Hyvää Uutta Vuotta !

Meidän nuorempi rouva, Miminkan Klavdija, tutummin Kaisa, täytti vuosia heti joulunpyhien jälkeen. Siis Kaisa sekä tietenkin sisko Lara (Klarisa) ja velipojat Sumu (Kassian) ja Laku (Klavdei). Seitsemän vuotta tuli täyteen 27. joulukuuta - ja minä mokoma kokonaan unohdin merkkipäivän. Syyttä ei Kaisa katsele vähän kaihoisasti kaukaisuuteen: kukaan ei muistanut, ei tullut herkkuja eikä lahjoja. Tässä nyt tulevat sekä Kaisalle että sisaruksille ONNITTELUT SYNTYMÄPÄIVÄN JOHDOSTA, pahasti siis myöhässä mutta sitäkin lämpimämmät!!
Toivotusten sarjaa jatkakoon MIMINKAN kissalan väen toivotus lukijoille: OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

Vuoden lyhin päivä

Maisema ulkona on kuin vanhanajan joulukortista, lumisen valkoinen. Ruuhka ja tungos kaduilla ja kaupoissa on ihan nykyaikaa - siis valtava. Tänään on vuoden lyhin päivä, siis siltä kannalta katsottuna, että aurinko näkyy (jos jossain näkyy, ei täällä lumisateen seassa) taivaanrannassa vähimmän aikaa koko vuonna. Huomenna päivä on jo hitusen pitempi kuin tänään, mikä tosiasia lohduttanee kaamosmasennuksesta kärsiviä.
Kissat eivät kaamosta tunne, päinvastoin. Kun yö on pitkä ja pimeä, sitä paremmin uni maistuu.

Sisu nukkuu pesässään olohuoneen sohvalla. Leuka on aseteltu kolmen tassun varaan. Korvien asento paljastaa, että aivot ovat rekisteröineet jonkin viestin.

"Jaksaisikohan haukotella?"

"No mutta mitä mä kuulen keittiöstä? Kuka siellä liikkuu?"

Nöpö-vaarihan se siellä hiippailee. Se on hypännyt pöydälle nuuhkimaan amaryllistä.

"Nythän mä putosin pesästä unipäissäni! Onneksi tänne sohvan puolelle enkä tuonne toisella, siellä olisin kolahtanut kovalle lattialle. Ei mar, nyt haukottelen oikein olan takaa ja jatkan sitten  unia. Ettei vaan jää päiväunet liian lyhyiksi, kun Marjatta sanoi, että tänään on vuoden lyhin päivä!"

Itsenäisyyspäivää

On pimeää kuten yleensäkin joulukuussa, sataa tihkua. Yksi itsenäisyytemme symboleista, lippu, riippuu tangossa tiukasti kiinni, kun täälläpäin ei  ollenkaan tuule tänään. On itsenäisyyspäivä. Miljoona (tai niillä main) suomalaista on päivällä katsonut klassikkoelokuvan Tuntematon sotilas. Minä en, tein vähän sukututkimusta netissä. Mutta kohta alkaa kahden tai kolmen miljoonan suomalaisen illanvietto television ääressä toisen klassikko-ohjelman parissa: linnan juhlat livenä. Siinä menen enemmistön mukana; avaan kohta television ja ryhdyn juhlimaan.
Kissat viettävät itsenäisyyspäivää niin kuin mitä tahansa pimeätä talvipäivää eli nukkuen. Julinka kyllä heräsi pari kertaa lounaalle vähän aamiaisen jälkeen.
Kaisa kiipesi makuuhuoneen puuhun vilkaistaakseen takapihan elämää. No, eihän siellä mitään elämää ole. Järjestin Kaisalle vähän viihdykettä huoparotan muodossa.

"Onpa tylsä maisema! Miksei meidän takapihalla koskaan ole pikkulintuja? Tai vaikka harakoita! Ne on kauniita!"



"Mikäs tuohon nyt lennähti? Joku rotta vai?"

"Mitä, sen suusta tulee narua ja puupallo! Tämmöistä en ole ennen nähnyt.Vai olenko?"

"Kai tämän kanssa nyt sitten pitää vähän leikkiä, kun Marjatta näkee näin paljon vaivaa. Jos vaikka puren narun poikki. Marjatta voi sitten askarrella sen ehjäksi!"



"Melkein katkesivat hampaani eikä naru mokoma. Sinne putosi lattialle koko rotta - ja siellä pysyköön! Rupean nukkumaan."

Pietarin tytöt, Princess Nadezjda ja Sylphida, eivät taida tietää itsenäisyyspäivästä mitään. Heillä on suloinen kylki kyljessä-hetki. Terveisiä Pietariin ja kiitos kuvasta!

Onnittelut 17-vuotiaalle päivänsankarille!

Päivänsankari tänään on Miminkan Hamilkar eli Nöpö, meidän oma kultainen hurmaava vanhaherra, jota me kotiväki onnittelemme lämpimästi. Päivänsankarin kunniaksi järjestetään iltapäivällä juhlat, joihin on kutsuttu monta vierasta! Vieraat tosin eivät ole venäjänsinisiä, mutta heidän kodeissaan asuu sellaisia, vieläpä Nöpön sukulaisia. Juhlat kävisivät kuitenkin liian jännittäviksi, jos sukulaiset henkilökohtaisesti tulisivat paikalle onnittelemaan suvun vanhinta, joten vain edustajat saapuvat.

Tämä kuva, samoin kuin seuraava, on otettu kesäkuussa mökillä. Kissat kuluttivat aikaa katselemalla ikkunasta ulos tuuleen ja sateeseen. Kurjasta säästä huolimatta - tai ehkä sen takia - lintulaudalla vieraili lintuja ja oravia, joita kissat pitivät tiukasti silmällä.

Nöpö hämmästelee rakeita, jotka ropisevat ikkunalautaan.

Nämä kaksi kuvaa ovat runsaan kahden vuoden takaa. Nöpön mielestä on mukava nuuhkia niittykukkien tuoksua -  kissankellojen, apiloiden, kärsämöiden. Niitä on myös ihan kiva maistella.

Toisaalta, ihan kaikkia kasveja ei tarvitse maistaa. Poutapilvi ja mårbacka saivat olla ihan rauhassa.

ONNEA SYNTYMÄPÄIVÄN JOHDOSTA, NÖPÖ!

Tampereellakin asuu Prinsessa

Sunnuntain tihkusateessa toteutin vihdoinkin pitkäaikaisen suunnitelmani käydä tapaamassa Tampereen prinsessaa, joka nyt yhdessä henkilökuntansa (leikittäjä, kokki,  tarjoilija, siivooja, autonkuljettaja  ym./yhteensä kaksi henkilöä eli Piia ja Lassi) kanssa asustaa uudessa viehättävässä kodissa. Tapani mukaan pikkuisen eksyin matkalla, mutta vika ei tällä kertaa ollut aivojeni navigaattorin vaan Tampereen kaupungin, joka on myllertänyt Kekkosentien mullin mallin yrittäessään kaivaa sitä tunneliin. Kylttien sekamelskassa hiukan harhauduin, mutta onneksi löysin tien perille puhelinsoiton ja pienen etsiskelyn jälkeen.
Ninni-prinsessa tunsi heti ääneni ja pysytteli seurassa koko ajan, vaikka yleensä monien venäjänsinisten tapaan ensin vieraiden tullessa kipittää piiloon ja liittyy seuraan pienen harkinta-ajan jälkeen. Otin hänestä paljon kuvia. Katsellessani niitä sitten kotona ihmettelin, miten kissa voikin olla niin erinäköinen kuvakulmasta riippuen. Yhdessä kuvassa hän näyttää aivan mummoltaan Julinkalta, toisessa taas hän on ihan isänsä Prins Emilin näköinen. Toki hän on ihan oman itsensä näköinen oikeasti livenä, kameran ikuistama tuokio vaan tuo esiin kissan erilaiset ilmeet.

Ninni tulee tervehtimään vierasta, joka onkin vanha tuttu - äänestä päättäen.

Hetki leikittäjän polvella. Tästä kuvasta tulee mieleeni N-pentujen isäpappa Prinsen.

Prinsessa istuu tuolilla ja tutkii tarkalla silmällä, mitä pöydälle ilmestyy.

Ninni on kova tyttö juttelemaan. Hänellä on monta eri ääntä ja sävyä niin kuin oli äidilläänkin nuorempana. Asia kyllä tulee selväksi.

Tämä Prinsessa pitää henkilökuntansa topakasti tassun alla. Ensin asia kerrotaan ja sitten katsotaan tiukasti, että siihen myös reagoidaan.

Pienen pieni punainen liikkuva piste on aivan mahtavan hauska Ninnin mielestä. Myös minun mielestäni, ja aionkin ostaa meille samanlaisen vempeleen kunhan pääsen niitä myyvään kauppaan.

Tässä kuvassa Ninni näyttää aivan Julinkalta...

mutta tässä hän on oma hurmaava itsensä, Mansen vihreäsilmäinen kaunotar!

Kiitokset vierailusta, Ninni, Piia ja Lassi!

Minne Prahan Prinsessa muutti?

Keväällä sain kuulla, että Princess Nadezjdan emännän työpaikkakunta  vaihtuu ja hän venäjänsinisineen muuttaa Venäjälle, Pietariin. Sehän on kissojen rodun esihistoriallinen kotimaa, ja Sylphida on syntynyt juuri Pietarissa, kun Birgitan työ vei hänet sinne  edellisen kerran. Joten juurilleen kissat palaavat, tavallaan - paitsi että Nadezjdan tunnettujen esi-isien joukossa ei esiinny yhtään venäläistä venäjänsinistä,  pelkästään vain ruotsalaisia ja suomalaisia ja muutamia muita. No mutta, olen aina uskonut, että venäjänsinisen kissarodun alkukoti oli Venäjällä joskus aikojen alussa.

 
Parisen kuukautta ovat kissaneidit totutelleet uuteen kotiinsa. Tietysti mukana tulleet tavarat ovat tuttuja, mutta varmaan koko muutto-operaatio on ollut kissoille jännittävä kokemus. Sylphida on kokenut muuttaja, Nadezjdalle muutto oli ensimmäinen. Toisaalta kissat ovat tottuneet matkustamaan, ovathan ne viettäneet kesälomat Tukholmassa. Nämä valokuvat on otettu pian Pietariin saapumisen jälkeen, ja jotenkin kissojen ilmeistä näkee, että oudossa paikassa ollaan. Nyt tytöt ovat jo varmaan ihan kuin kotonaan - paitsi että isoa terassia ei täällä ole, sitä missä Nadezjda Prahassa lenkkeili aamuin illoin ja joskus päivisinkin. Me täältä Prinsessan ensimmäisestä kodista kiitämme Birgittaa kuvista ja lähetämme lämpimät terveiset tyttötriolle heidän uuteen kotiinsa!

Siniturkkien mietteitä sunnuntaina

On kaunis aurinkoinen sunnuntaipäivä, ihanteellinen ulkoilupäivä. Valitettavasti poden sen verran syysköhää, etten viitsi lähteä ulos. Lepäilen vain ja seurailen kissojen sunnuntain viettoa. Usein niitä ei näy koko päivänä missään - paitsi lounasaikaan. Sauna on mieluinen paikka nukkua päiväunia, mutta tänään on toisin...

Julinka: - Voi hitsi, nyt en kyllä jaksa enää yhtään! Tuo kala vie  kohta hengen. Siinä on ihana tuoksu, kerta kaikkiaan huumaava, mutta kyllä se on kova poukkoilemaan karkuun! Siinä se nyt lojuu ihan viattomana, mutta aina se jotenkin  käpälistä karkaa. Vai itsekö sen päästän menemään? Nyt on ihan pakko nostaa koivet ylös ja vetää vähän henkeä - ja suunnitella uutta strategiaa!

Kaisa: - Tässä nyt lojun kiipeilypuussa ja tuijotan omia varpaitani. No, ihan sievät varpaat ne on, mutta tylsäksi käy pitemmän päälle varpaiden tuijotus. Jos kääntäisin päätäni ihan vähän vasemmalle, näkisin Marjatan pään yli, mitä se tekee tietokoneella. Jos kääntäisin pikkuisen enemmän, näkisin ulos takapihalle. Voihan siellä olla jotain elämää, ehkä. EVVK.
 

Nöpö: -  Kylläpä nukuttaakin tässä syysauringon paisteessa. Mutta on mukava antaa auringon lämmittää vanhoja luitaan, sano! Ipana tuolla toisessa päässä pitää aikamoista meteliä. Miten kummassa se on oppinut kehräämään tuolla lailla, semmoinen rääpäle kuin se oli pienenä? Mutta on siitä kasvanut ihan kelpo kolli. Minua juoksuttaa aina välillä, mutta liikunta tekee hyvää meille vanhoille. Toinen silmä kyllä täytyy pitää raollaan kun sen kanssa nukkuu samalla sohvalla, sen metkuista ei koskaan tiedä!

Sisu: - Tässä papan kanssa nukutaan sohvalla, kumpikin omassa päässä sohvaa. Pappa ei huoli viereensä, menisin jos se ottaisi. Kehräisin sille ihan hirmuisesti, niin että kuuluisi ympäri taloa - ainakin melkein. Sitten se ei enää voisi nukkua sen kovan kehruuäänen takia. Tai sitten voisin hypätä tästä ihan yhtäkkiä papan viereen. Siihen se heräisi ja lähtisi juoksemaan vaikka saunaan. Mutta emmä viitsi kun olen periaatteessa kiltti kissa enkä mikään vanhojen pappojen kiusaaja.