Näyttelykuulumisia ja tuliaisia kotijoukoille

Miminkan venäjänsiniset ovat taas joukolla (siis kolme, onhan se jo pieni joukko) käyneet näyttelyssä viime ja toissaviikonloppuna. Toissa lauantaina, 12. toukokuuta Nallukka eli Miminkan Leonid osallistui Tukholmassa näyttelyyn, sai sertin ja valmistui IP:ksi (International Premioriksi). Mahtavaa! Onnittelut Nallukalle ja myös Marja-Leenalle!
Viime lauantaina, 19. toukokuuta Prahan prinsessa, Miminkan Princess Nadezjda pääsi ensi kertaa näyttelyyn ihan siellä nykyisessä kotikaupungissaan. Hän kilpaili avoimessa luokassa ja sai tuloksen ex 1 ja CAC. Hieno tulos ensikertalaiselle!  Onnittelut myös Nadezjdalle ja Birgitta-emännälle!Sunnuntaina 20. toukokuuta sisko Ninni eli Miminkan Princess Nioradza osallistui näyttelyyn Tampereella myös avoimessa luokassa kuten sisko. Hienosti Ninni kilpaili, tuloksena ex 2 ja sievä pikku ruusuke muistoksi. Onnittelut Ninnille, Piialle ja Lassille ja kiitokset kaikille siitä, että haluatte tuoda kauniit kissanne näyttelyyn muidenkin ihailtaviksi.

Nallukka katsoo totisena kuten aina uuden iglunsa uumenista tyyppiä, joka uskalsi tulla tökkimään hänet hereille ja valokuvattavaksi. Minäpä se olin, kun halusin ottaa pojasta kuvan näyttelyhäkissä, ei tosin Tukholmassa vaan jo viime vuonna Espoossa, kun Nallukka valmistui Premioriksi.

Nallukka nauttii kevätauringon lämmöstä pöydällä, johon auringonsäteet osuvat juuri sopivasti.

Emäntä kuvasi Princess Nadezjdan näyttelyhäkissä odottelemassa arvosteluun viemistä. Tyttö tarkkailee uteliaana kaikkea uutta ympärillään. Tuomarinpöydällä hän oli oma itsensä, vilkas ja eläväinen.

Tuomari oli moneen otteeseen kehunut Nadezjdan silmien upeata vihreyttä, mikä on aikaa myöten aina vain vahvistunut. Ei kehunut suotta!

Princess Nioradzan silmien vihreys on kyllä samaa luokkaa kuin siskolla, ei voi muuta sanoa. Ninni katselee miettiväisen oloisena jotakin, ehkä häkkineliön vastakkaisella puolella vangittuina olevia nelijalkaisia lajitovereitaan.

Ninni emännän sylissä matkalla arvosteluun. Tämä on jo tuttua Turun näyttelystä maaliskuussa, ei mitään hätää siis!

Ei juttua ilman Sisua! Lankesin ostamaan näyttelystä kotijoukoille tuliaisiksi tällaisen kissojen riippukeinun, kun se näytti niin mukavalta. Osasin jopa kasata sen itse, tietenkin Sisun avustamana, ja Sisuhan siihen pääsi ensimmäisenä keinumaan. Minä annoin vauhtia, Sisu katseli silmät pyöreinä, mutta viihtyi keinussa melkoisen tovin.

Nurkasta kuului kummaa ääntä, ja kas! siellähän istui Julinka tyhjä kuivamuonanäytepussi kuonossaan. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta. Julinka on niin perso kaikenlaiselle ruualle, että hänen täytyy tarkistaa tyhjät pussitkin, ettei vain ruuanmuruakaan menisi hukkaan. Huom! hän on dyykannut pussin  keittiön roskiksesta.

Julinkakin mahtuu keinuun; pohja tosin laskeutuu lähemmäksi lattiaa kuin ruipelon tyttärenpojan alla, mutta ei haittaa mitään. Sitä paitsi Julinka on onnistunut laihduttamaan viime kesän jälkeen kokonaisen kilon, mutta vielä on varaa keventyä jonkin verran ennen kuin häntä voi laihaksi haukkua.