Lomasää... osa 2. Pupuja, oravia ja tietenkin kissoja

 Hellettä on siis riittänyt ja näyttäisi riittävän edelleen - nyt kun kissat ja minä emme ole maalla järven rannalla. Kävin viime viikolla nauttimassa pientä kaupungin asukkailleen tarjoamaa viihdykettä/liikuntaa tuossa läheisellä mattojenpesupaikalla eli pesin pari pienen pientä mattoa. Enempää en jaksanut, oli niin kuuma! Niinpä niin, ennen vanhaan  matot pestiin järven tai meren rannan laiturilla, nykyään semmoinen ei tule kuuloonkaan. Onneksi kaupunki on rakennellut vesijohdot ja muut tarvittavat osat johonkin rauhalliseen paikkaan, jotta naiset ja miehet (sic!) edelleenkin saavat nauttia tästä sukupolvien ihanasta kesäisestä harrastuksesta!

Mutta nyt pupuihin ja oraviin. Niitä siis asustelee siellä Verkkoniemen mökin pihapiirissä ilahduttavan paljon. Muutama vuosi takaperin pihan salaattimaan antimia nautiskelemaan ilmestyi ensimmäinen pienen pieni metsäjäniksen poikanen, jolle annoimme nimen Esa. Joka vuosi joku reipas pikku pupujussi ja isompikin vierailee pihassa katsastamassa rehutilannetta - ovat takuulla Esan jälkeläisiä ainakin rohkeudesta päätellen. Minä satuin näkemään siellä sateen seassa kaksi ihan pikkuista pupun poikasta tai sitten saman pupusen kaksi kertaa, mutta kamera ei sattunut olemaan käsillä kummallakaan kerralla. Hieman isomman jänön huomasin eräänä päivänä pihakalliolla istuksimassa, ja siitä sain napattua muutaman kuvan ennen kuin se katsoi parhaaksi poistua puun taakse ja sieltä metsään.

Myös oravat ovat pysyviä seuralaisia mökillä. Niillä varmaankin on pesät ihan lähipuissa, ja miksi ei olisi, kun vanhat puut ovat täynnä käpyjä ja mökin emännän lintulaudalta löytyy jos minkälaista herkkua. Ei ole kurren suu tuohesta, kun tarjolla on pähkinöitä ja herkullisia siemeniä. Viime vuonna kuvasin pariakin oravarouvaa, jotka odottivat perheenlisäystä. Nyt kameran linssi tavoitti useita nuoria oravia. Hurmaavia tupsukorvia kerta kaikkiaan - ja miten hauskan näköinen onkaan oravan profiili, kun on tottunut katselemaan enemmänkin noita venäjänsinisen profiileja.

Kissat, siis Julinka ja Sisu, eivät tällä kerralla halunneet ulos juuri ollenkaan. Nöpöhän ei halua mökillä pihalle milloinkaan. Kun Julinka nuorena kissaneitona sai valjaat päälleen, hän lähti intoa puhkuen ulos. Sidoin fleksin puuhun ja otin kissasta valokuvia metsä ja sammaleinen kallio taustana. Mutta silloin ei satanutkaan vettä niin kuin nyt. Tällä kerralla kuvia otettiin vain sisätiloissa. Tässä lajissa, siis valokuvamallina, Nöpö oikein kunnostautui. Bravo, Nöpö!

 

Nöpö, Nöpö, Julinka ja Sisu: kissat jotka eivät upeissa turkiksissaankaan halunneet mennä ulos Suomen kesäsään armottomiin kouriin vaan hyvällä omallatunnolla nauttivat mökkielämästä lämpimissä sisätiloissa.

Ihana kesäloma... ja lomasää!? Osa 1

Kyllä nyt sään jumalatar Esteri hellii lomalaisia, noita onnellisia jotka aloittivat kesälomansa tuossa juhannuksen jälkeen, esimerkiksi jussin jälkeisenä lauantaina. Silloin aurinko paistoi ihanasti täydellä terällään niin hyville kuin pahoille, kaikille 44 000 turkulaiselle sekä ulkokuntalaiselle turistille, jotka olivat ahtautuneet Aurajoen rantaan ja vanhalle suurtorille viettämään keskiaikaista markkinapäivää. Sen jälkeen oli pari kolme viileämpää päivää, joita kukaan ei enää muista, ja sitten alkoi oikea kesä eli hellekausi. Lämpötila ulkona +30, sisällä melkein sama, ja järvien vesi lämpeni tuota pikaa ihan käyttökelpoiseksi. Todella ihanaa!

Vaan millainen olikaan koko kesäkuun sää! Täysin surkea: kylmä, sateinen, ikävä. Mansikatkaan eivät kypsyneet. Meikäläinen lähti kissakatraan kanssa mökille viikkoa ennen juhannusta. Koko viikko sitten mökin emännän kanssa jaksettiin uskoa ja toivoa (melkein), että juhannukseksi sää lämpenisi kunnolla - tai edes hiukan - tai että ei sataisi, ainakaan ihan kamalasti. Mutta mitä vielä! Vettä satoi, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus oli ihan sateetonkin tuokio, tuuli puhalsi hyisesti pohjoisnavalta tai Siperiasta, siltä se ainakin tuntui, ja järven vesi oli juhannusaattona 13-asteista. Aika lailla pysyteltiin sisätiloissa. Kissatkaan eivät päästäneet itseään  ulos (salaa, tietenkin) niin kuin viime kesänä. Ja mikä ihme tuo on; kuka viitsisi mennä ulos raesateen piiskattavaksi, kun voi käpristyä mukavasti nukkumaan nojatuoliin  sisällä mökin lämmössä.

Minä kulutin aika paljon aikaani valokuvaamalla kissoja. Kuvasin myös lintulaudalla vierailevia lintuja ja oravia. Kuvat napsin siitä ihan vaan ikkunan läpi, eihän sinne ulos sateeseen ja tuuleen tarjennut mennä. Minusta on tosi kiva kuvata luontoa, eläimiä ja lintuja; henki siis on ihan altis luontokuvaukselle mutta kroppa ei vielä ole valmis kärsimään kovin paljon epämukavuutta. Sitä paitsi pitäisi ostaa uusi objektiivi, jotta saisi vähän tarkempia kuvia kaukana puussa istuskelevista linnuista.

Vihervarpunen ja tiaiset (joista en tällä kertaa saanut yhtään kuvaa, olivat niin nopeita käänteissään) olivat lintulaudan yleisimmät vierailijat.

 

 

 

Koiraspunatulkun punainen, musta ja harmaa höyhenpuku vihreää taustaa vasten on kaunis.

Eipä häviä peippoherra koreudessaan punatulkulle, viehättävä höyhenpuku silläkin. 

Mielestäni hauskimmat vierailijat lintulaudalla ja lähipuissa olivat käpytikat. Silmää viehättää näiden mustavalkoisten nakuttajien puku, jossa on pari punaista väriläikkää ikään kuin koristeena. Paitsi että kaikillapa ei olekaan väriläikkiä, ei ainakaan samassa paikassa kuin jollain toisella  yksilöllä. Tutkimme siis lintukirjaa ja nettiä; tulos: koiraat, naaraat ja nuoret käpytikat ovat väritykseltään hiukan erilaisia. Kotona sitten tutkailin hyvinkin tarkasti ottamiani valokuvia ja tulin siihen tulokseen, että kahdessa ylimmässä kuvassa on koirastikka, seuraavassa nuori tikka ja neljässä alimmassa kuvassa maailmaa ihmettelee vauvatikka tai ainakin taaperoikäinen. Tikanpoika on jotenkin lutusen pehmeän pyöreä ja vauvan näköinen. Se istuskeli laudalla kaikessa rauhassa ja katseli ikkunasta sisään eikä yhtään välittänyt, vaikka sieltä vastaan napittivat uteliaat kissansilmät. Sisu kulutti moniaita tunteja vahtien lintulaudan vieraita.

Seuraavassa osassa kuvaan kiipeävät lintulaudan nelijalkaiset ruokavieraat sekä vielä joku muukin Verkkoniemen asukas.

 

 

Mein Mädel hat einen Rosenmund... und auch mein Kätzchen

Jokin aika sitten kävin tervehtimässä Julinkan siskoa Julijaa, tämän poikia ja heidän uskollista taloudenhoitajaansa Marja-Leenaa. Kamera oli matkassa, ja sainkin napsittua mielestäni ihan kelvollisia kuvia. Yksi niistä toi ihan etsimättä mieleeni tuon otsikkona olevan laulun, joka sitten jäi mieleeni soimaan päiväkausiksi.

Kaunis Julija-rouva heräsi päiväuniltaan, kun saavuin kameran kanssa häiritsemään häntä. Julija on yleensä hyvin halukas poseeraamaan kameralle, onhan jaettu kauneuden ilo vähintään kaksinkertainen, internetin yhteydessä itse asiassa vähän enemmänkin kuin kaksinkertainen.

Killi, oikeasti Luka Ben, hurmaava kajalsilmäinen kollipoika on tämän perheen innokkain vieraiden vastaanottaja. Kun ovikello soi, Killi kiirehtii paikalle; eihän sitä koskaan tiedä, saapuuko ovesta joku joka jaksaa leikkiä hänen kanssaan. No minä en ryhtynyt leikkiin vaan rupesin tähtäilemään kameralla Killiä, joka heittäytyi lattialle koko komeuteensa.

Killi keskittyy, keskittyy, keskittyy... ja onnistuu, siis näkemään nenänpäänsä. Bravo, Killi!



Vihdoin Nallukkakin - Leonid - kömpii makuuhuoneesta katsomaan, mitä tapahtuu. Tarjoan hänelle namia. Nallukka katsoo minua hitaasti: älä unta näe, en maista. Ei sitten, kyllä äiskä syö.

Julija huilii edelleen tuolissaan. Siihen nenän eteen on jostain ilmestynyt sulkalelu. Julija pitää tarkasti silmällä sulkia; mistäs sitä koskaan tietää, mihin sulat ryhtyvät.

No niin, tässä kohdin tietotekniikka taas petti. En millään konstilla saa näihin kahteen viimeiseen kuvaan omaa kuvatekstiä, siispä tulkoot tekstit tähän jatkoksi.
Minun häärätessäni Julijan seurassa Nallukka näyttäisi maistaneen uusia nameja. Ilme on jotenkin sellainen, että herranpieksut, mitä tulikaan maistettua!

Julija siirtyi parvekkeelle nukkumaan sillä aikaa kun emäntä ja minä nautimme kahvia. Vielä kerran menen häiritsemään kissarouvan unta tuolilla, jota koristavat ihanat ruusut. Kissarouva avaa suunsa juuri ruusun kohdalla, ja siinä se on! Ruususuu, juuri niin kuin otsikon laulussa sanotaan: 'On tyttöselläin ruususuu'. Laulu on saksalainen kansanlaulu, jota Brahms on pikkuisen tuunannut.  Elly Ameling laulaa sen YouTubessa oikein kauniisti, käy kuuntelemassa, ja sitten sinäkin hyräilet laulua aina nähdessäsi kissan haukottelevan.

 

 

 

 





Prinsessa ja juhlahetki lipun kera

Sain N-pentueen syntymäpäivän jälkeen Prahasta kuvapostia. Prinsessa Nadezjda  nautiskelee juhla-ateriaa, jonka emäntä tarjoili hänelle päivän kunniaksi. Lisäilin kuviin tekstit, jotka kylläkin keksin omasta päästäni, mutta jotka voisivat olla totta. Kehon kielihän on niin helposti luettavaa - mutta usein siinä voi mennä komeasti metsäänkin, sen myönnän.

" Ihanaa, mulla on syntymäpäivä! Mä saan varmaan jotain kivaa lahjaksi! Ja herkkunamiruokaa, jees! Nyt emäntä availee purkkia, mä haistan sen  keittiöstä tänne asti. Mitä ihmettä se hidastelee? Etsii lippua! Eikös se nyt ole ihan liikaa, näin pienen kissan vuoksi lippu?"



 

"Happy birthday to you...  selvä, onnittelulaulu on pakollinen. Lippu on kyllä hieno! Sitten puheet, toivottavasti lyhyet. Tämä ruuan tuoksu huumaa kaikki muut aistit, en millään jaksaisi enää kuunnella, tekisi  ihan mieleni..."

                                   

"Kyllä, lipaisen ihan vain pikkuisen kielenkärjellä reunasta, kukaan ei huomaa mitään. Kyllä osaakin olla namia! Ja sä Sylphida saat oman herkkusi sitten omana syntymäpäivänäsi.

"Ai nytkö on laulut ja juhlapuheet loppu? Enkös kuunnellutkin kiltisti loppuun asti! Nyt keskityn syömiseen. Mitä, lippuako ei kuulu syödä? No en kyllä aikonutkaan. Syntymäpäivää voisi pieni kissa viettää vaikka joka päivä, jo pelkästään tämän sapuskan takia!

Onnittelut Miminkan pienimmille!

 Sisu ja sisarukset eli Miminkan N-pennut täyttävät tänään kolme vuotta ja saavat  täältä Miminkan kissalasta lämpimät onnittelut ja paljon haleja ja pusuja, hugs and kisses, puss och kram! Ja vaikka kisuista on jokunen kuva jo ennestään näillä sivuilla, laitetaan vielä muutama lisää.

Tästä kuvasta tulee mieleen Nisse-polkan sanat: "On pulleita massuja, korvia, tassuja, häntiä vilisten...  Runsaan viikon ikäiset pienokaiset ovat saaneet masut täyteen maitoa ja nukahtaneet somaan kasaan, Kaisa-emo on varmaankin lähtenyt pienelle kävelylle. 

Pennut kolmeviikkoisia. Taas on nukuttu tiiviisti kylki kyljessä, mutta nyt on aika herätä...

ja aloittaa leikkituokio.

Meillä on kaikkien pentueiden seurana  pentukorissa ollut ikioman emon lisäksi varaemo, jolta ei kylläkään herunut maitoa ja joka ei muutenkaan hoidellut pentuja mutta jonka lämpimään kylkeen tai päälle oli ihana kiivetä nukkumaan, kun se varsinainen emo oli lähtenyt omille teilleen. Kuumavesipullo, mikä mainio keksintö!

Pennut ovat jo lähteneet pois pentukorista; ikää niillä on neljä viikkoa. Aamuauringon lämmittäessä matonkulmaa Kaisa-emo on kutsunut lapsensa maidolle. Muut ovat jo saaneet annoksensa, Sisu vielä nauttii omastaan.

Sisu, viisi viikkoa, ja panda. Panda on käsinukke ja suunnilleen naisihmisen kämmenen kokoinen, juuri sopivan kokoinen tyyny väsyneelle pikku kissalle.

Kolme viimeistä kuvaa esittävät Sisua kiipeilypuussa ja Princess Nadezjdaa kiipeilemässä terassin kaiteella. Taustalla auringonvalossa hohtaa Prahan vanha kaupunki, terassin kaiteen takana kukkivat sireenit. Kuva on otettu viikkoa ennen vappua, siis aikaan jolloin meillä täällä Turussa ei koivuissa ole vielä hiirenkorviakaan, puhumattakaan lehdistä.

Hauskaa Vappua!

Vapun kunniaksi kaivelin kaapin kätköistä esille tuulettumaan vanhan hattuni, jonka olen koulun penkkiä kuluttamalla ja ylioppilaskirjoituksissa ahertamalla ansainnut joskus kauan sitten viime vuosisadalla. Ajattelin, että se olisi kissojen kanssa mainio rekvisiitta vapputervehdykselle. Suostuttelin kuvaukseen ensin Nöpö-vaaria, mutta vanha herra ihan kauhistui kun asettelin hattua hänen päähänsä. Yritin sitten saada Kaisaa innostumaan kuvauksesta. Hän istui tiskipöydällä, tuijotti minua tiukasti silmiin ja vaati ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Ei siis tullut kuvauksista mitään hänenkään kanssaan. Jonkin ajan kuluttua Julinka ilmaantui keittiöön; mielessä varmaan oli lounas tai välipala tai mikä tahansa ruoka, ihan niin kuin tyttärelläänkin. Mutta toisin kuin tytär, Julinka asettui pöydälle makailemaan. Laittelin siinä sitten kiireesti hattua rouvan päähän tai sinnepäin ja napsaisin kuvan. Hyvä, hienoa! Palkitsin hänet tietenkin pienen pienellä herkulla. Lopuksi sitten suurin haaste, perheemme kuopus Sisu-kisu. Sisu ei ollenkaan halunnut valokuvaan vaan ikkunalaudalle, jossa voisi rääkätä kaktusta näykkimällä sitä lehdistä. Aikojen päästä sain hänet pöydälle ja esittelin rekvisiitan. Sisu katseli sitä pitkään ja hitaasti ja huitaisi sen sitten lattialle. Sama toistui noin seitsemän kertaa. Yhden kuvan ehdin kuitenkin ottaa. Kaksi kissaa neljästä, ei hassumpi tulos ottaen huomioon, että valokuvamallit olivat erittäin vastahakoisia session suhteen! Joten HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!!!

Julinka-rouva hattuineen viime vuosisadan kuosisessa kuvassa.

Sisu-kisu ja hattu ihan pikkuisen Andy Warhol-tyyliin.

Hyvää Pääsiäistä

Molemmat prinsessamme, Nadezjda ja Nioradza, ovat muistaneet meitä kuvatervehdyksillä. Tai siis oikeastaan heidän palvelusväkensä, Birgitta, Piia ja Lassi, joten kiitokset heille siitä. Meidän pääsiäistervehdykseen pääsi taas kerran Sisu-kisu taustanaan ihanat vaaleanpunaiset tulppaanit, kas kun keltaiset (ja kirkkaanpunaisetkin) olivat päässeet kaupasta loppumaan. Sisun hääräilystä tulppaanien seurassa saattaa tulla myöhemmin enemmänkin juttua; kaikenlaista pientä siinä sattui kun Sisu-poika halaili kukkamaljakkoa.


Oikein hyvää pääsiäistä toivottaa Sisu ja koko meidän porukka kaikille ystäville, sukulaisille, tutuille ja vieraammillekin.

Ninni-prinsessa muutti isäntäväen kanssa viime syksynä uuteen kotiin, jossa on parveke. Olihan siellä vanhassakin kodissa parveke, mutta se oli Ninniltä kielletty, kun siellä ei ollut laseja eikä verkkoa. Täällä on lasit, ja Ninni-neiti nauttii täysin rinnoin keväisestä auringonpaisteesta. Juuri tässä kuvassa hän kuulemma kutsuu minua visiitille katsomaan uutta maailmaansa. Kiitos kutsusta, prinsessa, kyllä tulen kunhan ehdin!

Meillä luetaan  Helsingin ja Turun Sanomia ihan sujuvasti, Ninni  tamperelaistuneena lukee tietenkin paikkakunnan uutiset ja juorut Aamulehdestä.  Tapa lukea lehteä on ihan sama kuin näillä meidän kissoilla: mahdollisimman paljon isäntäväkeä häiriten!

Nadezjda on tullut terassille aamukävelylle ja on valjaissa, koska terassi on avoin. Narsissit ja esikot kukkivat pikku ruukuissaan. Prinsessa taitaa nähdä jonkun prahalaisen itikan, kun katsoo niin tarkasti jonnekin, vähän niin kuin veljensä tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Turvallisesti valjaissa Nadezjda pääsee käyskentelemään myös terassin leveällä kaiteella. Taustalla näkyy Prahan punaisia kattoja ja ah! niin kovin vihreätä puistomaisemaa.

 



Sokerina pohjalla: prinssin ja prinsessojen äiti Kaisa nuuhkimassa viehkeitä kevään kukkia. Kaisa lähettää kaukana Turusta asuville tyttärilleen lämpimät terveiset!