Itsenäisyyspäivää

On pimeää kuten yleensäkin joulukuussa, sataa tihkua. Yksi itsenäisyytemme symboleista, lippu, riippuu tangossa tiukasti kiinni, kun täälläpäin ei  ollenkaan tuule tänään. On itsenäisyyspäivä. Miljoona (tai niillä main) suomalaista on päivällä katsonut klassikkoelokuvan Tuntematon sotilas. Minä en, tein vähän sukututkimusta netissä. Mutta kohta alkaa kahden tai kolmen miljoonan suomalaisen illanvietto television ääressä toisen klassikko-ohjelman parissa: linnan juhlat livenä. Siinä menen enemmistön mukana; avaan kohta television ja ryhdyn juhlimaan.
Kissat viettävät itsenäisyyspäivää niin kuin mitä tahansa pimeätä talvipäivää eli nukkuen. Julinka kyllä heräsi pari kertaa lounaalle vähän aamiaisen jälkeen.
Kaisa kiipesi makuuhuoneen puuhun vilkaistaakseen takapihan elämää. No, eihän siellä mitään elämää ole. Järjestin Kaisalle vähän viihdykettä huoparotan muodossa.

"Onpa tylsä maisema! Miksei meidän takapihalla koskaan ole pikkulintuja? Tai vaikka harakoita! Ne on kauniita!"



"Mikäs tuohon nyt lennähti? Joku rotta vai?"

"Mitä, sen suusta tulee narua ja puupallo! Tämmöistä en ole ennen nähnyt.Vai olenko?"

"Kai tämän kanssa nyt sitten pitää vähän leikkiä, kun Marjatta näkee näin paljon vaivaa. Jos vaikka puren narun poikki. Marjatta voi sitten askarrella sen ehjäksi!"



"Melkein katkesivat hampaani eikä naru mokoma. Sinne putosi lattialle koko rotta - ja siellä pysyköön! Rupean nukkumaan."

Pietarin tytöt, Princess Nadezjda ja Sylphida, eivät taida tietää itsenäisyyspäivästä mitään. Heillä on suloinen kylki kyljessä-hetki. Terveisiä Pietariin ja kiitos kuvasta!