Minne Prahan Prinsessa muutti?

Keväällä sain kuulla, että Princess Nadezjdan emännän työpaikkakunta  vaihtuu ja hän venäjänsinisineen muuttaa Venäjälle, Pietariin. Sehän on kissojen rodun esihistoriallinen kotimaa, ja Sylphida on syntynyt juuri Pietarissa, kun Birgitan työ vei hänet sinne  edellisen kerran. Joten juurilleen kissat palaavat, tavallaan - paitsi että Nadezjdan tunnettujen esi-isien joukossa ei esiinny yhtään venäläistä venäjänsinistä,  pelkästään vain ruotsalaisia ja suomalaisia ja muutamia muita. No mutta, olen aina uskonut, että venäjänsinisen kissarodun alkukoti oli Venäjällä joskus aikojen alussa.

 
Parisen kuukautta ovat kissaneidit totutelleet uuteen kotiinsa. Tietysti mukana tulleet tavarat ovat tuttuja, mutta varmaan koko muutto-operaatio on ollut kissoille jännittävä kokemus. Sylphida on kokenut muuttaja, Nadezjdalle muutto oli ensimmäinen. Toisaalta kissat ovat tottuneet matkustamaan, ovathan ne viettäneet kesälomat Tukholmassa. Nämä valokuvat on otettu pian Pietariin saapumisen jälkeen, ja jotenkin kissojen ilmeistä näkee, että oudossa paikassa ollaan. Nyt tytöt ovat jo varmaan ihan kuin kotonaan - paitsi että isoa terassia ei täällä ole, sitä missä Nadezjda Prahassa lenkkeili aamuin illoin ja joskus päivisinkin. Me täältä Prinsessan ensimmäisestä kodista kiitämme Birgittaa kuvista ja lähetämme lämpimät terveiset tyttötriolle heidän uuteen kotiinsa!

Siniturkkien mietteitä sunnuntaina

On kaunis aurinkoinen sunnuntaipäivä, ihanteellinen ulkoilupäivä. Valitettavasti poden sen verran syysköhää, etten viitsi lähteä ulos. Lepäilen vain ja seurailen kissojen sunnuntain viettoa. Usein niitä ei näy koko päivänä missään - paitsi lounasaikaan. Sauna on mieluinen paikka nukkua päiväunia, mutta tänään on toisin...

Julinka: - Voi hitsi, nyt en kyllä jaksa enää yhtään! Tuo kala vie  kohta hengen. Siinä on ihana tuoksu, kerta kaikkiaan huumaava, mutta kyllä se on kova poukkoilemaan karkuun! Siinä se nyt lojuu ihan viattomana, mutta aina se jotenkin  käpälistä karkaa. Vai itsekö sen päästän menemään? Nyt on ihan pakko nostaa koivet ylös ja vetää vähän henkeä - ja suunnitella uutta strategiaa!

Kaisa: - Tässä nyt lojun kiipeilypuussa ja tuijotan omia varpaitani. No, ihan sievät varpaat ne on, mutta tylsäksi käy pitemmän päälle varpaiden tuijotus. Jos kääntäisin päätäni ihan vähän vasemmalle, näkisin Marjatan pään yli, mitä se tekee tietokoneella. Jos kääntäisin pikkuisen enemmän, näkisin ulos takapihalle. Voihan siellä olla jotain elämää, ehkä. EVVK.
 

Nöpö: -  Kylläpä nukuttaakin tässä syysauringon paisteessa. Mutta on mukava antaa auringon lämmittää vanhoja luitaan, sano! Ipana tuolla toisessa päässä pitää aikamoista meteliä. Miten kummassa se on oppinut kehräämään tuolla lailla, semmoinen rääpäle kuin se oli pienenä? Mutta on siitä kasvanut ihan kelpo kolli. Minua juoksuttaa aina välillä, mutta liikunta tekee hyvää meille vanhoille. Toinen silmä kyllä täytyy pitää raollaan kun sen kanssa nukkuu samalla sohvalla, sen metkuista ei koskaan tiedä!

Sisu: - Tässä papan kanssa nukutaan sohvalla, kumpikin omassa päässä sohvaa. Pappa ei huoli viereensä, menisin jos se ottaisi. Kehräisin sille ihan hirmuisesti, niin että kuuluisi ympäri taloa - ainakin melkein. Sitten se ei enää voisi nukkua sen kovan kehruuäänen takia. Tai sitten voisin hypätä tästä ihan yhtäkkiä papan viereen. Siihen se heräisi ja lähtisi juoksemaan vaikka saunaan. Mutta emmä viitsi kun olen periaatteessa kiltti kissa enkä mikään vanhojen pappojen kiusaaja.