Viikonloppuna oli kissanäyttely Turun messukeskuksessa, ja siellä oli satojen muiden kissojen kera edustava joukko kotimaisia venäjänsinisiä ja yksi RUS-kaunotar Ruotsista. Oli tosi mukavaa nähdä kauniita kissoja ja tavata hyviä ystäviä!
Kissanäyttelyhän on kilpailu, jossa tavoitellaan titteleitä sekä mainetta ja kunniaa loppukilpailussa. Lauantaina meidän Julinkan sisko, Miminkan Julija, saavutti toiseksi korkeimman tittelin GIP:n eli Grand International Premior. Sen kunniaksi otettiin kuohuviiniä vielä sunnuntainakin (ulkona tietenkin, kun juhliminen sisällä on kielletty). Sitä paitsi sunnuntaina Julijan pojantytär Sani, Susanssin Your Sunshine, kaunis tyttö hänkin, valmistui championiksi sekä pääsi loppukilpailuun!
Kaisa ei tietenkään osallistunut näihin kisoihin, kun odottaa pentuja. Kyljet ovat jo selvästi pyöristyneet. Pennut ovat kuuden viikon ikäisinä noin kuuden cm:n mittaisia miniatyyrikissoja, jotka kaksinkertaistavat pituutensa kolmen seuraavan viikon aikana. Emon ruokahalu on nyt viime viikon kuluessa kasvanut selvästi entisestään.
Eilen lenkillä käydessäni poikkesin polun varrella olevalle vanhalle tekolammelle katsomaan, joko sammakot ovat saapuneet kutemaan. Olen nähnyt niitä siellä parina keväänä, kun olen osunut kohdalle oikeana päivänä. Ja olihan niitä - kymmeniä sammakoita köllötteli ruohottuneessa lammessa nauttien lämpimästä päivästä, kumppania katsastellen. Moni pari olikin jo löytänyt toisensa. Ja pellon poikki hyppeli lisää sammakoita lajitovereiden luokse. Seisoskelin puolisen tuntia katsellen kiehtovaa näytelmää ja harmitellen, ettei ollut kamera mukana. Tänään palasin lammelle kameran kanssa. Sammakoita oli näkyvissä paljon vähemmän kuin eilen, ja kun tulin lähemmäksi, sammakot sukelsivat välittömästi näkymättömiin. Syy pakenemiseen oli varmaankin varis, joka lammea lähestyessäni lensi pois sammakko nokassaan. Vihollisen iskun jälkeen sammakot olivat varuillaan ja sukelsivat heti, kun havaitsivat minun vähäisimmänkin liikkeeni. Valokuvasaaliini jäi aika vaatimattomaksi, mutta yksi rohkelikko sentään pysytteli sinnikkäästi paikoillaan, kun lähestyin, ja sain siitä muutaman valokuvan. Aion palata lammelle huomennakin kameran kanssa; jospa ne huomenna taas olisivat rohkeampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti