Juhlia ja synttäreitä

Viime syntymäpäiväjuhlien jälkeen on ollut joulu - suuri juhla, pikkujoulua ei meillä vietetä - ja  Kaisan syntymäpäivä, joka oli melkein jouluna. Meidän joulunviettomme oli ihan perinteistä, kotona vaan ihailtiin joulukuusta ja syötiin herkkuja.  Eräs Miminkan suvun jäsen kuitenkin vietti toisenlaisen joulun, mutta siitä ensi kerralla.

Pietarista saimme nipun kuvia (tack Birgitta), joissa nähdään Princess Nadezjda ja ystävänsä Sylphida joulunvietossa. He eivät matkustaneet Tukholmaan vaan viettivät ruotsalaista joulua kotosalla Pietarissa. Juhlan kunniaksi siniturkit saivat hurmaavat punaiset rusetit kaulaansa.

 Prinsessa N (oik) on ilmettä myöten  ihan veljensä Sisun näköinen paitsi naisellisempi.

Täällä Turussa sukulaispojat Miminkan Leonid eli Nallukka (ylempi kuva), Luka Ben eli Killi ja heidän siskonsa Lilli Hirvensalossa juhlivat juuri tänään syntymäpäiväänsä, He täyttävät 9 vuotta kuten Kaisa-serkkukin. Siis onnittelut komeille kollipojille merkkipäivän johdosta Halisten sukulaisilta! Kaffeelle tullaan iltapäivällä, ei tosin sentään ihan koko porukalla.

Taas on aihetta juhlaan

Todellakin, tänään järjestetään oikein kunnon kekkerit! Meidän talon Vanha Herra, Miminkan Grand Old Man Nöpö ( Miminkan Hamilkar) täyttää 19 vuotta! Se on mahtava ikä kissalle, ja sitä juhlitaan nyt perusteellisesti. Päivänsankari saa herkkuja kaiken päivää, ja tietenkin myös muita nelijalkaisia perheenjäseniä hemmotellaan. Juhlavieraat saavat kakkua ja kahvia ja jäätelöä. Let's party!!

Syntymäpäiväpotretti on otettu kesällä mökillä, korituolissa jossa Nöpö lepäilee päivisin ja antaa auringon lämmittää selkää.

 Eilen posti toi onnittelukortin nuorilta sukulaispojilta Killitä ja Nallukalta sekä heidän taloudenhoitajaltaan. Nöpö kiittää Hepokullan porukkaa muistamisesta

Ninni-neiti matkustaa

Tuonne jonnekin tietokoneen uumeniin on päässyt kertymään pienoinen kuvavarasto paitsi omista nelijalkaisista perheenjäsenistä myös maailmalle lähteneistä (lähetetyistä) kullannupuista. Kuvia katsellessa mielikuvitus lähtee lentoon ja pukkaa tarinaa, faktaa tai fiktiota...
Tällä kertaa innoittajana on espoolaistunut Princess Nioradza eli Ninni-neiti, joka lähti lomareissuun - perheen kanssa toki, eihän sitä nyt pikkuinen kissa yksinään.
Näin Ninni-neiti kertoo lomamatkasta melkein toiseen päähän Suomea:

Kun olen yksin kotona, viihdytän itseäni esimerkiksi tällä tavalla. Heitän keltaisen hämähäkkini uimaan juomakuppiin ja sitten pelastan sen sieltä. Ihan aina en viitsi kastella tassujani. Kumma kyllä, kertaakaan ei ole hämyri uponnut pohjaan, se on aika taitava kellumaan.

Isin sylissä on tosi kiva löhötä. Tällainen lomanvietto sopii hyvin kissalle. Välillä voi siirtyä äiskän syliin - ja sitten taas isin jne. Ymmärrättehän?



No nysse rupesi kattomaan lätkää. En ole oikein innostunut lätkästä paitsi ihan joskus, esim. kun silmät ovat kiinni. Nyt ei ole ja lähdenkin tästä muualle..

pelaamaan ihan ikiomaa pallopeliäni. Siihen ei tarvita kuin pallo jossa on nameja sisällä. Namit tietysti kuuluu syödä, mami ottaa aikaa ja laittaa sitten lisää nameja palloon. Tai ei aina laita, silloin on peli loppu. Mutta mitäs nyt puhutaan tuolla keittiön suunnalla, jotain matkasta ja pakkaamisesta.

Hyvä kun olin kuulolla! Pakkaan nyt itseni tähän mamin käsilaukkuun ja varmistan, ettei minua unohdeta. Voi että tää laukku sopii mulle!

Jaa että ei  kissaa käsilaukkuun, no ei sitten. Täältä matkalaukusta ne ei huomaa mua ollenkaan, ja matkaan pääsy on varma!

Häntä ei osunut matkalaukkuun ja paljasti mainion suunnitelman. Toisaalta, matkalaukusta ei näkymät ole kovin kummoiset kun siinä ei ole ikkunaa. Tästä näkee missä mennään. Oli aikaa katsella, matka kesti kaaauan, nukuinkin välillä, heräsin ja aina vaan mentiin, sinne Suomen toiseen laitaan.

Perillä  olikin ihan toisenlaiset näkymät kuin Mansessa tai Espoossa. Ja sitten nuo kaukana olevat hirmu isot eläimet tulivat ihan ikkunan luo tuijottamaan minua. Niillä oli kamalan isot sarvet! Pikkuisen kiristelin niille hampaita kun vähän pelkäsin. Mutta kun kuulin, että ne on poroja, niitä joilla joulupukki (!) ajelee, lopetin kiristelyn kun tuumailin, että jos Petteri Punakuono on siellä mukana niin se voi vaikka pahastua. Siellä oltiin monta päivää ja sitten tultiin takaisin kotiin. Minä sain kovasti kehuja kun käyttäydyin niin hienosti koko pitkän matkan.

Paluumuuttaja muutti jälleen...

Niinhän siinä pitikin käydä, että pikku Miriam tulee tänne ensimmäiseen kotiinsa, tuttuun paikkaan, vain käymään ja toipumaan elinympäristön vaihdoksen aiheuttamasta shokista ennen  lopullista muuttoa  naapuritaloon Ullan kissaksi. Nyt he ovat asustelleet yhdessä muutamia viikkoja ja ovat mainiosti sopeutuneet toisiinsa. Miriam rakastaa ihmisiä ja on onnellinen saadessaan olla ihmisensä kanssa kaiken aikaa. No, välillä ihmisen tietenkin pitää poistua kodista ihmisten asioille, mutta sen ajan kisu käyttää hyödykseen ja nukkuu, jotta jaksaa taas leikittää ihmistään, kun se palaa kotiin.

Mirru nojailee kaapin kulmaan ja miettii, mitä tehdä, minne mennä.

Parvekkeellahan voisi käydä lenkillä. Sinne voi mennä ikkunasta ja tulla takaisin ovesta. Tai sitten lenkin voi tehdä toisinpäin, siis mennä ovesta ja...

Porkkana ei ole oikea vaan kankaasta tehty. Kissan suussa se kuitenkin maistuu paremmalta kuin luomuporkkana ihmisen suussa. Maun salaisuus on tietenkin aimo annos kissanminttua pötkön sisuksissa.  Rupesi korva kutiamaan kesken nautiskelun!

Laittoivat, mokomat, nameja kuppiin ja sanoivat: Osaatkos ottaa sieltä?

Osaan toki, suuhun asti sain ensimmäisen, mutta hitaanpuoleista tämä on tällä viisiin.

Saisikohan toisella tassulla vikkelämmin? Jos vaikka olen vasentassuinen!



Mitä hulluja! Olen kissa, syön siis kissojen tavalla eli kuono kuppiin vaan niin syvälle kuin sopii!

Tervehdys Pietarista

Miminkan nuoremmat tytöt, Princess  Nioradza ja madame Miriam, ovat tässä kevään kuluessa vaihtaneet kotikaupunkia, jälkimmäinen jopa maata. Ninnistä tuli taloudenhoitajapariskuntansa kanssa espoolaisia. En ole vielä kuullut Ninnin omaa kommenttia muutosta. Lieneekö Mansea ikävä  turkulaistytöllä vai onko ihan sama missä asuu, kun ei kerran Turussa.
Toinen prinsessa, Nadezjda, on kaikesta päättäen viihtynyt hyvin Pietarissa. Pääseehän sieltä pari kertaa vuodessa pitkälle lomalle Tukholmaan.
Kuvat kulkevat Pietarista tänne vanhaan kotiin - kiitos Birgitta. Pääsemme nyt näkemään, miten syntymäpäivää juhlittiin tänä vuonna.

"Hei annapa kun korjaan tuon alas valahtaneen rusetin vähän ylemmäs, on sitten helpompi syödä herkkuja kun ei loju rusetti lautasella."

"Onnea, onnea, onnea vaan ja hyvää syntymäpäivää!"

Taas on herkkupöytä katettu - siinä on tilaa parhaalle ystävällekin.

Ystävykset Princess Nadezjda ja Sylphida

Ja vielä kaunis prinsessa ihan itsekseen.

Miminkan kuopukset juhlivat

Taas juhlitaan syntymäpäivää, tänään viisi vuotta täyttäviä N-pentuja. Siispä oikein paljon onnitteluja suvun pienimmille kehrääjille, Princess Nadezdjalle Pietariin, Princess Nioradzalle Espooseen ja tietysti meidän omalle Sisu-kisulle! Olkoon teillä aina ruokakuppi täynnä herkkuja, silittävä käsi lähellä ja oma peti valmiina ottamaan suojaansa unisen kehrääjän!

Sisu-kisu syvissä mietteissään syntymäpäivänsä aattona. Muisteleeko menneitä aikoja - vai näkeekö seinälle pienen siivekkään, jonka voisi vaikka syödä?

Pikku paluumuuttaja osa 2

Maaliskuun puolivälissä tuli viesti Tukholmasta, että nyt olisi aika pikku Miriamin muuttaa takaisin syntymämaahansa. Frasse-poika oli jo riittävän vanha tullakseen toimeen ilman emoa, ja isännällä oli suunnitelmia, joihin Miriam ei oikein sopinut. Minä ostin kiireen vilkkaa laivaliput  ja varasin meille oikein ikkunallisen hytin. Voimme  paluumatkalla istuskella sohvalla koko päivän ja katsella upeita merimaisemia. Ja niin sitten teimmekin.
Mutta sitä ennen...

Kello on noin 6,  Tukholman Tegelvikshamn on jo ihan lähellä, aamuaurinko kultaa ihanasti Södermalmin itäisen rannan taloja.

Satamaterminaalissa pikku matkalainen odottelee noutajaa. Vähäsen Mirrua ihmetyttää varhainen herätys, matka maanalaisella ja bussilla aamuruuhkassa ja odottelu satamassa. Martin ja minä hoitelemme protokollan, Miriam vaihdetaan toiseen kuljetuskoppaan ja sitten on jäähyväisten aika. Siinä kohdin muistan elävästi hetken noin kuusi vuotta aikaisemmin, kun itse hyvästelin Turun lentokentällä   Ruotsiin lähtevän pienen tyttäökissan, jota Martin oli tullut noutamaan.

Lyhyen odottelun jälkeen pääsemme laivaan ja omaan hyttiimme. Miriamin ilme kuvastaa sen mielentilaa: MISSÄ mä nyt oikein olen? Vuoteella on kuitenkin oma huopa ja vastapäisellä sohvalla oma punainen tyyny, joissa on tutut kodin hajut. Matkakumppanikin on tuttu, ei siis mitään hätää! Eihän?

Miriam tutkii maisemaa. Tämä on vielä Tukholman saaristoa. Aurinko paistaa, mutta merellä on kova tuuli, joka ei tässä saariston suojassa vielä tunnu.

 Miriam nauttii aamiaisensa hytissä, minä käyn laivan kahvilassa. Sen jälkeen vähän lepäillään ja rentoudutaan. Minä lueskelen pokkaria ja Miriam miettii luultavasti elämän irrationaalisuutta.

Kissarouva käy tämän tästä kurkkaamassa ikkunasta ulos. Ja todellakin, maisema ei suinkaan ole pelkästään merivettä, ehei! Näkyy saaria ja huviloita...

lintuja luotojen rantakallioilla...

ja laivoja. Juuri tässä on neljän laivan kohtauspaikka, vielä saariston suojassa.

Sitten Tukholman saaristo jää taakse, edessä on avomeri ja syvän turkoosinväriset vaahtopäiset aallot. Sekä yksi tuulipuisto. Huolimatta suuresta koostaan ja vakaajistaan (lieneekö oikea termi?) Viking Grace keinuu aalloilla aika mukavasti. Mutta mitäs me merikarhut, me emme siitä välitä vaan katselemme televisiosta kotimaista elokuvaa.

Kissan päivärutiineihin kuuluu pesu. Sitä paitsi, sanotaan että reissussa rähjääntyy. Siispä pesulle. Tässä meneillään etutassu, ensin yksi, sitten toinen.

Takatassu nousee sorjasti ylös, ei tarvitse päätä taivuttaa alas. Pesun jälkeen sitten taas on torkkujen vuoro ja ehkä pikku välipalankin. Tai toisinpäin.
Näin leppoisasti kuluu päivä matkatessamme meren yli uuteen kotiin - tai vanhaan, miten sen nyt ottaa. Lentomatka olisi kestänyt vajaan tunnin, mutta meille sopii paremmin tällainen verkkainen kyyti.
 

Perillä ollaan.  Miriam tutkii syntymäkotinsa paikkoja. Huone on tuttu  mutta kiipeilypuu on uusi, täytyypä kokeilla miltä se tuntuu.

Tässä on mukava makuupaikka. Ja kun ei jaksa nukkua, voi katsella ikkuna takana pihapuissa lenteleviä lintuja. Cool!

Jatkuu...