Prinsessa ja juhlahetki lipun kera

Sain N-pentueen syntymäpäivän jälkeen Prahasta kuvapostia. Prinsessa Nadezjda  nautiskelee juhla-ateriaa, jonka emäntä tarjoili hänelle päivän kunniaksi. Lisäilin kuviin tekstit, jotka kylläkin keksin omasta päästäni, mutta jotka voisivat olla totta. Kehon kielihän on niin helposti luettavaa - mutta usein siinä voi mennä komeasti metsäänkin, sen myönnän.

" Ihanaa, mulla on syntymäpäivä! Mä saan varmaan jotain kivaa lahjaksi! Ja herkkunamiruokaa, jees! Nyt emäntä availee purkkia, mä haistan sen  keittiöstä tänne asti. Mitä ihmettä se hidastelee? Etsii lippua! Eikös se nyt ole ihan liikaa, näin pienen kissan vuoksi lippu?"



 

"Happy birthday to you...  selvä, onnittelulaulu on pakollinen. Lippu on kyllä hieno! Sitten puheet, toivottavasti lyhyet. Tämä ruuan tuoksu huumaa kaikki muut aistit, en millään jaksaisi enää kuunnella, tekisi  ihan mieleni..."

                                   

"Kyllä, lipaisen ihan vain pikkuisen kielenkärjellä reunasta, kukaan ei huomaa mitään. Kyllä osaakin olla namia! Ja sä Sylphida saat oman herkkusi sitten omana syntymäpäivänäsi.

"Ai nytkö on laulut ja juhlapuheet loppu? Enkös kuunnellutkin kiltisti loppuun asti! Nyt keskityn syömiseen. Mitä, lippuako ei kuulu syödä? No en kyllä aikonutkaan. Syntymäpäivää voisi pieni kissa viettää vaikka joka päivä, jo pelkästään tämän sapuskan takia!

Onnittelut Miminkan pienimmille!

 Sisu ja sisarukset eli Miminkan N-pennut täyttävät tänään kolme vuotta ja saavat  täältä Miminkan kissalasta lämpimät onnittelut ja paljon haleja ja pusuja, hugs and kisses, puss och kram! Ja vaikka kisuista on jokunen kuva jo ennestään näillä sivuilla, laitetaan vielä muutama lisää.

Tästä kuvasta tulee mieleen Nisse-polkan sanat: "On pulleita massuja, korvia, tassuja, häntiä vilisten...  Runsaan viikon ikäiset pienokaiset ovat saaneet masut täyteen maitoa ja nukahtaneet somaan kasaan, Kaisa-emo on varmaankin lähtenyt pienelle kävelylle. 

Pennut kolmeviikkoisia. Taas on nukuttu tiiviisti kylki kyljessä, mutta nyt on aika herätä...

ja aloittaa leikkituokio.

Meillä on kaikkien pentueiden seurana  pentukorissa ollut ikioman emon lisäksi varaemo, jolta ei kylläkään herunut maitoa ja joka ei muutenkaan hoidellut pentuja mutta jonka lämpimään kylkeen tai päälle oli ihana kiivetä nukkumaan, kun se varsinainen emo oli lähtenyt omille teilleen. Kuumavesipullo, mikä mainio keksintö!

Pennut ovat jo lähteneet pois pentukorista; ikää niillä on neljä viikkoa. Aamuauringon lämmittäessä matonkulmaa Kaisa-emo on kutsunut lapsensa maidolle. Muut ovat jo saaneet annoksensa, Sisu vielä nauttii omastaan.

Sisu, viisi viikkoa, ja panda. Panda on käsinukke ja suunnilleen naisihmisen kämmenen kokoinen, juuri sopivan kokoinen tyyny väsyneelle pikku kissalle.

Kolme viimeistä kuvaa esittävät Sisua kiipeilypuussa ja Princess Nadezjdaa kiipeilemässä terassin kaiteella. Taustalla auringonvalossa hohtaa Prahan vanha kaupunki, terassin kaiteen takana kukkivat sireenit. Kuva on otettu viikkoa ennen vappua, siis aikaan jolloin meillä täällä Turussa ei koivuissa ole vielä hiirenkorviakaan, puhumattakaan lehdistä.

Hauskaa Vappua!

Vapun kunniaksi kaivelin kaapin kätköistä esille tuulettumaan vanhan hattuni, jonka olen koulun penkkiä kuluttamalla ja ylioppilaskirjoituksissa ahertamalla ansainnut joskus kauan sitten viime vuosisadalla. Ajattelin, että se olisi kissojen kanssa mainio rekvisiitta vapputervehdykselle. Suostuttelin kuvaukseen ensin Nöpö-vaaria, mutta vanha herra ihan kauhistui kun asettelin hattua hänen päähänsä. Yritin sitten saada Kaisaa innostumaan kuvauksesta. Hän istui tiskipöydällä, tuijotti minua tiukasti silmiin ja vaati ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Ei siis tullut kuvauksista mitään hänenkään kanssaan. Jonkin ajan kuluttua Julinka ilmaantui keittiöön; mielessä varmaan oli lounas tai välipala tai mikä tahansa ruoka, ihan niin kuin tyttärelläänkin. Mutta toisin kuin tytär, Julinka asettui pöydälle makailemaan. Laittelin siinä sitten kiireesti hattua rouvan päähän tai sinnepäin ja napsaisin kuvan. Hyvä, hienoa! Palkitsin hänet tietenkin pienen pienellä herkulla. Lopuksi sitten suurin haaste, perheemme kuopus Sisu-kisu. Sisu ei ollenkaan halunnut valokuvaan vaan ikkunalaudalle, jossa voisi rääkätä kaktusta näykkimällä sitä lehdistä. Aikojen päästä sain hänet pöydälle ja esittelin rekvisiitan. Sisu katseli sitä pitkään ja hitaasti ja huitaisi sen sitten lattialle. Sama toistui noin seitsemän kertaa. Yhden kuvan ehdin kuitenkin ottaa. Kaksi kissaa neljästä, ei hassumpi tulos ottaen huomioon, että valokuvamallit olivat erittäin vastahakoisia session suhteen! Joten HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!!!

Julinka-rouva hattuineen viime vuosisadan kuosisessa kuvassa.

Sisu-kisu ja hattu ihan pikkuisen Andy Warhol-tyyliin.

Hyvää Pääsiäistä

Molemmat prinsessamme, Nadezjda ja Nioradza, ovat muistaneet meitä kuvatervehdyksillä. Tai siis oikeastaan heidän palvelusväkensä, Birgitta, Piia ja Lassi, joten kiitokset heille siitä. Meidän pääsiäistervehdykseen pääsi taas kerran Sisu-kisu taustanaan ihanat vaaleanpunaiset tulppaanit, kas kun keltaiset (ja kirkkaanpunaisetkin) olivat päässeet kaupasta loppumaan. Sisun hääräilystä tulppaanien seurassa saattaa tulla myöhemmin enemmänkin juttua; kaikenlaista pientä siinä sattui kun Sisu-poika halaili kukkamaljakkoa.


Oikein hyvää pääsiäistä toivottaa Sisu ja koko meidän porukka kaikille ystäville, sukulaisille, tutuille ja vieraammillekin.

Ninni-prinsessa muutti isäntäväen kanssa viime syksynä uuteen kotiin, jossa on parveke. Olihan siellä vanhassakin kodissa parveke, mutta se oli Ninniltä kielletty, kun siellä ei ollut laseja eikä verkkoa. Täällä on lasit, ja Ninni-neiti nauttii täysin rinnoin keväisestä auringonpaisteesta. Juuri tässä kuvassa hän kuulemma kutsuu minua visiitille katsomaan uutta maailmaansa. Kiitos kutsusta, prinsessa, kyllä tulen kunhan ehdin!

Meillä luetaan  Helsingin ja Turun Sanomia ihan sujuvasti, Ninni  tamperelaistuneena lukee tietenkin paikkakunnan uutiset ja juorut Aamulehdestä.  Tapa lukea lehteä on ihan sama kuin näillä meidän kissoilla: mahdollisimman paljon isäntäväkeä häiriten!

Nadezjda on tullut terassille aamukävelylle ja on valjaissa, koska terassi on avoin. Narsissit ja esikot kukkivat pikku ruukuissaan. Prinsessa taitaa nähdä jonkun prahalaisen itikan, kun katsoo niin tarkasti jonnekin, vähän niin kuin veljensä tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Turvallisesti valjaissa Nadezjda pääsee käyskentelemään myös terassin leveällä kaiteella. Taustalla näkyy Prahan punaisia kattoja ja ah! niin kovin vihreätä puistomaisemaa.

 



Sokerina pohjalla: prinssin ja prinsessojen äiti Kaisa nuuhkimassa viehkeitä kevään kukkia. Kaisa lähettää kaukana Turusta asuville tyttärilleen lämpimät terveiset!

Hyvänen aika, joko siitä on niin kauan?

Kyllä, siitä on jo niin kauan! Siis siitä kun Miminkan J-tytöt Julinka ja Julija tulivat maailmaan kahdeksan vuotta sitten. Silloin meillä oli vielä vanhempaa polvea jäljellä muitakin kuin Nöpö, joka tuohon aikaan oli kahdeksanvuotias ja siis vielä nuori kissa. Mutta vuosien kuluessa vanhukset siirtyivät esi-isien joukkoon, ja Nöpöstä tuli meidän kissalan Grand Old Man. Tosiasia  tietenkin on, että siinä nuo muutkin ovat ikääntyneet ihan huomaamatta. Mutta nyt siis juhlitaan meillä ja Hepokullassa näitä kahta rouvaa, heidän kahdeksaa vuottaan, joiden aikana he ovat tuoneet niin paljon iloa niin monen ihmisen elämään.
 Asia voisi olla ihan toisin. Sisarukset jäivät viikon ikäisinä orvoiksi emon traagisen kuoleman johdosta, ja jos en olisi saanut heille heti varaemoa, he eivät olisi selvinneet. Mutta kiitos Janin, Annan ja Samin, saatoin viedä  orvot pienet siskokset Annan ja Samin balineesiemon Helmin luo, joka heti hyväksyi nämä kaksi harmaata rotanpojan näköistä reppanaa neljän oman pentunsa joukkoon. Helmi hoiti isoa pentulaumaansa kastraattineiti Biancan auliilla avustuksella, ja joka ikisestä pennusta kasvoi aivan ihana kissa. Annalla varsinkin, jolle Helmin pennut olivat ensimmäiset, oli kädet täynnä työtä, kun emon maito ei ihan riittänyt nälkäisille pennuille ja lisämaitoa piti antaa tuttipullolla. Ja myöhemmin ison kissaperheen ruokakuppeja sai olla täyttämässä kaiken aikaa ja hiekkalaatikoita tyhjentämässä. Kiitos vielä kerran, Anna!

Siskokset ovat tässä asettuneet kiipeilypuun ylähyllylle valokuvattaviksi. Ikää on noin seitsemän viikkoa. Julija on vasemmalla, Julinka oikealla, tai sitten toisin päin. Tytöt ovat syntyneet Julian päivänä, siksi heillä on melkein sama nimi. Kuvan otti Jan Nyström, samoin kuin seuraavankin.

Helmi-emon ensimmäinen pentue: kaksi siamilaista ja kaksi balineesia sekä kahden hengen RUS-vahvistus. Kävin noin kerran viikossa katsomassa pentuja. Voitte uskoa, että meno oli melkoinen, kun kaikki kuusi ipanaa oli yhtä aikaa hereillä ja siis myös liikkeellä, elleivät juuri sattuneet syömään. Ja vaikka venäjänsiniset näyttivät jotenkin nallekarhuilta solakoiden itämaisten rinnalla, eivät ne jääneet vauhdissa yhtään muista jälkeen. Meidän tyttöjen kotiinlähtöpäivänä kesäkuun alussa kaikki kuusi laittautuivat näin kauniiseen asetelmaan, jotta saatiin  kuva muistoksi yhteisestä varhaislapsuuden ajasta. Kuvat ovat niin kovin tärkeitä meille ihmisille.

Julija vietti vielä neljä viikkoa meillä siskonsa ja meidän vanhojen kissojen seurassa ennen muuttoaan Marja-Leenan kissaksi Hepokultaan. Näissä kahdessa kuvassa sisarukset lukevat sanomalehteä ja/tai ajavat toisiaan takaa Hesarin päällä. Niin tai näin, lapsilla on hauskaa, kun ne saavat leikkiä!

Eräänä päivänä Jan Nyström (Helmi-emon kasvattaja) tuli kameransa kanssa meille siskoksia kuvaamaan. Minä arvelin, että taitaa olla melkoinen haaste, tytöt kun ovat niin kovin liikkuvaisia. Jan katseli paikkoja, siirsin yhden ruokapöydän tuolin seinän viereen ja sanoi: - No niin, kissat sitten tuohon. Tuloksena oli vaikka kuinka monta hienoa kuvaa liikkuvaisista siskoista, jotka osasivatkin  suureksi hämmästyksekseni poseerata ihan liikkumatta.

Sisarukset vietiin näyttelyyn ensimmäisen kerran syyskuun alussa, ja jo siellä nähtiin, kummalla tytöistä oli paremmat mahdollisuudet. Julija aloitti hienosti, hän oli TP eli tuomarin paras ja pääsi loppukilpailuun paneeliin. Tyttö sitten jatkoikin näyttelyuraa käyden näyttelyissä silloin tällöin. Hän edustaa hienosti alkuperäistä skandinaavista linjaa. Korkeampia titteleitä varten pitää käydä ulkomaiden näyttelyissä. Julija kävin emäntänsä kanssa Ruotsissa useammankin kerran ja sai siellä paljon ihailijoita kauneutensa ja hienon luonteensa ansiosta. Hän saavutti GIC-tittelin ( Grant International Champion). Nyt hän on  eläkkeellä noista hommista, kas kissanäyttelythän ovat vähän niin kuin missikisat, tarkoitettu vain nuorille tytöille. Niin, ja kolleille - siis näyttelyt.

Julija miettii maailman menoa - tai ehkä pikku kärpäsen.

Ajattelin ottaa kuvan meidän Julinka-rouvasta ja laitoin tulppanimaljakon viereen rekvisiitaksi. Julinka siinä ensin haisteli yrttejä. Tietenkin sanoin, että ei ole syytä maistaa niitä, ne ovat pahoja.

Julinka nosti toisen takajalkansa selän päälle, laittoi korvansa kuuntelemattomuusasentoon ja otti tulppaaninlehden suuhunsa.

Sitten hän nosti korvat yläasentoon, sulki toisen silmänsä ja sanoi: -No, ota nyt sitten se synttärikuva!
Hm! aikamoinen pelle tämä syntymäpäivätyttö eli päivänsankari!

 

        Julijalle ja Julinkalle lämpimät onnittelut syntymäpäivän johdosta!
                                      

Prahan kevät

Edellistä tekstiä kirjoittaessani oli helmikuu ja ystävänpäivä. Nyt on jo huhtikuu - niin se aika rientää, suorastaan karkaa jonnekin. Onneksi ystävät muistavat viehättävillä valokuvilla, niin kuin nämä kaksi, jotka on nyt ihan pakko laittaa muillekin ihasteltavaksi.  Kiitokset Prahan prinsessan emännälle Birgitalle näistä hurmaavista kuvista!

Ihan tulee tästä toukokuu mieleen! Prinsessa Nadezjdan emäntä on Prahan keväässä käynyt poimimassa kimpun valkovuokkoja, joita kisu haistelee. Mitäköhän tuoksu tuo prinsessalle mieleen? Hän syntyi valkovuokkojen aikaan täällä Suomessa mutta muutti sitten Prahaan, josta on kaksi kertaa matkustanut lomalle emännän oikeaan kotikaupunkiin Tukholmaan. Arvelisin, että täällä lapsuudenkodissaan hän on ollut lähimpänä valkovuokkoja, niitä kasvaa tuossa meidän pihallakin muutamia. Ehkä hän siis valkovuokkojen tuoksun tuntiessaan muistaa lapsuutensa kodin. Ja höpsistä! Kissahan on vaan utelias ja kiinnostunut uudesta hajusta. Toivottavasti ei tule mieleen maistaa vuokkoa ettei tule masu kipeäksi.

Maaliskuussa Nadezjda kävi näyttelyssä hurmaamassa yleisöä vihreillä silmillään. Emännän mukaan kissaneito oli vähän kyllästynyt näyttelyyn, ja sen kyllä  ilmekin kertoo. Minä entisenä näyttelyssäkävijänä kyllä hyvin ymmärrän kyllästymisen ja pitkästymisen ja toiveen saada pysytellä ihan vaan kotona omien ihmisten ja kissojen kanssa!

Ystävänpäivänä - Valentine's Day

Lyhyestä virsi kaunis, sanoo suomalainen sananparsi, joten...

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille toivottaa Miminkan kissalan väki eli Julinka, Kaisa, Nöpö, Sisu ja Marjatta.
           Ihan saatte arvailla itseksenne, kuka meistä tässä hymyilee. Kuva arvottiin täysin hatusta, hymyn leveydellä ei ollut mitään osuutta asiaan.