mahdu ottamaan ettosia. Mirrua jyrsii!


Onneksi saatiin tuo äitimuori häädetyksi, nyt tässä mahtuu makailemaan



...ja lepuuttamaan leukaa hyllyn kaiteella




...ja pistämään vaikka tangoksi tai sylipainiksi.





Painiminen pienellä makuutasolla vaatii keskittymistä, ettei keikahda alas. Se olisi noloa! Sitä paitsi Mirru-sisko on ihan varteenotettava kilpakumppani, ihan saa huhkia kunnolla että tulisi edes tasapeli. On sitä paitsi päiväunen aika. Miksulta pääsee valtaisa haukotus.






Sitten hän saa idean! Mainiota, ihan pitää hymyillä! Katsokaa nyt kaikki, miten hurmaava hymy tällä pojalla on!







Onneksi sisko jo nukahti, nyt Miksu voikin pitää siskoa tyynynä. Täydellistä! Aikansa nukuttuaan ipanat heräävät ja ovat taas valmiit uusiin kujeisiin. Mirru kutenkin katsoo velipoikaa pitkään ja hartaasti ikään kuin tahtoen sanoa, että sopii seuraavalla kerralla hakea päänalunen muualta, vaikkapa äiskän kyljestä, nyt ei olla enää pikkuvauvoja. (Ihan pienet kissanpennut nukkuvat päällekkäin silloin kun emo on lähtenyt pois pesästä)