Mitä kummaa tuolla lasin takana tapahtuu?

Tänään Sisu-kisu istui aamusta alkaen keittiön ikkunalaudalla ja katseli ulos ihmeissään, nenä kiinni ikkunalasissa ja välillä takajaloilleen nousten. Ulkona tapahtui jotain sellaista, mitä Sisu ei ollut vielä kertaakaan elämänsä aikana nähnyt. Siellä satoi lunta, taivaan täydeltä ja lähes vaakasuoraan, myrskytuulen myötä. Sitä piti katsella oikein tarkkaan ja yrittää saada kiinni niitä valkoisia hahtuvia, jotka hetken viivähtivät ikkunan pinnalla ennen kuin muuttuivat vedeksi.Vasta iltapäivällä, kun lumentulo laantui, Sisu malttoi lähteä päiväunille saunan lauteille Nöpö-papan seuraksi.

Viime lauantaina ei onneksi satanut lunta eikä vettäkään, kun kävimme, Sisu-kisu ja minä, yökylässä Nurmijärvellä. Matka sujui Sisulta jo rutiinilla, mitään koppikauhua ei tullut kuljetuskopassa, varsinaisesti. Teimme saman matkan ensimmäisen kerran runsas kuukausi takaperin. Silloin Sisua rupesi ahistamaan moottoritiellä muutaman kilometrin päässä kotoa. Hän teki tiettäväksi, että hän haluaa kuljetuslaatikosta pois heti paikalla ja juuri nyt. Näin ei tapahtunut ja Salon kohdalla Sisu uskoi, että matka sujuu mukavammin nukkuen kuin kiemurrellen ja apua huutaen. Paluumatkalla ei enää ahdistanut, ei myöskään tällä jälkimmäisellä matkalla ollenkaan. Siitä olen oikein iloinen, että Sisu ei ole perinyt äitinsä eikä äitinsä isän matkustusgeeniä!
Jälkimmäisellä paluumatkalla Sisu kylläkin esitti äänekkäitä mielipiteitä kesken matkan. Mutta se taisi liittyä siihen seikkaan, että matkani ratoksi soitin joulumusiikkia. Kun Jussi Björling kolmannen kerran lauloi O Helga Natt (suosikkini kaikkien joululaulujen joukossa), Sisu aloitti kiljumisen. Ehkä hän halusi laulaa Jussin suohon tai ei kerta kaikkiaan kestänyt enää kolmatta kertaa. Miten lie, Jussin lopetettua Sisukin vaikeni ja rupesimme kuuntelemaan uutisia.

Kaksi viikkoa sitten Sisun veli Miminkan Prince Nikolai  eli Kosmo oli emäntänsä Ullan kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Kosmoa ei pelottanut juuri ollenkaan paitsi ehkä ihan pikkuisen tuomarinpöydällä.  Muuten poika oli rauhallinen ja rohkea,  katseli ympäristöään tarkkaavaisesti ja uteliaana vaikka ympärillä oli vieraita ääniä, hajuja, kissoja ja ihmisiä aivan loputtomiin. Viereisessä häkissä oli vanhempi sukulaisherra Miminkan Leonid eli Nallukka, josta tosin ei näkynyt hännänpäätäkään. Tuomarinpöydällä Nallukka sitten esiintyi kaikessa komeudessaan, myöskin sunnuntaina, ja sai sertin kumpanakin päivänä. Tiedossa on taas ulkomaanmatka joskus kevätpuoleen. Kosmo ei saanut serttiä, kun on vielä keskenkasvuinen, vaan Ex I ja sievän vaaleansinisen ruusukkeen.

Kosmo tuomari Donatella Mastrangelon arvosteltavana



Nallukka tuomarinpöydällä





Kosmo turvallisesti emännän käsissä, taustalla näyttelyhäkki

Valitettavasti Miminkan Princess Nioradzan eli Ninnin emäntä Piia ei työn vuoksi voinut tuoda Ninniä näyttelyyn mutta ehti sentään itse piipahtaa katsomassa, miten oman kisun veli pärjäsi. Oli kiva tavata taas; ehkäpä Ninni nähdään jossain tulevassa näyttelyssä.


Tässä Ninni-kisu lepäilee uudessa pinkissä pesässään sievänä ja tyttömäisenä (kuva lainattu Ninnin blogista, kiitos)

 Prahasta on tullut kuvia sikäläisestä prinsessasta Nadezjdasta, joka kasvaa ja kaunistuu päivä päivältä. Tässä viimeisin kuva - ja täytyy sanoa, että poseerauksessa on todella kuninkaallista ryhtiä.