Mein Mädel hat einen Rosenmund... und auch mein Kätzchen

Jokin aika sitten kävin tervehtimässä Julinkan siskoa Julijaa, tämän poikia ja heidän uskollista taloudenhoitajaansa Marja-Leenaa. Kamera oli matkassa, ja sainkin napsittua mielestäni ihan kelvollisia kuvia. Yksi niistä toi ihan etsimättä mieleeni tuon otsikkona olevan laulun, joka sitten jäi mieleeni soimaan päiväkausiksi.

Kaunis Julija-rouva heräsi päiväuniltaan, kun saavuin kameran kanssa häiritsemään häntä. Julija on yleensä hyvin halukas poseeraamaan kameralle, onhan jaettu kauneuden ilo vähintään kaksinkertainen, internetin yhteydessä itse asiassa vähän enemmänkin kuin kaksinkertainen.

Killi, oikeasti Luka Ben, hurmaava kajalsilmäinen kollipoika on tämän perheen innokkain vieraiden vastaanottaja. Kun ovikello soi, Killi kiirehtii paikalle; eihän sitä koskaan tiedä, saapuuko ovesta joku joka jaksaa leikkiä hänen kanssaan. No minä en ryhtynyt leikkiin vaan rupesin tähtäilemään kameralla Killiä, joka heittäytyi lattialle koko komeuteensa.

Killi keskittyy, keskittyy, keskittyy... ja onnistuu, siis näkemään nenänpäänsä. Bravo, Killi!



Vihdoin Nallukkakin - Leonid - kömpii makuuhuoneesta katsomaan, mitä tapahtuu. Tarjoan hänelle namia. Nallukka katsoo minua hitaasti: älä unta näe, en maista. Ei sitten, kyllä äiskä syö.

Julija huilii edelleen tuolissaan. Siihen nenän eteen on jostain ilmestynyt sulkalelu. Julija pitää tarkasti silmällä sulkia; mistäs sitä koskaan tietää, mihin sulat ryhtyvät.

No niin, tässä kohdin tietotekniikka taas petti. En millään konstilla saa näihin kahteen viimeiseen kuvaan omaa kuvatekstiä, siispä tulkoot tekstit tähän jatkoksi.
Minun häärätessäni Julijan seurassa Nallukka näyttäisi maistaneen uusia nameja. Ilme on jotenkin sellainen, että herranpieksut, mitä tulikaan maistettua!

Julija siirtyi parvekkeelle nukkumaan sillä aikaa kun emäntä ja minä nautimme kahvia. Vielä kerran menen häiritsemään kissarouvan unta tuolilla, jota koristavat ihanat ruusut. Kissarouva avaa suunsa juuri ruusun kohdalla, ja siinä se on! Ruususuu, juuri niin kuin otsikon laulussa sanotaan: 'On tyttöselläin ruususuu'. Laulu on saksalainen kansanlaulu, jota Brahms on pikkuisen tuunannut.  Elly Ameling laulaa sen YouTubessa oikein kauniisti, käy kuuntelemassa, ja sitten sinäkin hyräilet laulua aina nähdessäsi kissan haukottelevan.