Tapahtui tänään. Osapuolet olivat lumoava kaunotar tropiikista eli silmieni ilo talven kylmyydessä ja pimeydessä sekä Kaisa-rouva.
 |
| Kas tässä on kaunotar tropiikista. Ostin se pari kolme vuotta sitten kukkakaupan tarjoushyllystä. Se kukki aikansa ja lopetti; jäljelle jäi tietenkin muutama lehti. Yleensä olen heittänyt orkidean kukinnan jälkeen pois, mutta tämä yksilö sai jäädä ikkunalaudalle. Muistinpa silloin tällöin antaa sille vähän juotavaakin. Vähän ennen joulua huomasin sen kasvattaneen ylimääräisen varrenpätkän, jossa oli pieniä nystyröitä. Jess! Uusi varsihan se siinä ja nuppuja! Sellaista ei meillä ole ennen tapahtunut. Tammikuun alussa aukesi ensimmäinen kukka, sitten toinen, kolmas ja neljäs. Ihan siinä vaan, keittiön ikkunalaudalla, lasin takana Suomen hyinen (?!), hämärä talvi. Ruukun ympärillä on koko ajan ollut muita ruukkukasveja suojaamassa kukkivaa kaunotarta, meillä kun liikuskelee näitä karvaisia kasvinsyöjiä. Kunnes sitten tänään... |
 |
| Nostin kaunottaren pöydälle upottaakseni sen juomaan viikoittaista vesiannostaan. Kaisa loikkasi pöydälle ja rupesi haistelemaan kukkaa. Tietenkin! Tätähän meillä tapahtuu jatkuvasti. Mutta ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Kaisa oli haukannut palasen ylimmän kukan terälehdestä. |
 |
| Mutta, mutta... nytpä ei ollutkaan kysymyksessä maukas tulppaani tai päivänkakkara vaan todella -yök yök - pahanmakuinen (vaikkakin ah, niin kaunis) viidakon lumoojatar. Terälehden pala löytyi lattialta. Kaisa poistui paikalta hiukan nolon näköisenä. Minä ajattelin, että ehkä Kaisa ei toista kertaa haukkaa orkidean terälehteä. Ja jos oikein ottaa opikseen, ei minkään kukan terälehteä - eikä lehteäkään. Hm... toiveajattelua! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti