Paluu kanavalle ONNITTELUIDEN KERA!

Edellisessä tekstissä taisi olla jotakin sellaista, että asiaan palataan lähitulevaisuudessa. Ihan näinhän ei käynyt, anteeksi vaan kovasti kun tauosta tuli odottamattoman pitkä. Tuli vaan eteen asioita, joiden takia kirjoittaminen jäi - yksi niistä oli tietokoneen hajoaminen, mutta sen korjaamiseen ei toki mennyt aikaa kuukausikaupalla.
Toivottavasti noudatitte neuvoani ja kävitte tapaamassa Rooman kissoja, joko sivustolla tai livenä.

Tänään meillä on juhlapäivä! Kissakatraamme vanhin, Miminkan Grand Old Man Hamilkar, kotioloissa Nöpö, täyttää tänään 18 vuotta! Kyllä vaan! Onnea Nöpölle!
Päivänsankarin kunto on oikein hyvä, sekä ruumiillinen että henkinen. Valppaasti hän seuraa elämää nenä kiinni ikkunalasissa. Olen taitellut olohuoneen ikkunalaudalle lämpimän ja pehmeän fleecehuovan, jonka päällä on mukava makailla ja katsella, kun linnut lentelevät lähipuissa. Eihän siinä viltillä makaillessa koko ajan jaksa pitää silmiä auki, nokoset ovat sopiva jatko lintujen bongaukselle. Nöpö harrastaa päivittäin myös kevyttä - ja lyhyttä - juoksua sekä juttelua minun kanssani. Meillä on joskus hyvinkin syvällisiä keskusteluja, usein aiheesta ruoka ja missä sitä seuraavan kerran syödään. Syödäänkö saunassa vai olohuoneen sohvalla vai missä? Siis niin että Julinka ei näe. Kas kun Julinka ei millään ymmärrä, että hänellä ja Nöpöllä nuo dieetit ovat aivan erilaiset.

Mutta tänään, syntymäpäivänään, Nöpö saa herkkuaterian onnittelulaulun kera.

Joku haluaa matkalle mukaan...

Noin kuukausi sitten piipahdin ystävän kanssa Roomassa muutaman päivän matkalla. Italiassa olen ennenkin vieraillut, itse asiassa hyvinkin monta kertaa, mutta enempi siellä maan pohjoisosassa. Rooma oli uusi tuttavuus. Vaikka matka kesti vain viisi päivää, siinä ajassa ehti tutustua jo aika moneen kohteeseen - ja niitähän Roomassa riittää. Sään jumalatar Esteri oli suosiollinen ja antoi auringon paistaa hellelukemissa 27-30 astetta. Vähempikin olisi riittänyt raunioilla vaelteluun, mutta nyt ei sovi valittaa. Oli se sitten sellainen pieni lämmin kesä, kas kun tänne kotomaahan ei näytä kesäsäätä kehittyvän lainkaan.

Muutama päivä ennen matkaa hain matkalaukun kellarista. Se ei kiinnostanut kissoja yhtään, ei ennen  kuin avasin sen pakkaamista varten. Silloin Sisu loikkasi sinne oitis ja jäi odottelemaan matkan alkamista. Sisu tykkää matkustamisesta - ei tietenkään matkalaukussa vaan omassa pikku matkustuslaukussaan.

"Jess, lähdetään matkalle!"

"Olen kuullut juttua Roomasta! Ah, sinnehän mä olenkin aina halunnut päästä! Siis mitä, että kissa pois laukusta... Ei ollenkaan mukaan? Mutta mä vien täällä vain ihan pienen pienen tilan. Eikö siltikään?"

Kuherteleva pari Colosseumin ikivanhoilla raunioilla.

Appelsiinit ovat kypsyneet Quirinaliksen kukkulalle johtavan kadun varren puissa.

Tämä eläinhahmo - koira, susi? - löytyi Vatikaanin museosta.

Siellä yleisöä pelotteli myös tämä vekkuli.

 Largo di Torre Argentinan rauniot. Päällisin puolin ne näyttäisivät olevan ihan tavalliset roomalaiset rauniot, mutta mitä vielä! Tämä alue on parinsadan hylätyn kissan koti. Raunioille eivät turistit pääse kuljeksimaan, ainoastaan kissa-asukkaat; turistit saavat pysytellä katutasossa aidan takana kuvaamassa raunioita ja siellä asuvia kissoja.

Käykääpä lukemassa www.romancats.com  -sivusto, niin teille selviää, mistä on kysymys. Paikka on hylättyjen kissojen koti, jossa niistä huolehditaan koko niiden elämän ajan. 

          

Aukion yhdessä kulmauksessa on portti ja sen takana portaat alas. Sisätilat ovat ruukkukasvien takana, ovella odottaa muutaman kissan vastaanottokomitea.

Kissoja on lähes kaikenvärisiä...

                                                                               

ja kaikenkuvioisia ja niitä on kaikenlaisissa paikoissa.

Yhteistä näille kissoille on se, että ne nukkuvat. Ja onko se nyt mikään ihme - tässä helteessä ja juuri parhaaseen siesta-aikaan!

                 Pysytelkää kanavalla, jatkoa Torre Argentinan kissoista seuraa lähitulevaisuudessa...

Näin juhlittiin Pietarissa

Pricess Nadezjdan emäntä oli valmistanut syntymäpäivätytölleen (birthdaygirl) varsinaisen juhlaherkun, turskakakun, jota koristaa Ruotsin lippu. Lippua ei syödä, sen prinsessa oppi jo kolme vuotta sitten. Kakku on iso, ei mahdu yhdelle lautaselle. Toinen annos on tietysti Sylphida-ystävälle, onhan jaettu ilo kaksinkertainen, samoin myös jaettu turskakakku - tai ainakin sen nauttimisen ilo!

'Syön ensin tältä puolelta.'

'Sitten tältä toiselta puolelta. Lippu on jo vinossa, taitaa kaatua mutta ei voi mitään!'

'Todella hyvää kakkua!
  Sylphida-ystäväni, missä olet? Tule jo maistamaan!'

 

 

Onnea, onnea, onnea vaan...

...punainen tupa ja perunamaa!
Tänään neljä vuotta täyttävät Miminkan prinssi ja prinsessat eivät ehkä kovastikaan arvosta tuon vanhan onnittelulorun tarjouksia. Ikioma pehmopesä ja täysi lautasellinen herkkuruokaa on enemmän heidän mieleensä. Mutta onnitteluhalit ja pusut varmasti kelpaavat ! Ja tietenkin se syntymäpäivän kunniaksi valmistettu lautasellinen herkkuruokaa! Piialle ja Birgitalle kiitokset prinsessojen kuvista!

Miminkan Princess Nioradza 'Ninni', tyttömme Tampereella, on touhukas neito. Tässä hän selvästikin havittelee maljakon ruusuja. Ja jos on veljeensä Sisuun tullut, aikomuksenaan on maistaa niitä pikkuisen.

Talon isäntäväen tapaan Ninni on kiinnostunut urheilusta, siis lähinnä penkkiurheilijana kotisohvalla. Tässä katsotaan lätkämatsia. 

Ninni on viehkeä neito; tässä hän poseeraa aurinkoisella parvekkeella.

Auringonpaisteessa on tainnut tulla kuuma, siis pois parvekkeelta. Vasen etutassu on viehättävästi vähän kohollaan. Vai onko kysymyksessä metsästys, tassu valmiina iskemään,  saaliina kevään ensi kärpänen?

Princess Nadezjda, neito Pietarin suunnalta, keskittyy tuijottelemaan näyttelyhäkistä ulos.

Tässä samainen prinsessa tuijottaa arvostelevaa tuomaria silmiin. Se tuotti tuloksia, prinsessahan saavutti näyttelyssä IC-tittelin, kuten jo aiemmin on kerrottu.

Meidän ikiomalla touhuliiniprinssi Sisulla on tapana asettua kiipeilypuuhun ja katsella siitä ulos takapihalle. Kyllä siellä joskus jotain tapahtuu: pupu käy syömässä ruohoa, jokunen lintukin pyrähtelee pihan puissa, talon pikkulapset mekastavat hiekkalaatikolla. Tylsää pitemmän päälle, mutta siihen voikin sitten uinahtaa tuokioksi tai pitemmäksikin aikaa.

Sisussa on kyllä vähäsen filosofin vikaa. Ainakin hän näyttää ajattelevan syvällisiä ajatuksia, esimerkiksi elämän irrationaalisuutta tai seuraavan aterian koostumusta. Siis näyttää, mutta kuka näistä kissojen ajatuksista mitään selkoa ottaa silloin, kun ne nojaavat leukaa tassuun ja katselevat kaukaisuuteen.

Sydämelliset onnittelut 4-vuotiaille N-pennuille!

Sisun vapputervehdys

Sisun lisäksi koko Miminkan kissalan väki toivottaa ystävilleen oikein aurinkoista, lämmintä ja mukavaa vappua! Olemme sitä mieltä, toisin kuin Sisu-kisu, että vappu on ihan mukava kevään juhla, ei lainkaan väsyttävän pitkästyttävä niin kuin Sisun naamasta voisi päätellä.

Tänään onnittelemme J-tyttöjä

Yhdeksän vuotta on kulunut siitä, kun Miminkan J-tytöt Julinka ja Julija syntyivät (Julian päivänä). Julija muutti aikanaan Marja-Leenan kissaksi, Julinka jäi tänne kotiin.
Sydämelliset onnittelut tytöille heidän syntymäpäivänään tänään sunnuntaina 12. huhtikuuta.

Julija

Julinka

Katajavanhus ja valkoinen kukka

Ihan höpöjä en eilen jutellut, kun arvelin että keskiviikon kova tuuli olisi voinut paiskata puun oksan päähäni luontoretkellä. Kävin tänään taas lenkillä... ja mitä näinkään!

Keskiviikkona tämä katajavanhus vielä seisoi ehjänä paikallaan lenkkipolun varrella.

Kiipesin sen ohi ylemmäs mäenrinteeseen nähdessäni valkoisen kaunottaren. Kyyristelin siinä polvillani kuvatessani kukkaa. Onnekseni tuuli ei juuri silloin katkaissut katajan runkoa. Olisi ollut aika ikävää saada päälleen miljoonia neulanteräviä katajanneulasia. Valkoinen kukkakaan ei jäänyt kaatuvan puun alle.

Sammakkolammella on alkanut tapahtua! Mennessäni sinne tänään näin kauempaa useita päitä vedenpinnan yläpuolella. Hetihän ne sukelsivat pinnan alle, kun huomasivat minut. Asetuin istumaan lammen reunalle kamera valmiina. Aikojen kuluttua tämä veijari ilmaantui ahdin valtakunnasta näkösälle. Ja mitä tapahtuukaan hetken kuluttua ihan siinä vieressä?

Toisensa löytänyt pariskunta nousi pintaan - onnellisina yhdessä. Veijarimme ilmekään ei värähdä. Aina ei voi onnistua. Mutta ehkä ensi kerralla. Tai ensi vuonna.

Kuplat vain jäivät, kun pariskunta sukelsi näkymättömiin. Pian nekin katosivat. Mutta lohdutukseksi pikku veijarille: häähumu on vasta alkamassa, ehkä sinua onnistaa jo huomenna!

Vielä pari kuvaa sinivuokoista. Aurinko on lämmittänyt niitä, eikä tuulikaan ole tuivertanut tänään. Ne ovat avanneet terälehtensä koko komeuteensa. Ihmiset olivat tänään runsain joukoin liikkeellä lenkkipolulla ja siis ohittivat tämän kauniin kukkarykelmän. Huomattavan moni pysähtyi ja otti kännykkäkamerallaan niistä kuvan muistoksi sen sijaan, että olisi poiminut niitä kimpun kotiin vietäväksi. Hurraa kännykkäkameroille!