Ylähyllyllä on kivaa mutta ahdasta, kun kaikki kolme ovat siellä yhtäaikaa. Kaisa käy siellä harvoin. Hyllyt ovat pentujen reviiriä eivätkä he nyt oikein ymmärrä, miksi äitimuorikin siellä tungeksii!
Pikku Mirru ei mahdu ottamaan ettosia. Mirrua jyrsii!
Onneksi saatiin tuo äitimuori häädetyksi, nyt tässä mahtuu makailemaan
...ja lepuuttamaan leukaa hyllyn kaiteella
...ja pistämään vaikka tangoksi tai sylipainiksi.
Painiminen pienellä makuutasolla vaatii keskittymistä, ettei keikahda alas. Se olisi noloa! Sitä paitsi Mirru-sisko on ihan varteenotettava kilpakumppani, ihan saa huhkia kunnolla että tulisi edes tasapeli. On sitä paitsi päiväunen aika. Miksulta pääsee valtaisa haukotus.
Sitten hän saa idean! Mainiota, ihan pitää hymyillä! Katsokaa nyt kaikki, miten hurmaava hymy tällä pojalla on!
Onneksi sisko jo nukahti, nyt Miksu voikin pitää siskoa tyynynä. Täydellistä! Aikansa nukuttuaan ipanat heräävät ja ovat taas valmiit uusiin kujeisiin. Mirru kutenkin katsoo velipoikaa pitkään ja hartaasti ikään kuin tahtoen sanoa, että sopii seuraavalla kerralla hakea päänalunen muualta, vaikkapa äiskän kyljestä, nyt ei olla enää pikkuvauvoja. (Ihan pienet kissanpennut nukkuvat päällekkäin silloin kun emo on lähtenyt pois pesästä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti