Kaksi ja puoli viikkoa kissanelämää

On taas ollut sen verran kiirettä, että en ehtinyt kisujen kahden viikon kunniaksi laittaa blogiin kuvia, vaikka niitä muutaman sain otettua. Tässä nyt kuitenkin muutama malliksi siitä, miten pennut ovat kehittyneet. Ne ovat söpöjä pikku pullukoita paitsi toinen poika, jolla on vähän ollut ongelmia, kun paino ei ole noussut toivotulla tavalla. Se on kuitenkin reipas ja virkeä pikku kissa, ja aikaa myöten varmaan ottaa sisarukset kiinni kasvussa.

Pentujen silmät aukesivat melko myöhään, tytöillä ja pikku pojalla 7-8 päivän iässä ja isolla pojalla vasta kymmenentenä päivänä. Kuluneen viikon aikana ne ovat ruvenneet pikku hiljaa liikuskelemaan korissa ja leikkimään toistensa kanssa. Eilen ja tänään isompi poika on päättäväisesti noussut takajaloilleen kurkistelemaan korin reunan yli suureen maailmaan.

Ryhmäkuva (jossa pikku poika on piilossa muiden takana) sekä kaksi seuraavaa on otettu keskiviikkona, kun kaksi viikkoa tuli täytteen, ja kaksi alinta eilen eli perjantaina. Tässä seuraavassa kuvassa ovat pikku tyttö (oikealla) ja pikku poika. Seuraavassa kuvassa pikkuveli on etualalla, pikku sisko takana. Kolmannessa kuvassa iso tyttö hämmästelee kameraa, ja alinna iso poika nojailee lämpimään pullonkylkeen.

Neloset kasvavat... ja kiljuvat

Otsikko kertoo lyhykäisyydessään, mitä keskiviikkoaamun jälkeen on tapahtunut. Pennuilla on nälkä ihan tämän tästä ja yleensä kaikilla yhtäaikaa (näinhän se menee, niin kuin kissapentueen kasvattanut tietääkin), joten joka ipana suunnistaa nisälle erittäin määrätietoisesti. Se oma vaan ei välttämättä löydy heti tai joku toinen on sen jo vallannut, ja silloin kuuluu valtava kiljunta. Pikkuisen myös huidotaan tassuilla. Kaisalla on maitoa riittänyt, ja pennut ovat kasvaneet ihan hurjasti. Pienokaiset kiljuvat äänekkäästi myös, kun puntaroin niitä kaksi kertaa päivässä. Silloin emo huolestuu ja kurkkii korin reunan yli, mihin lasta viedään. Ja kun pitelen pentua kämmenellä ihan vaan totuttaakseni sitä ihmisen käsittelyyn, Kaisa jopa yrittää ottaa pentunsa turvaan. Vauvojen silmät ovat vielä tiukasti kiinni. Mielenkiintoista nähdä, väheneekö ääni yhtään sitten kun pennut alkavat nähdä.

Tässä olemme kaikki neljä!

Varhain tänä aamuna Kaisa synnytti toisen pentueensa. Siinä ei kauan nokka tuhissut, 45 minuuttia, ja kaikki neljä mönkivät korissa ja etsivät omaa nisää. Pennut syntyivät ihan helposti mutta melkoisen huudon saattelemina. Kaisa oli tietenkin sellaisen urakan jälkeen hyvin väsynyt, mutta aivan upeasti hän hoiti hommat itse. Kahta viimeksi syntynyttä pentua vähän kuivailin Kaisan apuna. Noin tunnin kuluttua viimeisen syntymästä vaihdoin koriin puhtaan lakanan ja otin perheestä kuvan. Tässä he ovat: kaksi pikku prinsessaa ja kaksi pikku prinssiä (luulisin) sekä heidän uupunut mutta onnellinen emonsa.

Kauheaa meteliä naapurista

Perjantaiaamuna hermostuimme kaikki neljä, kun naapurista rämähti ihan hirvittävä sähkösirkelin (?) ääni. Kissat eivät ensin tienneet, minne mennä ääntä piiloon. Mutta eihän sellaista ääntä piiloon pääse täällä sisätiloissa. Kysäisin myöhemmin avoimen oven ohi mennessäni, mistä mokoma ääni johtuu. Parkettiahan siellä laiteltiin. Tänä aamuna se sitten jatkui. Kaisa on ollut aamusta alkaen rauhaton ja äänekäs. Välillä hän asettuu hetkeksi koriinsa mutta kuuntelee sieltä levottoman oloisesti terävää ääntä, joka aika ajoin viiltää ilmaa. Ajattelin ettei ole kovin mukavaa ruveta synnyttämään sellaisessa metelissä. Mutta niin kävi, että remonttimiehet olivatkin ripeitä otteissaan, saivat laudat lattiaan, pakkasivat tavaransa ja lähtivät pois! Kaisakin rauhoittui ja rupesi pikku nokosille.

Vielä viikko odotusta...

Jos Kaisa on yhtä täsmällinen kuin ensimmäisellä kerralla pentuja synnyttäessään, meillä on viikon kuluttua tähän aikaan jo pienokaiset korissa. Mutta kun on kysymys kissoista, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu - vaikka niinhän asia on kyllä kaikessa muussakin tässä elämässä.

Kaisa on voinut hyvin, lepäillyt paljon ja ulkoillut parvekkeella haistellen kevään tuoksuja ja katsellen pikkulintujen puuhia. Hän on myös pyydystänyt itselleen elävää ravintoa, koska emännän tarjoama on kaikkea muuta kuin elävää. Vatsa on kasvanut tasaisesti molemmilta puolilta, painoa Kaisalla on nyt +1000 g. Eilen tunsin ensi kertaa pentujen liikkuvan, kun varovasti pidin kättäni kyljen päällä, ensin toisella puolella ja sitten toisella. Se on joka kerta yhtä sykähdyttävä kokemus. Runsas kahdeksan viikkoa sitten Kaisa ja Prinssi kohtasivat toisensa niissä merkeissä, ja nyt jälkikasvu potkii vatsassa ja odottaa syntymäänsä. Vielä viikko...

Kuohuviiniä ja sammakoita

Viikonloppuna oli kissanäyttely Turun messukeskuksessa, ja siellä oli satojen muiden kissojen kera edustava joukko kotimaisia venäjänsinisiä ja yksi RUS-kaunotar Ruotsista. Oli tosi mukavaa nähdä kauniita kissoja ja tavata hyviä ystäviä!

Kissanäyttelyhän on kilpailu, jossa tavoitellaan titteleitä sekä mainetta ja kunniaa loppukilpailussa. Lauantaina meidän Julinkan sisko, Miminkan Julija, saavutti toiseksi korkeimman tittelin GIP:n eli Grand International Premior. Sen kunniaksi otettiin kuohuviiniä vielä sunnuntainakin (ulkona tietenkin, kun juhliminen sisällä on kielletty). Sitä paitsi sunnuntaina Julijan pojantytär Sani, Susanssin Your Sunshine, kaunis tyttö hänkin, valmistui championiksi sekä pääsi loppukilpailuun!

Kaisa ei tietenkään osallistunut näihin kisoihin, kun odottaa pentuja. Kyljet ovat jo selvästi pyöristyneet. Pennut ovat kuuden viikon ikäisinä noin kuuden cm:n mittaisia miniatyyrikissoja, jotka kaksinkertaistavat pituutensa kolmen seuraavan viikon aikana. Emon ruokahalu on nyt viime viikon kuluessa kasvanut selvästi entisestään.

Eilen lenkillä käydessäni poikkesin polun varrella olevalle vanhalle tekolammelle katsomaan, joko sammakot ovat saapuneet kutemaan. Olen nähnyt niitä siellä parina keväänä, kun olen osunut kohdalle oikeana päivänä. Ja olihan niitä - kymmeniä sammakoita köllötteli ruohottuneessa lammessa nauttien lämpimästä päivästä, kumppania katsastellen. Moni pari olikin jo löytänyt toisensa. Ja pellon poikki hyppeli lisää sammakoita lajitovereiden luokse. Seisoskelin puolisen tuntia katsellen kiehtovaa näytelmää ja harmitellen, ettei ollut kamera mukana. Tänään palasin lammelle kameran kanssa. Sammakoita oli näkyvissä paljon vähemmän kuin eilen, ja kun tulin lähemmäksi, sammakot sukelsivat välittömästi näkymättömiin. Syy pakenemiseen oli varmaankin varis, joka lammea lähestyessäni lensi pois sammakko nokassaan. Vihollisen iskun jälkeen sammakot olivat varuillaan ja sukelsivat heti, kun havaitsivat minun vähäisimmänkin liikkeeni. Valokuvasaaliini jäi aika vaatimattomaksi, mutta yksi rohkelikko sentään pysytteli sinnikkäästi paikoillaan, kun lähestyin, ja sain siitä muutaman valokuvan. Aion palata lammelle huomennakin kameran kanssa; jospa ne huomenna taas olisivat rohkeampia.

Vähän vanhaa ja jotakin uutta

Melkein kokonainen vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Loppukeväällä ilmaantui ikivanhaan koneeseeni pientä toimintahäiriötä, ja uuden koneen hankkiminen taas oli pitkällinen prosessi, joten päivitykset sitten jäivät...

Pakko on kuitenkin nyt laittaa tämä viime kesäinen Esa-pupun kuva. Esahan ilmaantui mökin pihaan samana päivänä, kun saavuimme kimpsuinemme kampsuinemme. Kyllä se oli vieraillut pihalla muutaman kerran aikaisemmin kesällä, sen huomasi salaattimaasta. Meidän vierailumme aikana se ei kuitenkaan tullut toista kertaa, joten onneksi sain napatuksi siitä muutaman kuvan.

En ole koskaan ennen nähnyt metsäjänistä näin läheltä enkä siis tiedä, kuinka paksu sen kuuluu olla. Mutta tämä jänis näytti saman paksuiselta kuin kissaemo tiineytensä viimeisellä viikolla. Ettei vaan Esa olisikin Elisa, joka pihalta poistuttuaan meni synnyttämään pikkuisensa jonnekin metsän siimekseen. Esahan sai nimensä vain ja ainoastaan sillä perusteella, että kun se toissa kesänä ilmaantui mökin pihalle, sattui olemaan Esan päivä. Nimen valitsemiseen ei vaikuttanut millään lailla sen sukupuoli, emmehän me sitä päässeet tutkimaan. Ehkäpä ensi kesänä on jo Esan - anteeksi, Elisan lapsia ja lapsenlapsia jakamassa salaattimaamme antimia.

Kissarintamalle kuuluu hyvää. Talven aikana kissat ovat nukkuneet lähes talviunta eli siis aamusta iltaan ja illasta aamuun. No tietysti aamiaiselle, välipalalle, lounaalle, välipalalle jne. ovat juuri ja juuri jaksaneet herätä. Julinka voi suorastaan paksusti ja on joutunut ankaralle dieetille, Nöpö kyllä osaa huolehtia linjoistaan, samoin Kaisa.

Syksyn aikana Kaisa kävi kolme kertaa näyttelyssä - yksi kerroista oli ihan Uppsalassa asti - ja valmistui International Championiksi (IC). Saman tittelin sai serkkupoika Nallukka eli Miminkan Leonid, joka oli myös vuoden paras venäjänsininen siitosuros. Onnittelut Nallukalle!

Kaisa pääsi maaliskuun alussa uudelleen Ruotsiin, Tukholmaan, jossa valittu prinssi oli odotellut häntä jo kolme kuukautta. Treffit oli sovittu joulukuun alkuun, mutta Kaisallepa ei tullutkaan juoksua vaan talviuni. Sen loputtua lähdettiin matkaan. Tapaaminen oli molemmille mieluinen, ja vajaan kahden päivän yhteinen aika hyödynnettiin kaikin tavoin. Pentuja odotellaan syntyviksi vajaan neljän viikon kuluttua.