Näyttelykuvia, osa 1

 Viime viikonloppuna oli kissanäyttely Turun Messukeskuksessa. Paikalle on saapunut aika monta sataa karvaturkkia ja jokunen karvatatonkin. Venäjänsinisiä oli kumpanakin päivänä toistakymmentä. Oli mukava tavata tuttuja kissoja ja heidän omistajiaan. Todella mukavaa oli nähdä omia kasvatteja, sekä kokeneempia kävijöitä että ensikertalaisia näyttelyssä. Kiitokset Marja-Leenalle, Ullalle, Piialle sekä Elisalle ja Samille.
Pitemmittä puheitta kuvien pariin! Tässä osa, jatkoa seuraa huomenna - toivottavasti.

Miminkan Julija, porukan grand lady, odottelee uudessa kömmössään toiminnan alkamista.

Julija odottelee omaa vuoroaan emännän sylissä.

Tuomari on jo arvostellut Julijan, nyt odotellaan että hän saa kirjoitetuksi mielipiteensä arvosteluseteliin.

Miminkan Prince Nikolai eli Kosmo emäntänsä sylissä,

...sitten tuomarin pöydällä

ja sitten tuomarin käsittelyssä. Tämä lauantain tuomari totisesti käsitteli kissoja tavalla, jollaista en olen ennen nähnyt. Ja kaikenlaista olen sentään nähnyt vuosien varrella käydessäni kissojani kanssa näyttelyissä.

Tässä tuomari mittaa hännän pituutta ja kokeilee, onko hännän päässä jotain ylimääräistä eli ns. knikki. Ei ole. Kosmo katsoo hieman pitkään moista touhua.

Jotakin tuomari tässäkin etsiskelee, ehkäpä kollipojan  kulkusia sieltä hännän alta. No, ne nyt näkyvät mainiosti ihan vain kertavilkaisulla.

Kosmon ilme  tässä vaiheessa arvostelua kertoo kaiken: tylsää, saisi jo loppua. Hienosti Kosmo jaksoi loppuun asti, mutta hänellähän onkin takanaan jo yksi näyttelyssäkäynti viime marraskuussa, silloin nuoriso-osastolla. Nyt hän on  virallisesti kissa-aikuinen eli juuri ja juuri kymmenen kuukautta kuten sisko Ninni.

Sitten tuomarin käsittelyyn pääsi sisko Ninni eli Miminkan Princess Nioradza.

Ninni kurkistaa Piian kainalosta.

Tiukkaa tuijotusta puolin ja toisin.

Näinkin voi käydä, kun on pieni ja kevyt. Pääsee istumaan tuomarin kämmenelle.

Helpottunut ilme sekä kissalla että emännällä. Ensimmäinen arvostelu on onnellisesti ohi.

.