Ihana kesäloma... ja lomasää!? Osa 1

Kyllä nyt sään jumalatar Esteri hellii lomalaisia, noita onnellisia jotka aloittivat kesälomansa tuossa juhannuksen jälkeen, esimerkiksi jussin jälkeisenä lauantaina. Silloin aurinko paistoi ihanasti täydellä terällään niin hyville kuin pahoille, kaikille 44 000 turkulaiselle sekä ulkokuntalaiselle turistille, jotka olivat ahtautuneet Aurajoen rantaan ja vanhalle suurtorille viettämään keskiaikaista markkinapäivää. Sen jälkeen oli pari kolme viileämpää päivää, joita kukaan ei enää muista, ja sitten alkoi oikea kesä eli hellekausi. Lämpötila ulkona +30, sisällä melkein sama, ja järvien vesi lämpeni tuota pikaa ihan käyttökelpoiseksi. Todella ihanaa!

Vaan millainen olikaan koko kesäkuun sää! Täysin surkea: kylmä, sateinen, ikävä. Mansikatkaan eivät kypsyneet. Meikäläinen lähti kissakatraan kanssa mökille viikkoa ennen juhannusta. Koko viikko sitten mökin emännän kanssa jaksettiin uskoa ja toivoa (melkein), että juhannukseksi sää lämpenisi kunnolla - tai edes hiukan - tai että ei sataisi, ainakaan ihan kamalasti. Mutta mitä vielä! Vettä satoi, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus oli ihan sateetonkin tuokio, tuuli puhalsi hyisesti pohjoisnavalta tai Siperiasta, siltä se ainakin tuntui, ja järven vesi oli juhannusaattona 13-asteista. Aika lailla pysyteltiin sisätiloissa. Kissatkaan eivät päästäneet itseään  ulos (salaa, tietenkin) niin kuin viime kesänä. Ja mikä ihme tuo on; kuka viitsisi mennä ulos raesateen piiskattavaksi, kun voi käpristyä mukavasti nukkumaan nojatuoliin  sisällä mökin lämmössä.

Minä kulutin aika paljon aikaani valokuvaamalla kissoja. Kuvasin myös lintulaudalla vierailevia lintuja ja oravia. Kuvat napsin siitä ihan vaan ikkunan läpi, eihän sinne ulos sateeseen ja tuuleen tarjennut mennä. Minusta on tosi kiva kuvata luontoa, eläimiä ja lintuja; henki siis on ihan altis luontokuvaukselle mutta kroppa ei vielä ole valmis kärsimään kovin paljon epämukavuutta. Sitä paitsi pitäisi ostaa uusi objektiivi, jotta saisi vähän tarkempia kuvia kaukana puussa istuskelevista linnuista.

Vihervarpunen ja tiaiset (joista en tällä kertaa saanut yhtään kuvaa, olivat niin nopeita käänteissään) olivat lintulaudan yleisimmät vierailijat.

 

 

 

Koiraspunatulkun punainen, musta ja harmaa höyhenpuku vihreää taustaa vasten on kaunis.

Eipä häviä peippoherra koreudessaan punatulkulle, viehättävä höyhenpuku silläkin. 

Mielestäni hauskimmat vierailijat lintulaudalla ja lähipuissa olivat käpytikat. Silmää viehättää näiden mustavalkoisten nakuttajien puku, jossa on pari punaista väriläikkää ikään kuin koristeena. Paitsi että kaikillapa ei olekaan väriläikkiä, ei ainakaan samassa paikassa kuin jollain toisella  yksilöllä. Tutkimme siis lintukirjaa ja nettiä; tulos: koiraat, naaraat ja nuoret käpytikat ovat väritykseltään hiukan erilaisia. Kotona sitten tutkailin hyvinkin tarkasti ottamiani valokuvia ja tulin siihen tulokseen, että kahdessa ylimmässä kuvassa on koirastikka, seuraavassa nuori tikka ja neljässä alimmassa kuvassa maailmaa ihmettelee vauvatikka tai ainakin taaperoikäinen. Tikanpoika on jotenkin lutusen pehmeän pyöreä ja vauvan näköinen. Se istuskeli laudalla kaikessa rauhassa ja katseli ikkunasta sisään eikä yhtään välittänyt, vaikka sieltä vastaan napittivat uteliaat kissansilmät. Sisu kulutti moniaita tunteja vahtien lintulaudan vieraita.

Seuraavassa osassa kuvaan kiipeävät lintulaudan nelijalkaiset ruokavieraat sekä vielä joku muukin Verkkoniemen asukas.