perjantai 12. kesäkuuta 2015

Joku haluaa matkalle mukaan...


Noin kuukausi sitten piipahdin ystävän kanssa Roomassa muutaman päivän matkalla. Italiassa olen ennenkin vieraillut, itse asiassa hyvinkin monta kertaa, mutta enempi siellä maan pohjoisosassa. Rooma oli uusi tuttavuus. Vaikka matka kesti vain viisi päivää, siinä ajassa ehti tutustua jo aika moneen kohteeseen - ja niitähän Roomassa riittää. Sään jumalatar Esteri oli suosiollinen ja antoi auringon paistaa hellelukemissa 27-30 astetta. Vähempikin olisi riittänyt raunioilla vaelteluun, mutta nyt ei sovi valittaa. Oli se sitten sellainen pieni lämmin kesä, kas kun tänne kotomaahan ei näytä kesäsäätä kehittyvän lainkaan.

Muutama päivä ennen matkaa hain matkalaukun kellarista. Se ei kiinnostanut kissoja yhtään, ei ennen  kuin avasin sen pakkaamista varten. Silloin Sisu loikkasi sinne oitis ja jäi odottelemaan matkan alkamista. Sisu tykkää matkustamisesta - ei tietenkään matkalaukussa vaan omassa pikku matkustuslaukussaan.

"Jess, lähdetään matkalle!"

"Olen kuullut juttua Roomasta! Ah, sinnehän mä olenkin aina halunnut päästä! Siis mitä, että kissa pois laukusta... Ei ollenkaan mukaan? Mutta mä vien täällä vain ihan pienen pienen tilan. Eikö siltikään?"

Kuherteleva pari Colosseumin ikivanhoilla raunioilla.

Appelsiinit ovat kypsyneet Quirinaliksen kukkulalle johtavan kadun varren puissa.

Tämä eläinhahmo - koira, susi? - löytyi Vatikaanin museosta.

Siellä yleisöä pelotteli myös tämä vekkuli.

 Largo di Torre Argentinan rauniot. Päällisin puolin ne näyttäisivät olevan ihan tavalliset roomalaiset rauniot, mutta mitä vielä! Tämä alue on parinsadan hylätyn kissan koti. Raunioille eivät turistit pääse kuljeksimaan, ainoastaan kissa-asukkaat; turistit saavat pysytellä katutasossa aidan takana kuvaamassa raunioita ja siellä asuvia kissoja.


Käykääpä lukemassa www.romancats.com  -sivusto, niin teille selviää, mistä on kysymys. Paikka on hylättyjen kissojen koti, jossa niistä huolehditaan koko niiden elämän ajan. 
          
Aukion yhdessä kulmauksessa on portti ja sen takana portaat alas. Sisätilat ovat ruukkukasvien takana, ovella odottaa muutaman kissan vastaanottokomitea.

Kissoja on lähes kaikenvärisiä...
                                                                               
ja kaikenkuvioisia ja niitä on kaikenlaisissa paikoissa.

Yhteistä näille kissoille on se, että ne nukkuvat. Ja onko se nyt mikään ihme - tässä helteessä ja juuri parhaaseen siesta-aikaan!

                 Pysytelkää kanavalla, jatkoa Torre Argentinan kissoista seuraa lähitulevaisuudessa...

Ei kommentteja: