Minne onkaan aika karannut - ja melkein huomaamatta? Ipanat ovat kasvaneet luovutusikäisiksi ja löytäneet uudet kodit, ja nyt sitten sovitaan lähtöpäiviä. Se vetää kasvattajan vähän vakavaksi, mutta onneksi kisut eivät tiedä asiasta mitään. Ne leikkivät ja tappelevat onnellisina keskenään niin kuin niiden kuuluukin tehdä.
Ensimmäinen eläinlääkärikäynti rokotuksineen on jo kaukana takanapäin. Se oli hauska kokemus meille kaikille: pennut eivät pelänneet yhtään vaan kehräsivät niin kovasti, että muuta ei kuulunutkaan. Rokotuspiikki ei saanut kehräystä loppumaan, ei myöskään sirunlaitto Nadezjdalle. Ensi viikolla mennään uudelleen eläinlääkäriä tervehtimään ja epäilemättä kehruukoneet ovat taas hurisemassa.
Jo muutama viikko sitten pennut saivat tutustua vanhempiin sukulaisiin, Julinka-mummoon ja Nöpö-esivaariin. Nöpö ei ole kovin ihastunut pikkukissoihin, sen mielestä pienet ovat aivan liian villejä. Siispä Nöpö lähtee käpälämäkeen, kun pikkukissojen lauma lähestyy sitä haastaen leikkiin, ja saa sitten tietenkin koko lauman peräänsä juoksemaan kilpaa ympäri huushollia. Julinka sen sijaan hoitaa mummon velvollisuuksia välillä ihan innokkaasti: pennusta kaksin käpälin kiinni ja pesuun. Välillä taas se ei viitsi yhtään; silloin pentu saa kyytiä suhinan säestyksellä.
Eräänä päivänä heitin pennuille muutaman salaatinlehden lattialle, kun ne innokkaasti hääräsivät työpöydällä avustaen minua salaatinteossa. Niistäpä riittikin iloa sekä haastetta pitkäksi aikaa. Lihansyöjän, varsinkaan pikkuisen, ei ole ihan helppoa syödä salaattia, sen huomasin, mutta kovasti sitä yritettiin.
Pikku Sisu pääsi myös eräänä aamuna mummon viereen. Oikein täytyi suukko antaa mummolle, niin ihanaa on tässä mummon kyljessä venytellä itseään. |
2 kommenttia:
Kiva lukea mummon ja pikkuisten yhteiselämästä :)
Hei Marjatta!
http://nioradzan.blogspot.com/ kyhäilin Ninnille ja meille oman blogin, josta sitten saa kuulumisia tulla lueskelemaan :)
Lähetä kommentti