Hyvänen aika, joko siitä on niin kauan?

Kyllä, siitä on jo niin kauan! Siis siitä kun Miminkan J-tytöt Julinka ja Julija tulivat maailmaan kahdeksan vuotta sitten. Silloin meillä oli vielä vanhempaa polvea jäljellä muitakin kuin Nöpö, joka tuohon aikaan oli kahdeksanvuotias ja siis vielä nuori kissa. Mutta vuosien kuluessa vanhukset siirtyivät esi-isien joukkoon, ja Nöpöstä tuli meidän kissalan Grand Old Man. Tosiasia  tietenkin on, että siinä nuo muutkin ovat ikääntyneet ihan huomaamatta. Mutta nyt siis juhlitaan meillä ja Hepokullassa näitä kahta rouvaa, heidän kahdeksaa vuottaan, joiden aikana he ovat tuoneet niin paljon iloa niin monen ihmisen elämään.
 Asia voisi olla ihan toisin. Sisarukset jäivät viikon ikäisinä orvoiksi emon traagisen kuoleman johdosta, ja jos en olisi saanut heille heti varaemoa, he eivät olisi selvinneet. Mutta kiitos Janin, Annan ja Samin, saatoin viedä  orvot pienet siskokset Annan ja Samin balineesiemon Helmin luo, joka heti hyväksyi nämä kaksi harmaata rotanpojan näköistä reppanaa neljän oman pentunsa joukkoon. Helmi hoiti isoa pentulaumaansa kastraattineiti Biancan auliilla avustuksella, ja joka ikisestä pennusta kasvoi aivan ihana kissa. Annalla varsinkin, jolle Helmin pennut olivat ensimmäiset, oli kädet täynnä työtä, kun emon maito ei ihan riittänyt nälkäisille pennuille ja lisämaitoa piti antaa tuttipullolla. Ja myöhemmin ison kissaperheen ruokakuppeja sai olla täyttämässä kaiken aikaa ja hiekkalaatikoita tyhjentämässä. Kiitos vielä kerran, Anna!

Siskokset ovat tässä asettuneet kiipeilypuun ylähyllylle valokuvattaviksi. Ikää on noin seitsemän viikkoa. Julija on vasemmalla, Julinka oikealla, tai sitten toisin päin. Tytöt ovat syntyneet Julian päivänä, siksi heillä on melkein sama nimi. Kuvan otti Jan Nyström, samoin kuin seuraavankin.

Helmi-emon ensimmäinen pentue: kaksi siamilaista ja kaksi balineesia sekä kahden hengen RUS-vahvistus. Kävin noin kerran viikossa katsomassa pentuja. Voitte uskoa, että meno oli melkoinen, kun kaikki kuusi ipanaa oli yhtä aikaa hereillä ja siis myös liikkeellä, elleivät juuri sattuneet syömään. Ja vaikka venäjänsiniset näyttivät jotenkin nallekarhuilta solakoiden itämaisten rinnalla, eivät ne jääneet vauhdissa yhtään muista jälkeen. Meidän tyttöjen kotiinlähtöpäivänä kesäkuun alussa kaikki kuusi laittautuivat näin kauniiseen asetelmaan, jotta saatiin  kuva muistoksi yhteisestä varhaislapsuuden ajasta. Kuvat ovat niin kovin tärkeitä meille ihmisille.

Julija vietti vielä neljä viikkoa meillä siskonsa ja meidän vanhojen kissojen seurassa ennen muuttoaan Marja-Leenan kissaksi Hepokultaan. Näissä kahdessa kuvassa sisarukset lukevat sanomalehteä ja/tai ajavat toisiaan takaa Hesarin päällä. Niin tai näin, lapsilla on hauskaa, kun ne saavat leikkiä!

Eräänä päivänä Jan Nyström (Helmi-emon kasvattaja) tuli kameransa kanssa meille siskoksia kuvaamaan. Minä arvelin, että taitaa olla melkoinen haaste, tytöt kun ovat niin kovin liikkuvaisia. Jan katseli paikkoja, siirsin yhden ruokapöydän tuolin seinän viereen ja sanoi: - No niin, kissat sitten tuohon. Tuloksena oli vaikka kuinka monta hienoa kuvaa liikkuvaisista siskoista, jotka osasivatkin  suureksi hämmästyksekseni poseerata ihan liikkumatta.

Sisarukset vietiin näyttelyyn ensimmäisen kerran syyskuun alussa, ja jo siellä nähtiin, kummalla tytöistä oli paremmat mahdollisuudet. Julija aloitti hienosti, hän oli TP eli tuomarin paras ja pääsi loppukilpailuun paneeliin. Tyttö sitten jatkoikin näyttelyuraa käyden näyttelyissä silloin tällöin. Hän edustaa hienosti alkuperäistä skandinaavista linjaa. Korkeampia titteleitä varten pitää käydä ulkomaiden näyttelyissä. Julija kävin emäntänsä kanssa Ruotsissa useammankin kerran ja sai siellä paljon ihailijoita kauneutensa ja hienon luonteensa ansiosta. Hän saavutti GIC-tittelin ( Grant International Champion). Nyt hän on  eläkkeellä noista hommista, kas kissanäyttelythän ovat vähän niin kuin missikisat, tarkoitettu vain nuorille tytöille. Niin, ja kolleille - siis näyttelyt.

Julija miettii maailman menoa - tai ehkä pikku kärpäsen.

Ajattelin ottaa kuvan meidän Julinka-rouvasta ja laitoin tulppanimaljakon viereen rekvisiitaksi. Julinka siinä ensin haisteli yrttejä. Tietenkin sanoin, että ei ole syytä maistaa niitä, ne ovat pahoja.

Julinka nosti toisen takajalkansa selän päälle, laittoi korvansa kuuntelemattomuusasentoon ja otti tulppaaninlehden suuhunsa.

Sitten hän nosti korvat yläasentoon, sulki toisen silmänsä ja sanoi: -No, ota nyt sitten se synttärikuva!
Hm! aikamoinen pelle tämä syntymäpäivätyttö eli päivänsankari!

 

        Julijalle ja Julinkalle lämpimät onnittelut syntymäpäivän johdosta!