Vapun kunniaksi kaivelin kaapin kätköistä esille tuulettumaan vanhan hattuni, jonka olen koulun penkkiä kuluttamalla ja ylioppilaskirjoituksissa ahertamalla ansainnut joskus kauan sitten viime vuosisadalla. Ajattelin, että se olisi kissojen kanssa mainio rekvisiitta vapputervehdykselle. Suostuttelin kuvaukseen ensin Nöpö-vaaria, mutta vanha herra ihan kauhistui kun asettelin hattua hänen päähänsä. Yritin sitten saada Kaisaa innostumaan kuvauksesta. Hän istui tiskipöydällä, tuijotti minua tiukasti silmiin ja vaati ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Ei siis tullut kuvauksista mitään hänenkään kanssaan. Jonkin ajan kuluttua Julinka ilmaantui keittiöön; mielessä varmaan oli lounas tai välipala tai mikä tahansa ruoka, ihan niin kuin tyttärelläänkin. Mutta toisin kuin tytär, Julinka asettui pöydälle makailemaan. Laittelin siinä sitten kiireesti hattua rouvan päähän tai sinnepäin ja napsaisin kuvan. Hyvä, hienoa! Palkitsin hänet tietenkin pienen pienellä herkulla. Lopuksi sitten suurin haaste, perheemme kuopus Sisu-kisu. Sisu ei ollenkaan halunnut valokuvaan vaan ikkunalaudalle, jossa voisi rääkätä kaktusta näykkimällä sitä lehdistä. Aikojen päästä sain hänet pöydälle ja esittelin rekvisiitan. Sisu katseli sitä pitkään ja hitaasti ja huitaisi sen sitten lattialle. Sama toistui noin seitsemän kertaa. Yhden kuvan ehdin kuitenkin ottaa. Kaksi kissaa neljästä, ei hassumpi tulos ottaen huomioon, että valokuvamallit olivat erittäin vastahakoisia session suhteen! Joten HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!!!
 |
| Julinka-rouva hattuineen viime vuosisadan kuosisessa kuvassa. |
 |
| Sisu-kisu ja hattu ihan pikkuisen Andy Warhol-tyyliin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti