Miminkan Russian Blue: Kissoja, kissanpentuja ja kissaihmisiä

Vietin viime viikonlopun Göteborgissa venäjänsinisten kissanpentujen ja vähän vanhempienkin kissojen sekä heidän mukavien omistajiensa seurassa. Siitä lähtien kun Kaisan tytär pikku Miriam sai ensimmäiset pentunsa 11. tammikuuta, aloin suunnitella matkaa Ruotsin länsirannikolle katsomaan tyttöä ja hänen lapsosiaan. Erinäisistä syistä en päässyt matkaan aiemmin, mutta ei väliä, tämä oli hyvä aika nähdä pennut, kun ne nyt ovat jo kehittyneet omiksi pikku persoonikseen.
Pentuja on kolme, kaksi tyttöä ja niille veli. Tyttöjen nimet ovat Mudhoneys Julieta ja Juliana ja poika on Julier, kutsumanimeltään Pyret eli pikkuinen, hän kun oli syntymäpainoltaan vähäisin. Oli mutta ei ole enää.
Pennut ovat todella kauniita ja sopusuhtaisia. Niillä on kaikilla oikein hyväntuntuinen pehmeä turkki, kahdella jo lupaava silmien viherrys. Ne ovat reippaita, rohkeita ja sosiaalisia. Oli taas mukava seurailla pentujen loputonta uteliasuutta ja tutkimisintoa, kun ne touhusivat olohuoneesssa ja leikkivät uusien ja vanhojen lelujen kanssa. Sain ottaa yhden kerrallaan syliini, kääntää selälleen ja silitellä vatsaa. Pentu köllötteli siinä pitkät ajat ja kuunteli vieraalta kuulostavaa puhetta. Ihanaa!
Heidän emonsa Miriam aika lailla äitinsä Kaisan näköinen, vähän pienempi ja tällä hetkellä tietysti imetyksen jäljiltä melko hoikassa kunnossa. Olen ihan varma, että hän muisti minut ja tunsi ääneni. Hän näytti kuuntelevan kovin tarkasti, kun puhuin hänelle suomea. Toisen emon, Disentiksen, pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa jo jokin aika sitten, ja rouva oleilikin omissa oloissaan.
Lauantaina iltapäivillä lähdimme kaupungille ja suunnistimme tervehtimään Mistlurens-kasvattajaa B-G:tä ja hänen tyttöjään. Minun ensimmäinen venäjänsiniseni Mirjam, kasvatukseni kantaäiti oli juuri Mistlurens-kissalasta. Nyt siellä oli kauniilla Marisa-emolla hoideltavanaan kaksi suloista tyttöpentua Siri ja Sonja apunaan nuori Nora-neito.
Sunnuntaina Kyanos-kasvattaja Karin tuli noutamaan minua ja isäntääni ja vei meidät kävelylle Göteborgin kasvitieteelliseen puutarhaan. Hieno paikka! Käväisimme kasvihuoneessa ihastelemassa toinen toistaan upeampia orkideoja. Sääkin oli upea, noin 17 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Puutarhasta siirryimme Karinin kotiin kahville ja tervehtimään hänen kissojaan. Ja eikös sielläkin ollut kissanpentu, pieni neljän kuukauden ikäinen Bibi-tyttö, joka emäntänsä Karinin mukaan on niin raidallisessa ja ruudullisessa iässä, että harvoin näkee.
Illalla sitten lensin takaisin Turkuun Tukholman kautta, samaa reittiä kuin lauantai-aamuna saavuin. Turussa oli sää hiukan toisenlainen kuin Göteborgissa, lämpötila juuri ja juuri nollan yläpuolella.
Minulla oli tosi mukava viikonloppu kauniiden kissojen ja mukavien kissaihmisten Martinin, Karinin ja B-G:n ja heidän perheidensä kanssa, kerran vielä lämpimät kiitokset siitä heille.
Otin valtavasti kuvia, ja viikko onkin sitten vierähtänyt kuvia katsellessa ja käsitellessä. Vaikeinta on nyt valita, mitkä laitan tähän tähän mukaan kun kaikkia ei voi ottaa.