Kuukausi on vierähtänyt ystävänpäivästä, kolmekymmentä pimeää, sateista, räntäistä, tuulista päivää. Ja sitten yhtäkkiä: ruoho on vihreää (HUOM! nyt puhun Turun alueesta, muualla Suomessa on käsittääkseni vielä lumihankia ihan riittämiin), kevätlinnut laulavat, leskenlehdet kukkivat täyttä päätä ja aurinko, aurinko paistaa! Hoh hoh, tässähän tulee ihan runolliseksi. Olin tänään pitkästä aikaa lenkillä maastossa; vauhti oli tosin kuin etanalla, mutta siitä viis! Pääasia oli ulkoilu eikä nopeus.
Pietarin prinsessan emäntä on hienosti sisäistänyt sen asian, että kasvattaja niin kovin mielellään vastaanottaa kuvia ja terveisiä kotoa poismuuttaneista lapsukaisistaan. Asuupa kasvattikisu lähellä tai kaukana, aina on mukava kuulla, että asiat ovat hyvin. Suurkiitokset siis Birgitalle Pietariin. (Tämä teksti selitykseksi otsikon ensimmäiseen osaan: niin kaunis.)
Danten syntymäpäivää juhlittiin viime sunnuntaina, kun asukkaat olivat päässeet takaisin kotiinsa putkiremonttievakosta. Jo ensi vilkaisulla huomasi, että Dante oli viihtynyt vallan mainiosti evakossa, varsinkin ruokapöydässä. Ruoka oli ollut hyvää ja sitä oli ollut runsaasti. Tästä seurauksena pojan vyötärö on hävinnyt ja posket tulleet takaisin, ne komeat kollinposket! Harrolla on eri geenit kuin Dantella, häneen ei evakkomuona vaikuttanut sitä eikä tätä. Hän on ihan yhtä lutusen suloinen kuin aina.
 |
| Nykyajan uuninpankko. Tässäpä on kiva makailla ja häiritä emännän työskentelyä tietokoneen parissa - tai vaikka itse yrittää viestittää terveisiä tutuille! Että osaakin olla kissaneidillä upeat silmät, sanoisinpa että täydelliset venäjänsinisen silmät! |
 |
| Tämä kuva taitaa olla jo muutaman kuukauden takaa. Kaunis prinsessa Nadezjda on vangittuna häkkiin. Sieltä hän katselee, näkyisikö pelastavaa prinssiä missään. Tuolla... tai ehkä tuolla! Mutta eipä taida prinsseistä olla kaunottaren sankareiksi, ihan samalla tavalla ovat kaltereiden takana kuin prinsessakin - ollaanhan kissanäyttelyssä. |
 |
| Komea velipoika esittelee niitä kadoksissa olleita ja uudelleen löytyneitä kollinposkiaan, ja pikkuisen on ilme hämmentynyt: kuinkas nyt näin pääsi käymään. |
 |
| Tietysti tätä ilosanomaa voisi levittää kaikille kastraattipojille, jotka haluavat kutistuneet poskensa takaisin: pysytelkää pojat ruokapöydässä ajallaan älkääkä nirsoilko, niin tuota pikaa näytätte taas oikeilta kolleilta. Siis etupäästä; takapään poistoihin ei syöminenkään valitettavasti tuo mitään täydennystä, se ei palaa entiselleen vaikka mitä tekisi! |
 |
| Hurmaava Harro, jolla on posket melkein entisellään ja jolta löytyy myös vyötärö! |
