Viisi vuotta sitten Kaisa-rouva (Miminkan Klavdija) odotti esikoisiaan. Eikä vain Kaisa vaan myös minä - ja varmaan myös Julinka-äiti, jolle perintötekijät olivat suoneet suurperheen emon luonteen mutta vain yhden pentueen. Runebergin päivän jälkeen Kaisan pennut, kaksi reipasta pienokaista, sitten syntyivät. Ja kyllä me kaikki olimme tosi iloisia ja onnellisia! Vuodet ovat kuluneet nopeasti. Nyt on aika lähettää LÄMPIMÄT SYNTTÄRIONNITTELUT 5-VUOTIAILLE DANTELLE TURUN HALISIIN JA MIRIAMILLE TUKHOLMAAN! ONNEA, ONNEA ONNEA !
 |
| Miriam-tyttö on ottanut pienet iltapäivätorkut Kaisa-emon kainalossa, Mihail-poika on heräilemässä torkkupaikassaan tyynyn alla. Pennut ovat tässä vähän alle kuuden viikon ikäisiä. |
 |
Kiipeilypuu oli pikkukissojen ehdottomasti mieluisin oleskelupaikka. Monipuolisuudessa mikään muu paikka ei vetänyt sille vertoja. Siinä oli hyvä kiipeillä, tapella, lepäillä ja katsella ulos, nukkua ja vaikka syödä - tai ainakin juoda, kas kun emo usein hoksasi tuoda maitobaarin puuhun.
|
 |
| Venäjänsinisen kissan rotuominaisuuksiin kuuluu se, että korkealla on kiva olla, ja mitä korkeammalla, sen kivempaa. Kiipeilyä harjoitellaan jo pienestä pitäen. Korkealta on sitten kiva kurkistella alas. Taustalla näkyvä verho oli mitä mainion kiipeilyalusta. Sitä pitkin pääsi ihan katonrajaan asti, ja sinnehän ipanat myös aikanaan silppasivat. |
 |
| Mihail-pojalla oli isot jalat jo pienenä; niistä saattoi päätellä, että hänestä kasvaa iso kolli. Ja niinhän siinä kävikin. Mihail tässä noin kahdeksanviikkoinen. |
 |
Miriam-siskolla on suloinen vaaleanpunainen kieli, jonka hän haluaa tässä esitellä. Eivät hänenkään jalkansa mitkään ripakintut olleet, ja iso kaunis naaraskissa hänestä kehittyi. Valitettavasti näen häntä hyvin harvoin; hän muutti Ruotsiin, josta posti- ym.yhteydet tuntuvat olevan heikohkot, joten ei ole edes valokuvia.
Mihailin eli Danten huimasta kesäseikkailusta voitte lukea viime elokuun blogista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti