Keskustelua sanomalehden äärellä

On sunnuntaiaamu. Nautin aamukahvista ja sunnuntain lehdistä. Hesarin olen jo lukenut, on Turun Sanomien vuoro. Kissat ovat ihme kyllä pysytelleet jossakin; nehän saavat aamiaisensa ennen minua, muuten mistään ei tulisi mitään. Kohta Julinka hyppää pöydälle ja jää hetken kuluttua kääntämäni sivun alle. Seuraavaksi paikalle saapuu Sisu, joka on yleensä aina siellä, missä tapahtuu tai missä Sisu luulee jotain tapahtuvan.  Seuraavaa keskustelua en varsinaisesti kuullut, mutta body language on helposti luettavissa.




Sisu: Jaaha, mitäs täällä tapahtuu? Kuka piileksii lehden alla? Onkse mun äiti? Mitä!? Emmä tunne ketään pelkästään hännästä. Näytä naamas!



Julinka: Ei sun äitis mitään lehtiä lue. Se olen minä ja olin just lukemassa yhtä mielenkiintoista juttua tuolla lehden sisällä kun sä keskeytit.



Julinka: No, mä luen nyt sitten tästä vielä tämän yhden jutun, siinäkin on oikein mielenkiintoinen teema...
Sisu: Miten niin luet? Osaaksä lukea ylösalaisin olevaa kirjoitusta, voi juku! Sitä paitsi sulla on silmätkin melkein kiinni. Miten ihmeessä sun lukeminen oikein onnistuu tolla tavalla?

Sisu: Hei mummu, sä olet ihan oikeassa, täällä lehden sisällä on tosi mielenkiintoisia juttuja. Tässä voisi melkein ottaa torkut. Julinka: Joo joo, täytyy varmaan loput uutiset katsella illalla telkkarista.

Sisu: Sä olet kyllä tosi kiva mummu ja sen kunniaksi mä pesen sun naaman nyt ihan kokonaan niin sun itses ei tarvi. !Sä saat sit pestä mun korvat, jooko