Kesänviettoa maalla

Viime kesänä kissat ja minä emme päässeet ollenkaan mökille, kun olivat ne pikkuiset ipanat täällä kasvamassa. Silloin oli ihanaa mökkisäätä riittämiin, hellettä ym. Tänä kesänä hellettä ei näkynyt ei kuulunut, mutta lähdimme kuitenkin kesäkuun puolivälissä matkaan. Kolme kissaa mahtui mukaan, Kaisa jäi sovinnolla Ullan hemmoteltavaksi. Auto oli pakattu täpösen täyteen, tarkoitus oli viipyä mökillä juhannuksen yli. Kissat viihtyivät mainiosti; Nöpölle ja Julinkalle paikka oli tuttu ennestään, ja Sisu tutustui ympäristöönsä tuota pikaa. Erityisen viihdyttävää Sisun mielestä oli juosta portaita ylös alas, kas kun meillä kotona ei ole sellaisia. Tuvan ison ikkunan takana oli lintulauta, jolla vieraili kaikenlaisia pikkuisia lintuja ynnä kolme oravaa. Kissojen mielipuuhaa oli vahtia elukoitten vierailuja laudalla, elukat taas eivät olleet moksiskaaan lasin takana vaanivista pedoista. Pihalla käyskenteli nuori metsäjänis, Kimmo, joka todennäköisesti on sukua edellisvuosien Esalle/Elisalle.
Niin, sää ei suosinut tätä mökkilomaa. Aika monena päivänä satoi. Jos ei satanut, oli koleaa ja tuulista vaikka aurinko paistoi. Järven vesi oli 17-asteista, ei puhettakaan uimisesta. Sauvakävelylenkille sentään pääsi. Jonkin verran myös valokuvailin alkukesän kasveja. Mutta kivaa oli, kyllä mökkiolot aina kaupungin voittaa, ainakin parin viikon ajan. Ja onhan tässä kesää vielä jäljellä. Jos oikea kesäsää sattuu kohdalle, otamme vierailun uusiksi!

Nöpö ottaa rennosti, satoi tai paistoi.

Julinka mielipuuhassaan, lepäilemässä korituolissa. Suu on pikkuisen auki, en nyt muista, haukotusko sieltä tuli vai valitus siitä, että nälkäiselle kissalle ei anneta ruokaa.

Sisu tarkkana, ikkunan takana tapahtuu jotain.

Sekä mummu että Sisu vahtivat taas kerran liikennettä ikkunan takana.

Kyllä näinkin voi istua - tyhjän päällä.

Jaaha, orava on tullut katsomaan, löytyisikö laudalta jotain naposteltavaa. Ehkä kävynsiemenet ovat alkaneet kyllästyttää!

Tällä tupsukorvalla taitaa olla dementia, kun päälle on unohtunut talviturkki. Vai onko oravankin mielestä niin kylmä, ettei talvikamppeista ole syytä vielä luopua?

Tupsukorva kipaisi laudalta lähimmän puun oksalle ja nauroi sieltä minulle ihan päin naamaa.

Kimmo-pupu pihalla puputtamassa ruohoa.

Vihervarpunen istuskeli männyntaimen latvassa.

Järveltä kuuluu usein kuikan huuto. Tässäkö huutaja? Eräänä suht. lämpimänä päivänä me mökkiasukkaat (poisluettuna kissat) istuimme laiturilla ja mitä näimmekään! Rannan puiden suojassa paikalle uiskenteli vesilintuemo, jolla oli komea takatukka ja kaksitoista pientä poikasta mukanaan. Rauhassa ne ohittivat laiturin ihan läheltä ja jatkoivat matkaansa; osa pienistä kiipesi emon selkään. Kamerani oli mökissä. Sen jälkeen se oli aina mukanani mennessäni laiturille, mutta lintuperhettä ei näkynyt toista kertaa.

Kissan käpäliä löytyy mökistä täysi tusina, mutta nämä kissankäpälät bongasimme eräänä päivänä tien poskesta.

Vanamot kukkivat alkukesällä ja tuoksuvat ihanasti.

Suopursun kukat ovat kauniita ja tuoksuvat myös - eivät kuitenkaan yhtä ihanasti kuin vanamot.

Lopuksi ehdoton suosikkini kaikkien ihanien kesäkukkien joukossa - juhannusruusu.

Nukkuessa

Keskiviikkona aamupäivällä. Sisu lepäilee (melkein) itse rakentamassaan lepotuolissa parvekkeella. Aurinko paistaa, linnut laulelevat.  Uneen vaipumista häiritsee kameran räpsyminen. Mikään ei enteile tulevaa.


Hirveitä saattaa sattua nukkuessa.
Sen tietää Sisu nyt.
Selvästi on haaruksista
ratkennut turkki!
Ja Tiku
ja Taku
ties mihin tippuneet!
Joku onneksi sen huomasi
ja siististi ompeli
saumansuut kiinni.

(J.Janhilan runoa Pesu II mukaillen)

Torstaina iltapäivällä. Sisu on vielä pikkuisen päästään pyörällä, katse harittaa ja takajalat hieman huojuvat kävellessä. Niinpä niin, nukkuessa voi tapahtua mitä vain, varsinkin jos sattuu  nukahtamaan eläinlääkärin vastaanotolla.

Oikeaan elementtiin - emon johdolla jokeen!

Toukokuussa kaksi vuotta sitten  kävelin Aurajoen rantaa pitkin. Olin matkalla vierailulle tuttavan luo, ja kamera sattui olemaan mukana. Jossakin teatterisillan luona suuntasin matkani kadulle päin, ja mitä tulikaan kujalla vastaan! Sorsaemo ja yksitoista pikkusorsaa. Seurue oli matkalla joen rantaan.  Porukan kannoilla kulki pari rouvaa, jotka kertoivat emon suunnistaneen ensin Linnankadulle päin. Siellähän ei ole vettä, joten rouvat päättivät auttaa emoa sen verran että oikea suunta löytyisi. Kaivelin kiireesti kamerani esiin ja ryhdyin kuvaamaan tapahtumia. Tarkoitukseni oli tietenkin laittaa kuvat blogiin heti tapahtuman jälkeen, mutta siitä ei tullut mitään, kun kone ryhtyi lähes toimimattomaksi. Viime keväänä minulla oli kyllä uusi toimiva kone, mutta kun olen hidas hämäläinen (Z.Topelius Maamme-kirjassaan kertoo, että hämäläiset ovat hitaita), en ehtinyt enkä muistanutkaan sorsa-asioita, kun oli niitä kissanpentuja. Mutta nyt siis kuvasarja sorsaäidin ja hänen yhdentoista poikasensa jännittävästä matkasta sorsien oikeaan elementtiin, veteen.

Oikea suunta on löytynyt, ja emo varmaankin antaa jälkeläisilleen tiukan määräyksen pysytellä kannoilla. 

Pieni este matkalla - eiköhän siitä selvitä!

Välillä emo pysähtyy ja tutkii ympäristöä...

ottaa pääluvun ja ehkä rohkaisee pienokaisia jatkamaan.

Rannan pyörätiellä on syytä katsoa oikealle ja vasemmalle

...ja sitten mennäään, kaikki yhdessä

suoraan pensaikkoon. Lepohetki on varmasti paikallaan, mutta vielä on matkaa jäljellä.

Kaikkeen sitä pikkuiset sorsanpojat joutuvatkin, portaita alas, ja mitä sen jälkeen!

Tässä vaiheessa emo kertoo matkan lopullisen päämäärän mutta...

 sinne on vielä aika hyppäys - alaspäin. Emo varmaankin antaa tiukat ohjeet: jokaisen on tultava vuorollaan emon perässä, rannalle ei jäädä ruikuttamaan. Ihmisiä oli tässä vaiheessa jo aika paljon seuraamassa tilannetta. Kyllä oli todella ikimuistoinen kokemus nähdä, miten poikaset seurasivat emoaan veteen. Ensimmäinen epäröi hetken aikaa ennen kuin hyppäsi, mutta sen jälkeen muut hyppäsivät vuorollaan rohkeasti emon ja sisarusten luo.

Emo kannusti poikasiaan ja piti tarkkaa lukua jo veteen päässeistä.

Vielä puuttuu muutama...

ja vielä yksi.

Hetken aikaa emo ja poikaset vielä uiskentelivat rannan tuntumassa; ehkä emo varmisti, että kaikki ovat mukana.

Tiiviinä joukkona emon kyljessä lähdettiin uimaan joen yläjuoksun suuntaan. Katselijat rannalla varmaankin toivottivat pesueelle hyvää matkaa ja onnellista sorsanelämää, minä ainakin tein niin. Myöhemmin kesällä näin Halisten kosken tuntumassa ison joukon nuoria sorsia ja ajattelin, että ehkä siinä oli osa juuri tätä pesuetta, jonka vesillelähtöä olin saanut olla todistamassa.

Näyttelykuulumisia ja tuliaisia kotijoukoille

Miminkan venäjänsiniset ovat taas joukolla (siis kolme, onhan se jo pieni joukko) käyneet näyttelyssä viime ja toissaviikonloppuna. Toissa lauantaina, 12. toukokuuta Nallukka eli Miminkan Leonid osallistui Tukholmassa näyttelyyn, sai sertin ja valmistui IP:ksi (International Premioriksi). Mahtavaa! Onnittelut Nallukalle ja myös Marja-Leenalle!
Viime lauantaina, 19. toukokuuta Prahan prinsessa, Miminkan Princess Nadezjda pääsi ensi kertaa näyttelyyn ihan siellä nykyisessä kotikaupungissaan. Hän kilpaili avoimessa luokassa ja sai tuloksen ex 1 ja CAC. Hieno tulos ensikertalaiselle!  Onnittelut myös Nadezjdalle ja Birgitta-emännälle!Sunnuntaina 20. toukokuuta sisko Ninni eli Miminkan Princess Nioradza osallistui näyttelyyn Tampereella myös avoimessa luokassa kuten sisko. Hienosti Ninni kilpaili, tuloksena ex 2 ja sievä pikku ruusuke muistoksi. Onnittelut Ninnille, Piialle ja Lassille ja kiitokset kaikille siitä, että haluatte tuoda kauniit kissanne näyttelyyn muidenkin ihailtaviksi.

Nallukka katsoo totisena kuten aina uuden iglunsa uumenista tyyppiä, joka uskalsi tulla tökkimään hänet hereille ja valokuvattavaksi. Minäpä se olin, kun halusin ottaa pojasta kuvan näyttelyhäkissä, ei tosin Tukholmassa vaan jo viime vuonna Espoossa, kun Nallukka valmistui Premioriksi.

Nallukka nauttii kevätauringon lämmöstä pöydällä, johon auringonsäteet osuvat juuri sopivasti.

Emäntä kuvasi Princess Nadezjdan näyttelyhäkissä odottelemassa arvosteluun viemistä. Tyttö tarkkailee uteliaana kaikkea uutta ympärillään. Tuomarinpöydällä hän oli oma itsensä, vilkas ja eläväinen.

Tuomari oli moneen otteeseen kehunut Nadezjdan silmien upeata vihreyttä, mikä on aikaa myöten aina vain vahvistunut. Ei kehunut suotta!

Princess Nioradzan silmien vihreys on kyllä samaa luokkaa kuin siskolla, ei voi muuta sanoa. Ninni katselee miettiväisen oloisena jotakin, ehkä häkkineliön vastakkaisella puolella vangittuina olevia nelijalkaisia lajitovereitaan.

Ninni emännän sylissä matkalla arvosteluun. Tämä on jo tuttua Turun näyttelystä maaliskuussa, ei mitään hätää siis!

Ei juttua ilman Sisua! Lankesin ostamaan näyttelystä kotijoukoille tuliaisiksi tällaisen kissojen riippukeinun, kun se näytti niin mukavalta. Osasin jopa kasata sen itse, tietenkin Sisun avustamana, ja Sisuhan siihen pääsi ensimmäisenä keinumaan. Minä annoin vauhtia, Sisu katseli silmät pyöreinä, mutta viihtyi keinussa melkoisen tovin.

Nurkasta kuului kummaa ääntä, ja kas! siellähän istui Julinka tyhjä kuivamuonanäytepussi kuonossaan. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta. Julinka on niin perso kaikenlaiselle ruualle, että hänen täytyy tarkistaa tyhjät pussitkin, ettei vain ruuanmuruakaan menisi hukkaan. Huom! hän on dyykannut pussin  keittiön roskiksesta.

Julinkakin mahtuu keinuun; pohja tosin laskeutuu lähemmäksi lattiaa kuin ruipelon tyttärenpojan alla, mutta ei haittaa mitään. Sitä paitsi Julinka on onnistunut laihduttamaan viime kesän jälkeen kokonaisen kilon, mutta vielä on varaa keventyä jonkin verran ennen kuin häntä voi laihaksi haukkua.

Rakentaminen vaatii suomalaista Sisua!

Alussa olivat palikat, rakentajat - ja Sisu. Palikat oli ostettu ruotsalaisesta palikoita myyvästä kodintarvikkeiden kaupasta, rakentajat olivat veli ja veljenpoika Antti, ja Sisu edusti kotijoukkoja. Tarkoituksena oli palikkakasasta saada aikaan pöytä ja kaksi tuolia parvekkeelle. Ja koska mestarilla oli ennestään laaja kokemus kaikenlaisesta rakentelusta, apupoika oli näppärä käsistään ja opinhaluinen ja Sisu valpas ja tarkkasilmäinen jokapaikanhöylä, parvekekalusto oli valmis tuota pikaa. Nyt on mukava istuskella parvekkeella uudessa tuolissa ja odotella kesäsäitä! Suurkiitokset rakennusporukalle, ilman teitä palikat olisivat vieläkin olohuoneen lattialla!

Aluksi levitellään palikat pitkin lattiaa ja ryhdytään katselemaan ohjeen kuvia.

Lieneekö kuva epäselvä vai mitä - Sisu kuitenkin rientää auttamaan.

Työ on edennyt ja tuoli alkaa hahmottua - Sisu tarkistaa ruuvin kiinnityksen.



Saman tien Sisu tarkistaa, onko mestari pessyt korvansa ja lipaisee varmuudeksi pölyt pois.

Ensimmäinen tuoli on valmis, se pitää tutkia joka puolelta, edestä...

sivulta ja...

takaa.

,

Käsinojalla on hyvä keikkua ja vahtia lattian elämää (meille on tänä keväänä ilmestynyt muurahaisia).

Tässä  kokeillaan uutta tuolia ulkosalla! Sisu tarkenee hyvin, hänellähän on turkki päällä kesät talvet. Sitten kun aurinko - toivottavasti pian - alkaa todella lämmittää meidänkin parveketta, kissat vetäytyvät ihan vapaaehtoisesti varjoon. Ja kun helle on ankara kuten viime kesänä, katit vetäytyvät saunan lattian viileille kaakeleille makailemaan päiväksi, yö on sitten parvekeaikaa.

Prinsessat ja prinssit, jo yksivuotiaita

Ei uskoisi, että perjantaina tuli vuosi täyteen  siitä, kun Kaisa vauhdilla pyöräytti koriinsa neljä pikkuista ipanaa. Mutta niin vain on käynyt, ja sisarukset tahoillaan ja Sisu täällä kotona ovat juhlineet päivää. Tai ainakin heidän isäntäväkensä on juhlistanut päivää ja hemmotellut pientä sinistä vihreäsilmäistä kodin kaunistusta  lahjoin ja herkkupaloin.

Princess Nadezjda Prahassa on juhlan kunniaksi saanut kaulaansa kauniin rusetin. Emäntä kertoi, että kiirettä sai pitää, kun samaan kuvaan piti saada päivänsankari ja rusetti - siis kaulassa. Mutta hienostihan se näkyy onnistuneen!

Sisu tässä mietiskelee varmaankin mennyttä vuotta, joka on ollut täynnä kaikenlaista vipinää, lähinnä hänen itsensä aiheuttamaa. Lisää on tulossa, se on ihan varma juttu!

Vaikka meidän pikku Sisulle ei vielä ole kasvanut oikeita kollinposkia, niin viikset  kuitenkin ovat aika miehekkäät, eikö vain!

Kosmo-pojalla sen sijaan on poskia vaikka veljelle antaa. Tässä kuvassa Kosmo esittelee uutta kiipeilypuutaan, kas kun vanha tuli isolle pojalle pieneksi.

Ninni Tampereella sai paljon synttärilahjoja, mikä tietenki tytöstä oli superkivaa. Runsaan viikon kuluttua Ninni kuten siskokin Prahassa pääsevät taas näytille, Ninni toista ja sisko ihka ensimmäistä kertaa.

Päivänsankari Nadezjda tutkii äidiltä ja muilta Turun sukulaisilta tullutta syntymäpäiväkorttia. Huom! rusetti on vielä kaulassa.Tämän kuvan oli tarkoitus olla ensimmäisen kuvan jälkeen, mutta jostain syystä se ei suostunut pysymään oikealla paikallaan. Kello on jo paljon, en jaksa ruveta ottamaan asettelua uusiksi, olkoon näin!



Halisten hassu hämähäkkimies ... tai siis kissa

Pikku Sisu-kisun luonnetta voi määritellä monenlaisilla sanoilla: hän on ihana, herttainen, kiltti, älykäs, kehrääväinen jne. Hän on myös utelias, päättäväinen ja sinnikäs - jääräpäinenkin, voisi joku sanoa. Sitä paitsi hän on suuri metsästäjä, jonka saaliit tosin näin kerrostalossa ja parvekkeella ovat aika mitättömiä. Sisun tarkat silmät näkevät pienimmätkin ötökät. Ja jos ötökkä luulee olevansa turvassa seinällä tai taulun takana, niin turha luulo! Halisten suuri metsästäjä muuttuu hämähäkkimieheksi ja kiipeää seinää pitkin saaliinsa kimppuun. Kuvat puhukoot puolestaan!

"Mitä täällä taulun takana oikein on, ihan kuin joku liikkuisi siellä? Vai näinkö mä väärin?"

"Täältä puolelta ei löydy mitään.  Pääsikö se mokoma nyt toista kautta karkuun!

"Nythän mä näen jotain tuolla ylempänä, eikun perään vaan!"

"Voi voi, sinne se nyt menee kattoa kohti enkä mä saa kunnon otetta seinästä, kun olen just ollut mani- ja pedikyyrissä."

"Enpä tällä saalistusreissulla saanut mitään suuhunpantavaa. Mutta toisaalta on ihan mielenkiintoista nähdä minkälaisissa koukuissa meidän kaikki taulut roikkuu"

"Taitaa olla nyt syytä livistää muualle, Marjatta ei oikein tykkää kun taulut putoilee seinältä. Sitä paitsi mulle tuli tässä hommassa nälkä, toivottavasti ruokakupista löytyy jotain valmiiksi saalistettua einettä. Tästä huushollista löytyvällä elävällä ravinnolla ei hengissä pysy!"